"Vain suomessa vihataan lapsia!"

Kivaan suhtautumiseen voi tietysti vaikuttaa se, että en anna lapsen rellestää tai käyttäytyä rumasti. Opetan esim. bussijonossa päästämään vanhukset ja huonokuntoiset edelle, pyydän puhumaan hiljaa hiljaisissa paikoissa, kirkossa puhumme kuiskien. Kaupassa vahdin pikkukärryjä ja vaadin että poika pysyy vierelläni koko ajan, yhtään hölmöilyä en siedä tai otan kärryt pois. Kun istutaan junassa, siinä penkillä tosiaankin istutaan eikä nousta kengillä penkille tai puhuta huutamalla.



Olen itsekin meluherkkä (+ herkkä huonolle käytökselle..), joten siksi olen vähän tiukkis näissä jutuissa. Koen kuitenkin, että on lapsen oma etu että oppii käyttäytymään mahdollisimman nuorena "oikein". Hyvällä käytöksellä saa paljon anteeksi.

Mutta meillä onkin vielä vauva. Ilmeisesti ihailevat katseet, vilkutukset ja hymyt vauvalle vaihtuvat vihaksi sitten kun hänestä tulee taapero. Ihmisten asenne ihmetyttää, lapsilta vaaditaan käytöstapojen ym. hallintaa. He opettelevat vasta, he ovat lapsia! Harmittaa vain se, että useimmat aikuiset eivät itse hallitse tapoja! Vai kuuluuko tuhahtelu, mulkoilu ja kehoitukset häipyä ravintolasta hyvään käytökseen? Ja jokainen voisi muistaa senkin, että on joskus itsekin ollut lapsi...

lapsi oli pieni. Pikkusisarus syntyi 1,5 vuoden päästä ja kolmas siitä 2 vuoden päästä. Kun kuljetteli sellaista katrasta bussilla ja rattailla paikasta toiseen, kävi kaupassa ja muuta hyvin normaalia, aloin pelätä ihmisiä. Joka ikinen päivä joku sanoi jotain typerää. Siis ihan käsittämättömiä kommentteja. Kuten tällaista:

Kuljin jalkakäytävällä kaksostenrattaiden kanssa ja esikoinen käveli vieressä. Käveltiin rauhassa, kaikki oli ihan hiljaa. Viereen ajoi auto (!), joka hiljensi ja avasi ikkunan ja huusi, että miksi helvetissä pitää hankkia noin monta lasta ettei muut mahdu kulkemaan tavallisesti jalkakäytävällä, vaan heidän pitää väistää. Huusi vielä perään, että lapset pois tällaisilta!

Bussiin ei kukaan koskaan auttanut nousemaan rattaiden kanssa.

Kukaan ei pitänyt ovea auki ja röyhkeimmät vain livistivät jostain ovenraosta ohi, kun näin että olin säheltämässä itseäni sisälle esimerkiksi terveyskeskukseen rattaiden kanssa.

Jo se, että istuin kahvilassa lasten kanssa joskus pillimehulla ja pullalla, oli ihan hirveää. Tuli kivat töölöläismummot sanomaan, että pilataan niiden teehetki, kun me sotketaan kaikki paikat. Hmm. Sokerimurustakaan ei pudonnut mihinkään, oltiin ihan hiljaa kaiken lisäksi.

pääsääntöisesti kaikki matkat autolla? Tai rattailla?

Menepä joskus vaikka iltapäiväruuhkaan kaksostenrattaiden kanssa bussilla keskustaan. Johan on päivä pilalla kaikilta kaupunkilaisilta, myös sinulta.

Kyllä me bussillakin kuljetaan, aika paljonkin. Ruuhka-aikaa välttelen tietoisesti, asiat kuitenkin pystyy hoitamaan aika pitkälti muulloinkin. Tosin täällä Tampereella on aika usein esim. Hervannan bussit täpöten täynnä melkein kaikkina aikoina, mutta eipä ole kukaan mitään koskaan ikävästi sanonut vaikka vaunuilla ollaan menty. Mutta ainiin, kun mulla ei ole niitä kaksosten rattaita niin en voi tietää.;)

Esim. onko pakko mennä kaksoisrattailla ruuhkaan?

Hyvä kirjoitus ja niiin totta. On monta kertaa täälläkin palstalla väännetty siitä kun lapset ei osaa käyttäytyä ravintoloissa, lentokoneessa, julkisissa kulkuvälineissä ym ym ym. Menkää valittajat itteenne!

Lapsia pitää kasvattaa. Ei taida herra Madventurekaan sitä osata. Minä en ole saanut lapsineni ikinä mulkoilua tai tuhahtelua, koska osaavat olla ihmisiksi.

Aivan järkyttävä teksti.

Ehkä se lapsi sai aivan normaalin klassisen uhmakohtauksen ja siinä ei oikeasti lässyttelyt auta mitään, syliin otot tms, ne vaan pahentaa tilannetta.

Ja millaisen reaktion meluisa, äänekäs, itkevä, kiukutteleva lapsi sinussa saakaan!!?? Reaktiosi on niin täynnä patoutunutta piilovihaa, että se ei ole normaalia. Tiedätkö sen?

Oletko sinä saanut lapsena parkua tai kiukutella? Onko sinusta saanut lähteä yhtään ääntä? Oletko ollut hyväksytty ja rakastettu vain silloin, kun olet ollut hiljaa ja näkymätön?

Minä vihaan niitä vittupäävanhempia, jotka antavat muksujensa rellestää ja huutaa julkisilla paikoilla. Joskus näkee äidin joka on lopen uupunut lapsensa huutamiseen, eikä hän jaksa sitten puuttua siihen vaan antaa muksun huutaa. Nämä äidit ovat itsekeskeisiä. Ylivoimaisesti eniten vituttaa se kun näkee miten vanhempi ei puutu kiukuttelevan lapsen käytökseen, vaan antaa tämän huutaa raivoparkua ja osoittaa mieltään. Olin vähällä mennä vetämään erästä tällaista isää (oletettavasti isää) päin näköä kaupassa, vaikka tämä oli noin kaksi kertaa itseäni isompi. Kävin sekunnin etäisyydellä sisäisestä kamikazesta. Vittu siellä taisi olla puukkoja vielä lähihyllyissä. Käytiin lähellä vaaratilannetta, tosin kukaan muu sitä ei tiennyt kuin minä.

Minkäs teet. Melu saa minussa aikaan pahemmanlaatuisen stressireaktion. Aika turha tulla sanomaan mulle että sitä pitäisi oppia sietämään. En ikinä opi, enkä halua oppiakaan sietämään melua, kaikista vähiten parkuvia lapsia. Ennemmin vaiennan melun lähteet yksi kerrallaan ja pyrin kohti hiljaisuutta. Hiljaiset lapset sen sijaan, he ovat niitä kultaisia lapsia. Heitä minä rakastan ja suojelen. Heille minä lukisin satuja ja leikkisin tunnista toiseen heidän kanssaan. Heille minä haluaisin opettaa kaiken minkä tiedän ja osaan.

Riku ja Madventures ovat aina olleet suosiossani, mutta nyt tuli lommo suosioon. Jotkut vanhemmat kai ovat päättäneet että antaa kylän kasvattaa lapsi. Voin luvata että minä olen senlaatuinen kylä jonka ette halua meluavaa lastanne kasvattavan, ja en ole ainoa. Ihmiset aliarvioivat pahasti sen energian mikä lapsenkasvatukseen tarvitaan, tai sitten he yliarvioivat omat voimansa, tai muuten vain seistyvät kun fantasiat lapsenkasvatuksesta murenevat. Jäljelle jää lapsi, jolla ei ole virallista hillitsijää, sekä me, jotka emme siedä lapsimelua. Seuraavaksi saakin kuulla olevansa lastenvihaaja. Ei täällä vihata lapsia. Täällä pidetään hiljaisista lapsista ja vihataan niitä välinpitämättömiä vanhempia, joiden mielestä on luonnollista antaa lapsen parkua, kun ympärillä on ihmisiä. Jos annat lapsesi huutaa, voisit yhtä hyvin itse parkua kurkku suorana. Miten Suomi voikin olla niin inhottava maa, että tavoittelee hiljaisuutta? Missä on kulttuuriymmärrys nyt kun on oma isänmaa kyseessä?

Minä vihaan niitä vittupäävanhempia, jotka antavat muksujensa rellestää ja huutaa julkisilla paikoilla. Joskus näkee äidin joka on lopen uupunut lapsensa huutamiseen, eikä hän jaksa sitten puuttua siihen vaan antaa muksun huutaa. Nämä äidit ovat itsekeskeisiä. Ylivoimaisesti eniten vituttaa se kun näkee miten vanhempi ei puutu kiukuttelevan lapsen käytökseen, vaan antaa tämän huutaa raivoparkua ja osoittaa mieltään. Olin vähällä mennä vetämään erästä tällaista isää (oletettavasti isää) päin näköä kaupassa, vaikka tämä oli noin kaksi kertaa itseäni isompi. Kävin sekunnin etäisyydellä sisäisestä kamikazesta. Vittu siellä taisi olla puukkoja vielä lähihyllyissä. Käytiin lähellä vaaratilannetta, tosin kukaan muu sitä ei tiennyt kuin minä. Minkäs teet. Melu saa minussa aikaan pahemmanlaatuisen stressireaktion. Aika turha tulla sanomaan mulle että sitä pitäisi oppia sietämään. En ikinä opi, enkä halua oppiakaan sietämään melua, kaikista vähiten parkuvia lapsia. Ennemmin vaiennan melun lähteet yksi kerrallaan ja pyrin kohti hiljaisuutta. Hiljaiset lapset sen sijaan, he ovat niitä kultaisia lapsia. Heitä minä rakastan ja suojelen. Heille minä lukisin satuja ja leikkisin tunnista toiseen heidän kanssaan. Heille minä haluaisin opettaa kaiken minkä tiedän ja osaan. Riku ja Madventures ovat aina olleet suosiossani, mutta nyt tuli lommo suosioon. Jotkut vanhemmat kai ovat päättäneet että antaa kylän kasvattaa lapsi. Voin luvata että minä olen senlaatuinen kylä jonka ette halua meluavaa lastanne kasvattavan, ja en ole ainoa. Ihmiset aliarvioivat pahasti sen energian mikä lapsenkasvatukseen tarvitaan, tai sitten he yliarvioivat omat voimansa, tai muuten vain seistyvät kun fantasiat lapsenkasvatuksesta murenevat. Jäljelle jää lapsi, jolla ei ole virallista hillitsijää, sekä me, jotka emme siedä lapsimelua. Seuraavaksi saakin kuulla olevansa lastenvihaaja. Ei täällä vihata lapsia. Täällä pidetään hiljaisista lapsista ja vihataan niitä välinpitämättömiä vanhempia, joiden mielestä on luonnollista antaa lapsen parkua, kun ympärillä on ihmisiä. Jos annat lapsesi huutaa, voisit yhtä hyvin itse parkua kurkku suorana. Miten Suomi voikin olla niin inhottava maa, että tavoittelee hiljaisuutta? Missä on kulttuuriymmärrys nyt kun on oma isänmaa kyseessä?

Toivottavasti sinulle on paikka jo Niuvassa, siellä on varmaan pehmeässä kopissa hiljaista.

Minä vihaan niitä vittupäävanhempia, jotka antavat muksujensa rellestää ja huutaa julkisilla paikoilla. Joskus näkee äidin joka on lopen uupunut lapsensa huutamiseen, eikä hän jaksa sitten puuttua siihen vaan antaa muksun huutaa. Nämä äidit ovat itsekeskeisiä. Ylivoimaisesti eniten vituttaa se kun näkee miten vanhempi ei puutu kiukuttelevan lapsen käytökseen, vaan antaa tämän huutaa raivoparkua ja osoittaa mieltään. Olin vähällä mennä vetämään erästä tällaista isää (oletettavasti isää) päin näköä kaupassa, vaikka tämä oli noin kaksi kertaa itseäni isompi. Kävin sekunnin etäisyydellä sisäisestä kamikazesta. Vittu siellä taisi olla puukkoja vielä lähihyllyissä. Käytiin lähellä vaaratilannetta, tosin kukaan muu sitä ei tiennyt kuin minä.

Minkäs teet. Melu saa minussa aikaan pahemmanlaatuisen stressireaktion. Aika turha tulla sanomaan mulle että sitä pitäisi oppia sietämään. En ikinä opi, enkä halua oppiakaan sietämään melua, kaikista vähiten parkuvia lapsia. Ennemmin vaiennan melun lähteet yksi kerrallaan ja pyrin kohti hiljaisuutta. Hiljaiset lapset sen sijaan, he ovat niitä kultaisia lapsia. Heitä minä rakastan ja suojelen. Heille minä lukisin satuja ja leikkisin tunnista toiseen heidän kanssaan. Heille minä haluaisin opettaa kaiken minkä tiedän ja osaan.

Riku ja Madventures ovat aina olleet suosiossani, mutta nyt tuli lommo suosioon. Jotkut vanhemmat kai ovat päättäneet että antaa kylän kasvattaa lapsi. Voin luvata että minä olen senlaatuinen kylä jonka ette halua meluavaa lastanne kasvattavan, ja en ole ainoa. Ihmiset aliarvioivat pahasti sen energian mikä lapsenkasvatukseen tarvitaan, tai sitten he yliarvioivat omat voimansa, tai muuten vain seistyvät kun fantasiat lapsenkasvatuksesta murenevat. Jäljelle jää lapsi, jolla ei ole virallista hillitsijää, sekä me, jotka emme siedä lapsimelua. Seuraavaksi saakin kuulla olevansa lastenvihaaja. Ei täällä vihata lapsia. Täällä pidetään hiljaisista lapsista ja vihataan niitä välinpitämättömiä vanhempia, joiden mielestä on luonnollista antaa lapsen parkua, kun ympärillä on ihmisiä. Jos annat lapsesi huutaa, voisit yhtä hyvin itse parkua kurkku suorana. Miten Suomi voikin olla niin inhottava maa, että tavoittelee hiljaisuutta? Missä on kulttuuriymmärrys nyt kun on oma isänmaa kyseessä?

Olen aivan samaa mieltä kanssasi.

Nyt ilmottautui toinen terapian tarpeessa oleva, lapsena liian vähän rakastettu, alistettu, näkymättömäksi vaadittu.

Minä vihaan niitä vittupäävanhempia, jotka antavat muksujensa rellestää ja huutaa julkisilla paikoilla. Joskus näkee äidin joka on lopen uupunut lapsensa huutamiseen, eikä hän jaksa sitten puuttua siihen vaan antaa muksun huutaa. Nämä äidit ovat itsekeskeisiä. Ylivoimaisesti eniten vituttaa se kun näkee miten vanhempi ei puutu kiukuttelevan lapsen käytökseen, vaan antaa tämän huutaa raivoparkua ja osoittaa mieltään. Olin vähällä mennä vetämään erästä tällaista isää (oletettavasti isää) päin näköä kaupassa, vaikka tämä oli noin kaksi kertaa itseäni isompi. Kävin sekunnin etäisyydellä sisäisestä kamikazesta. Vittu siellä taisi olla puukkoja vielä lähihyllyissä. Käytiin lähellä vaaratilannetta, tosin kukaan muu sitä ei tiennyt kuin minä.

Minkäs teet. Melu saa minussa aikaan pahemmanlaatuisen stressireaktion. Aika turha tulla sanomaan mulle että sitä pitäisi oppia sietämään. En ikinä opi, enkä halua oppiakaan sietämään melua, kaikista vähiten parkuvia lapsia. Ennemmin vaiennan melun lähteet yksi kerrallaan ja pyrin kohti hiljaisuutta. Hiljaiset lapset sen sijaan, he ovat niitä kultaisia lapsia. Heitä minä rakastan ja suojelen. Heille minä lukisin satuja ja leikkisin tunnista toiseen heidän kanssaan. Heille minä haluaisin opettaa kaiken minkä tiedän ja osaan.

Riku ja Madventures ovat aina olleet suosiossani, mutta nyt tuli lommo suosioon. Jotkut vanhemmat kai ovat päättäneet että antaa kylän kasvattaa lapsi. Voin luvata että minä olen senlaatuinen kylä jonka ette halua meluavaa lastanne kasvattavan, ja en ole ainoa. Ihmiset aliarvioivat pahasti sen energian mikä lapsenkasvatukseen tarvitaan, tai sitten he yliarvioivat omat voimansa, tai muuten vain seistyvät kun fantasiat lapsenkasvatuksesta murenevat. Jäljelle jää lapsi, jolla ei ole virallista hillitsijää, sekä me, jotka emme siedä lapsimelua. Seuraavaksi saakin kuulla olevansa lastenvihaaja. Ei täällä vihata lapsia. Täällä pidetään hiljaisista lapsista ja vihataan niitä välinpitämättömiä vanhempia, joiden mielestä on luonnollista antaa lapsen parkua, kun ympärillä on ihmisiä. Jos annat lapsesi huutaa, voisit yhtä hyvin itse parkua kurkku suorana. Miten Suomi voikin olla niin inhottava maa, että tavoittelee hiljaisuutta? Missä on kulttuuriymmärrys nyt kun on oma isänmaa kyseessä?

Olen aivan samaa mieltä kanssasi.

itse henkiseltä tasoltaan kuin pikku lapsia, siitä kai se johtuu

Lapsia vihaavista morsiamista se kaikki lähtee - lapset eivät saa näkyä, eivät kuulua yhtään missään.

Minä vihaan niitä vittupäävanhempia, jotka antavat muksujensa rellestää ja huutaa julkisilla paikoilla. Joskus näkee äidin joka on lopen uupunut lapsensa huutamiseen, eikä hän jaksa sitten puuttua siihen vaan antaa muksun huutaa. Nämä äidit ovat itsekeskeisiä. Ylivoimaisesti eniten vituttaa se kun näkee miten vanhempi ei puutu kiukuttelevan lapsen käytökseen, vaan antaa tämän huutaa raivoparkua ja osoittaa mieltään. Olin vähällä mennä vetämään erästä tällaista isää (oletettavasti isää) päin näköä kaupassa, vaikka tämä oli noin kaksi kertaa itseäni isompi. Kävin sekunnin etäisyydellä sisäisestä kamikazesta. Vittu siellä taisi olla puukkoja vielä lähihyllyissä. Käytiin lähellä vaaratilannetta, tosin kukaan muu sitä ei tiennyt kuin minä.

Minkäs teet. Melu saa minussa aikaan pahemmanlaatuisen stressireaktion. Aika turha tulla sanomaan mulle että sitä pitäisi oppia sietämään. En ikinä opi, enkä halua oppiakaan sietämään melua, kaikista vähiten parkuvia lapsia. Ennemmin vaiennan melun lähteet yksi kerrallaan ja pyrin kohti hiljaisuutta. Hiljaiset lapset sen sijaan, he ovat niitä kultaisia lapsia. Heitä minä rakastan ja suojelen. Heille minä lukisin satuja ja leikkisin tunnista toiseen heidän kanssaan. Heille minä haluaisin opettaa kaiken minkä tiedän ja osaan.

Riku ja Madventures ovat aina olleet suosiossani, mutta nyt tuli lommo suosioon. Jotkut vanhemmat kai ovat päättäneet että antaa kylän kasvattaa lapsi. Voin luvata että minä olen senlaatuinen kylä jonka ette halua meluavaa lastanne kasvattavan, ja en ole ainoa. Ihmiset aliarvioivat pahasti sen energian mikä lapsenkasvatukseen tarvitaan, tai sitten he yliarvioivat omat voimansa, tai muuten vain seistyvät kun fantasiat lapsenkasvatuksesta murenevat. Jäljelle jää lapsi, jolla ei ole virallista hillitsijää, sekä me, jotka emme siedä lapsimelua. Seuraavaksi saakin kuulla olevansa lastenvihaaja. Ei täällä vihata lapsia. Täällä pidetään hiljaisista lapsista ja vihataan niitä välinpitämättömiä vanhempia, joiden mielestä on luonnollista antaa lapsen parkua, kun ympärillä on ihmisiä. Jos annat lapsesi huutaa, voisit yhtä hyvin itse parkua kurkku suorana. Miten Suomi voikin olla niin inhottava maa, että tavoittelee hiljaisuutta? Missä on kulttuuriymmärrys nyt kun on oma isänmaa kyseessä?

Jos sinulla on ADD, saat luultavasta ADD-lapsia (periytyy toiselva vanhemmalta 60% todennäköisyydellä ja kahdelta 90% todennäköisyydellä). ADD-lapset ovat juuri niitä joista suurella osalla aivojen prefrontal cortex ei toimi stimulaation loppuessa ja reagoivat meluisasti riehuen mitä et voi sietää.

Eli jos hankit 2-3 lasta, todennäköisyys että saat sellaisen (kun olet noin häiriöherkkä mikä viittaa mm. ADD:hen joka aika yleinen kuitenkin, n. 7% väestöstä) kiljujan itsellesi on korkea. Kyseessä on neurologinen tila jossa aivot eivät toimi kauttaaltaan ideaalisti. Aivan samaan tapaan kun et voi sietää hälyä, sellainen lapsi ei osaa olla kontrolloidusti. Jos hän yrittää kontrolloida tarkasti tilannetta ja keskittyä, kyseinen aivoalue sammuu kokonaan. Niinpä hän opettelee olemaan keskittymättä ja koheltaa, riehuu.

Neuvoisin oppimaan itsestäsi lisää, ihan oman hyvinvointisikin vuoksi vaikka et lapsia koskana hankkisi. Ja ei, puolisoni on viilipyttymäisen rauhallinen, ei voisi olettaa että lapsesta tulisi vipeltäjä. Ei, se ei johdu kotikasvatuksesta jos on neurologinen poikkeavuus.

Jos sinulla on ADD, saat luultavasta ADD-lapsia (periytyy toiselva vanhemmalta 60% todennäköisyydellä ja kahdelta 90% todennäköisyydellä). ADD-lapset ovat juuri niitä joista suurella osalla aivojen prefrontal cortex ei toimi stimulaation loppuessa ja reagoivat meluisasti riehuen mitä et voi sietää.

Eli jos hankit 2-3 lasta, todennäköisyys että saat sellaisen (kun olet noin häiriöherkkä mikä viittaa mm. ADD:hen joka aika yleinen kuitenkin, n. 7% väestöstä) kiljujan itsellesi on korkea. Kyseessä on neurologinen tila jossa aivot eivät toimi kauttaaltaan ideaalisti. Aivan samaan tapaan kun et voi sietää hälyä, sellainen lapsi ei osaa olla kontrolloidusti. Jos hän yrittää kontrolloida tarkasti tilannetta ja keskittyä, kyseinen aivoalue sammuu kokonaan. Niinpä hän opettelee olemaan keskittymättä ja koheltaa, riehuu.

Neuvoisin oppimaan itsestäsi lisää, ihan oman hyvinvointisikin vuoksi vaikka et lapsia koskana hankkisi. Ja ei, puolisoni on viilipyttymäisen rauhallinen, ei voisi olettaa että lapsesta tulisi vipeltäjä. Ei, se ei johdu kotikasvatuksesta jos on neurologinen poikkeavuus.

Ei pidä kyllä välttämättä paikkaansa. Minullla on diagnosoitu ADD. En kestä melua ja rauhattomuutta, enkä lapsenakaan ollut mikään riehuja. En ole siis tuo kirjoittaja.

Esim. onko pakko mennä kaksoisrattailla ruuhkaan?

on perinteisesti kasvatettu lapsia niin, että ei saa näkyä eikä kuulua. Silloin on hyvä.



Tämä tunteiden patoaminen lapsena johtaa aikuisilla siihen, että nämä aikuiset eivät siedä lasten ääntä, koska eivät koskaan itsekään saaneet meluta ja purkaa mitään ahdistusta tai pahaa mieltä. Kaikki piti niellä ja pitää sisällään. Siksi sitä muiden lasten raivoamista tai metelöintiä voi olla todella tuskaista kuunnella.

Asun Suomessa ja lapseni asuvat myös.

Aika rumasti sanottu.Jos on tuollainen julkisuuden henkilö voi laukoa mitä vaan elämän totuutena.

Tuon väitteen kun joku todistaa oikeaksi niin syön kyllä hattuni.

Kaikissa maissa on henkilöitä jotka vihaavat lapsia. USA:ssa kidnapataan lapsia ja pyydetään lunnaita.Intiassa myydään lapsia orjiksi kuten myös muualla Aasiassa.

Minun lapsistani pidetään ja uskoisin että suurimman osan teidän lapsista myös.Naapurit juttelee heille ja ostaa pikku lahjoja,työkaverini kyselevät mitä heille kuuluu ja katselevat heidän kuvia.En osaa sanoa ketään joka heitä vihaisi.

Siellä ei lapset riehu vaikka niitä onkin.

ja jos ne riehuu niin heti rangaistan. Läpsimiset, luunapit ja tukkapollyt on ihan arkea monissa maissa missä "lapsia rakastetaan"

Minä asun isossa kaupungissa ja usein bussin tilat rattaille ovat täynnä jo ekalta pysäkiltä lähtien. Tämän ja yleisen matkustusmukavuuden vuoksi hankin vauvalle kantoliinan; emme ole kenenkään tiellä. Lisäksi vältämämme liikkumista pahimpiin ruuhka-aikoihin, koska minua ei jostain syystä kiehdo ajatus ihmistungoksessa huutavasta vauvasta...

Se onkin lasten rakastamista kun niitä silvotaan ?????????

ajatellaan miten järkyttävästi lapsia kohdellaan monessa maailman kolkassa, on ihan ääliömäistä heittää, että "vain Suomessa vihataan lapsia".