Onko muka IHAN OIKEASTI olemassa sellaisia miehiä, joita nainen ei ole koskaan pyytänyt treffeille?

Miehistä n. 98 prosenttia on sellaisia. Naiset eivät tajua, että miehille parisuhteen/seksin saaminen vaatii työtä ja aloitteellisuutta. Naisille se vaatii suurin piirtein olemassa oloa.

Eli määrittelet ihmisarvon niin, että mies on huono ja kelvoton ihminen ikään kuin toistuvasti raiskauksiin syyllistynyt rikollinen mikäli nainen ei ole pyytänyt koskaan ulos?

Heheh, enkä ota siitä edes henkisiä.

Miehistä n. 98 prosenttia on sellaisia. Naiset eivät tajua, että miehille parisuhteen/seksin saaminen vaatii työtä ja aloitteellisuutta. Naisille se vaatii suurin piirtein olemassa oloa.

t. mies

Minua ei kyllä ole kukaan nainen pyytänyt treffeille. Harvemmin naiset ovat niin aloitteellisia, yleensä he vain hymyilevät kauniisti ja odottavat miehen pyytävän.



En tunne itseäni luuseriksi. Ikävää, että sinulla on noin negatiivinen asenne.

eipä taida aloittaja tietää mitään miehen elämästä.



Itseä on kyllä pyydetty paljon ulos ja muutakin kivaa.. Mutta ei se ole mitenkään kovin tavallista. Olen kai aika onnekas siinä suhteessa. Pikemminkin kannattais kysyä, että onko naisia, jotka on pyytäneet miehiä ulos? Niitten määrä on varmaan aika pieni..

Mutta keljuttaa valtavasti kun eräs toisesta korkeakoulusta meillä yhtä kurssia suorittanut kaunis tyttö alakursseilla (TKK) istui kauan sitten auditoriossa viereeni, 30 paikan rivillä edessä ainoa toinen varattu paikka omani lisäksi ja "vahingossa" hitaasti hinkkasi vasenta reittään jalkaani vähän väliä, ensin ujommin ja sitten oli selvää ettei se ollut vahinko. Tuli istumaan koko salin poikki viereeni ja seuraavat 15 paikkaa tyhjää kuten pari seuraavaakin riviä kokonaisuudessaan.



Olin niin hämmästynyt ja ujokin, etten saanut mitään "aloitetta" aikaan. Olisi ollut täsmälleen ideaalia tyyppiä minulle (niin persoona kuin ulkoisestikin), mitä olen naisen haastattelun sittemmin lehdestä lukenut muutamaa vuotta myöhemmin. Tai oli aivan saman näköinen ja oletan olleen saman, nimeä en auditoriossa tiennyt tai enää edes muista. Mutta kyllä harmittaa. Vieläkin, oi miksi en osannut tai uskaltanut tehdä asialle silloin 20 vuotiaana mitään?



M38

Mutta keljuttaa valtavasti kun eräs toisesta korkeakoulusta meillä yhtä kurssia suorittanut kaunis tyttö alakursseilla (TKK) istui kauan sitten auditoriossa viereeni, 30 paikan rivillä edessä ainoa toinen varattu paikka omani lisäksi ja "vahingossa" hitaasti hinkkasi vasenta reittään jalkaani vähän väliä, ensin ujommin ja sitten oli selvää ettei se ollut vahinko. Tuli istumaan koko salin poikki viereeni ja seuraavat 15 paikkaa tyhjää kuten pari seuraavaakin riviä kokonaisuudessaan.

Olin niin hämmästynyt ja ujokin, etten saanut mitään "aloitetta" aikaan. Olisi ollut täsmälleen ideaalia tyyppiä minulle (niin persoona kuin ulkoisestikin), mitä olen naisen haastattelun sittemmin lehdestä lukenut muutamaa vuotta myöhemmin. Tai oli aivan saman näköinen ja oletan olleen saman, nimeä en auditoriossa tiennyt tai enää edes muista. Mutta kyllä harmittaa. Vieläkin, oi miksi en osannut tai uskaltanut tehdä asialle silloin 20 vuotiaana mitään?

M38

Minuakin harmittaa puolestasi ja tytönkin puolesta. Harvinainen tapaus, minulle ei ole käynyt koskaan noin, eikä varmaan tulekaan käymään. Tosin nyt olenkin jo varattu, joten en voisi mennä enää flirttiä pidemmälle vaikka kävisikin tuollainen tuuri.

M31

Kaikkien mun naispuolisten kavereiden mielestä superkomea, koulutettu, yrittäjä eikä ole kukaan nainen koskaan pyytänyt treffeille.

Nuorena, vähän ujona ja taatusti epävarmana miehenä päätin vain odottaa naisen aloitteen tekemistä etten nolaisi itseäni.



Tietysti se oli ihan utopiaa. Jossain vaiheessa viisastuin sen verran, että tajusin odotuksen kestävän vaikka hautaan asti ja lopetin sen.

Minuakin harmittaa puolestasi ja tytönkin puolesta. Harvinainen tapaus, minulle ei ole käynyt koskaan noin, eikä varmaan tulekaan käymään. Tosin nyt olenkin jo varattu, joten en voisi mennä enää flirttiä pidemmälle vaikka kävisikin tuollainen tuuri.

M31

Tapahtuman jälkeen yritin usein katsella jos näkisin häntä koululla, mutta eipä tullut vastaan. En tiedä missä oli minut laittanut merkille. Olin jo avoliitossa nykyisen vaimoni kanssa kun luin myöhemmin Nyt-liitteestä artikkelin hänen vaatemallistonsa menestyksestä jossakin kotimaisessa kilpailussa tai joku tunnustuspalkinto, mikä lie.

Olin vain niin avuton silloin, en koskaan ollut käynyt treffeillä saati seurustellut, en osannut tehdä mitään. Menin aivan lukkoon, vaikka hyvältä se tuntui melkein pari tuntia olla aivan kiinni hänen kyljessään tai pikemminkin hän siis minussa. En kyllä sentään väistellyt, päin vastoin. Värinää ja perhosia puolin ja toisin.

Olisipa sattunut hieman myöhemmin, en olisi ehkä hukannut tilaisuutta. Nykyään jos sattuisi, niin voi pojat... Että jos täällä roikkuisit arvoisa suunnittelija, niin vaikutus oli unohtumaton. Paras luento ikinä, varsinaista aihetta en kyllä lainkaan muista, tuskinpa muistin heti luennon jälkeenkään.

mikä on luku, varmaan ainakin asenteesta päätellen kymmeniä?

Yleensä kai mies pyytää. Mä opin sen aikoinaan karvaasti kun osdotin 2-kymppiseksi asti että joku tytsy joka vaikutti kiinnostuneelta minusta pyytäisi, ja sattui monta oharia että muut kundit veivät nenän edestä, mutta sitten tajusin että minun olisi pitänyt pyytää ja nin rupesin toimimaankin, ei kananta siis jäädä kiertämään kuin kissa kuumaa puuroa jos haluaa jotain.

Lasketteko te miehet nyt oikeasti treffeiksi ainoastaan ensitreffit?



Mä myönnän, että ekana aloitteen tekijänä ja ensitreffeille pyytäjänä olen ollut tasan kerran. Sen sijaan ekojen treffejen jälkeen olenkin ollut aika monesti se, joka on toisia treffejä ehdottanut. Ja siitä eteenpäin deittailussa olen ollut treffien ehdottaja noin puolilla kerroista.



Sen myönnän, että se aloitteen teko on mulle vaikeaa. Pyrinkin juuri eleillä osoittamaan, että olen kiinnostunut ja jos mies ei sitten "tartu koukkuun", niin jotenkin sitä automaattisesti olettaa, ettei miestä kiinnosta muutenkaan yhtään. Tässä pitäisi parantaa ja pyrkiä itsekin olemaan aktiivisempi.

mutta menin 10 vuoden avoliiton jälkeen naimisiin sen ensimmäisen treffeille viemäni naisen kanssa. Varattuna vähän heikkoa laskea treffikertoja. Tai jos muuttaa nopeasti yhteen asumaan, treffejä ei ole. Eli eläessäni voi laskea ehkä kahdet tai kolmet treffit, sen jälkeen vaimo ei omaan opiskelijakämppäänsä enää juuri palannut.

Lasketteko te miehet nyt oikeasti treffeiksi ainoastaan ensitreffit?

Mä myönnän, että ekana aloitteen tekijänä ja ensitreffeille pyytäjänä olen ollut tasan kerran. Sen sijaan ekojen treffejen jälkeen olenkin ollut aika monesti se, joka on toisia treffejä ehdottanut. Ja siitä eteenpäin deittailussa olen ollut treffien ehdottaja noin puolilla kerroista.

Sen myönnän, että se aloitteen teko on mulle vaikeaa. Pyrinkin juuri eleillä osoittamaan, että olen kiinnostunut ja jos mies ei sitten "tartu koukkuun", niin jotenkin sitä automaattisesti olettaa, ettei miestä kiinnosta muutenkaan yhtään. Tässä pitäisi parantaa ja pyrkiä itsekin olemaan aktiivisempi.

Mitä mahtaa tarkoittaa "pyytää treffeille". Äkkiseltään tuntuu, että mä olen ajautunut suhteisiin ilman erityistä pyyntöä treffeille. Ja olen nainen...

Ei mulle ole kukaan tullut sanomaan, että lähtisitkö kahville tms.

Mies = aktiivinen.



Nainen = passiivinen.



Kaikki sukupuolten väliset erot (jotka ovat valtavia!) johtuvat näistä perustekijöistä. Ja nämä perustekijät johtuvat normaalin seksiaktin asetelmista: mies työstää ja nainen on työstettävänä.



Voitte pyöritellä näitä periaatteita niin kauan kuin haluatte, mutta eroon niistä ette pääse.



Deittimaailmaan käännettynä siis, passiivinen mies häviää ja tuhoutuu aktiivisempien edessä. Passiivinen nainen taas on normitapaus.