Mkälainen ihminen sanoo harrastuksekseen elokuvat?

Maailmankuvan täytyy olla kovin kapea, jos ei ymmärrä elokuvien harrastamista tai kuvittelee sen tarkoittavan Sinkkuelämää II:n tuijottamista sohvalla maaten.



Täällä on toki jo tullut selvennystä siihen, mitä elokuvaharrastus voi tarkoittaa. Yleensä siihen liittyy niin syvällinen perehtyminen elokuvahistoriaan ja erilaisiin genreihin, että harrastajalle hyvin harvoin tulee vastaan tilanne, "ettei sitä koskaan tiedä, millainen se elokuva on", vai miten ap asian ilmaisi.



Analyyttinen elokuvankatselu on jotain ihan muuta kuin valmiin paketin passiivinen vastaanottaminen. Se vaatii sellaista kompetenssia, jota ainakaan minulla itselläni ei ole. Nautin kyllä laadukkaista ja Hollywood-tasoa syvällisemmistä elokuvista, mutta kun mennään taide-elokuvan puolelle, voin olla aika pihalla.



Jos joku esittäytyisi minulle elokuvaharrastajana, odottaisin häneltä aika vaativien elokuvien tuntemusta ja juurikin täällä mainittujen elokuvafestareiden ym. seuraamista. Tämän ketjun myötä huomaan myös, etten koskaan ole pitänyt serkkuani "elokuvaharrastajana" vaikka hän katsoo ihan varmasti vähintään 5 elokuvaa viikossa ja seuraa elokuva-alaa suht innokkaasti. Syy taitaa olla se, että hänen makunsa kuitenkin on varsin "main stream", eli kiinnostus kohdistuu lähinnä jenkkileffoihin, ja minun silmissäni aika aivoton toimintagenrekin hänelle kelpaa.

Eikös harrastus ole määritelmältään säännöllistä vapaa-ajan toimintaa eli jos vapaa-ajalla katsoo paljon elokuvia miksi sitä ei voisi harrastuksekseen sanoa?



En myöskään ymmärrä miten elokuvien laatu vaikuttaa mihinkään. Aivan samahan se on millaisia elokuvia katsoo silti harrastuksen määritelmä täyttyy.

Italialainen leffa Kaunis elämä (tätä suosittelen kaikille, saisi olla opetusvaatimuksissa yläkoulussa...)

siitä, että elokuvassa on "kaikki valmiina" niin tämä on juuri sellainen elokuva. En edes jaksanut katsoa loppuun asti kun kaikki oli jo ajateltu puolestani.

... mä revin kiksit erityisesti siitä naivista elämänilosta. Oikeastaan juonikin on toissijainen (vaikka tekisi juuri nyt tässä asenteellisessa ilmastossa hyvää tosi monelle). Eihän se montaa positiota tosiaankaan katsojalle anna, mutta ei se haittaa. =)

Ja käy esim. filmifestareilla. Voitko kuvitella, että jotkut jopa työskentelevät elokuvien parissa?

Harrastukseni:



-lukeminen

-elokuvat

-klassinen musa

-nukkuminen



Ei kaikkien tarvitse harrastaa liikuntaa.

Yhtälailla kirjoja lukevat ihmiset ovat sitten sohvaperunoita?

sellainen ihminen katsoo kaikki leffat. Siis hyvin, hyvin paljon leffoja.



Eihän lukemistakaan mielletä sohvaperunuudeksi, eihän?

Ja käy esim. filmifestareilla. Voitko kuvitella, että jotkut jopa työskentelevät elokuvien parissa?

laadukas elokuva. Kun oikeasti et voi koskaan tietää millainen leffa on kyseessä.

ap

joillekin se voi olla harrastus jopa niin, että ensi-iltojen perässä matkustetaan tai tehdään elokuvista esseitä ja muita kirjoituksia ja julkaistaan niitä jne.

Siis on tutkinut elokuvan historiaa, osaa klassikoiden vuorosanat ulkoa tms. Tiedän myös tyypin, joka harrastaa Neuvostoelokuvaa ja se on kyllä sen verran raskasta katsottavaa, että vaatii erityista harjaantumista.



Sen sijaan en tajua sitä, että tyyppi sanoo harrastavansa elokuvia, koska lainaa uutuusdvd:n makuunista kerran viikossa.

sellainen ihminen katsoo kaikki leffat. Siis hyvin, hyvin paljon leffoja.

Eihän lukemistakaan mielletä sohvaperunuudeksi, eihän?

lukeminen on ihan eri juttu, siinä käyttää kuitenkin omia aivojaan ja mielikuvitustaan tilanteiden luomiseksi. Elokuvat tyrkkää kaiken valmiina.

ap

sellainen ihminen katsoo kaikki leffat. Siis hyvin, hyvin paljon leffoja.

Eihän lukemistakaan mielletä sohvaperunuudeksi, eihän?

lukeminen on ihan eri juttu, siinä käyttää kuitenkin omia aivojaan ja mielikuvitustaan tilanteiden luomiseksi. Elokuvat tyrkkää kaiken valmiina.

ap

katsottavaa monessa mielessä; lavastus, puvustus, analysoida näyttelijäntyötä, kuvaus, ohjaus, leikkaus...



kaikella ystävällisyydellä sanon, että älä hyvä ihminen ihmettele tota elokuvaharrastushommaa AINAKAAN ÄÄNEEN missään, jookosta? Kun et varmaankaan halua leimautua pölvästiksi?



Täällä onneks voi sanoa mitä vaan, mutta EI ääneen. Onko Aapee tää nyt sovittu?

Ei minulla tullut sohvaperuna mieleen. Lähinnä ihminen, joka käy esimerkiksi joka viikko tai useammankin kerran viikossa elokuvateatterissa.

Kuuluu ehkä johonkin leffakerhoonkin? Omistaa vaikka elokuva-arkiston kausikortin?

Tai harrastaa jotakin tiettyä genreä, tosin se yleensä mainitaan.

sellainen ihminen katsoo kaikki leffat. Siis hyvin, hyvin paljon leffoja.

Eihän lukemistakaan mielletä sohvaperunuudeksi, eihän?

lukeminen on ihan eri juttu, siinä käyttää kuitenkin omia aivojaan ja mielikuvitustaan tilanteiden luomiseksi. Elokuvat tyrkkää kaiken valmiina.

ap

Tuo on vähän yksioikoista. Kyllä on kirjoja - harlekiinitasoa - joita ei tarvitse ajatella, kunhan lukee. Ja on leffoja - kuten inception - jossa on pakko olla skarppina, jos aikoo siitä jotain ymmärtää. Ja on leffoja, jotka ovat niin syvällisiä, että niistä voi oppia paljonkin.

Mutta joo, stereotypiana tuo on noin.

lukeminen on ihan eri juttu, siinä käyttää kuitenkin omia aivojaan ja mielikuvitustaan tilanteiden luomiseksi. Elokuvat tyrkkää kaiken valmiina.

ap

Sä et sit ole katsonut koskaan yhtään laatuelokuvaa, joka herättäis mitään ajatuksia? Jotkut romanttiset komediat varmaan ei herätäkään mutta kyllä "vaikeampiakin" leffoja on olemassa...

Ja käy esim. filmifestareilla. Voitko kuvitella, että jotkut jopa työskentelevät elokuvien parissa?

laadukas elokuva. Kun oikeasti et voi koskaan tietää millainen leffa on kyseessä.

ap

mitä??

Laadukas elokuva on hyvin tehty. Siinä on taiten tehty käsikirjoitus, ohjaus ja näyttelijätyö toimivat saumattomasti. Kuvajälki on kaunista, taitavaa tai erilaista. Hyvä elokuva herättää tunteita ja ajatuksia. Hyvä elokuva ei ole ennalta-arvattava tai muutoin "tusinatavaraa".

vaan semmosia pulleroita ihmisiä, jotka tv-mainoksen tapaan hölläilee että viikonloppu alkaa sillä että Makuunista karkkia ja sipsiä ja niin, se leffakin?

Siis on tutkinut elokuvan historiaa, osaa klassikoiden vuorosanat ulkoa tms. Tiedän myös tyypin, joka harrastaa Neuvostoelokuvaa ja se on kyllä sen verran raskasta katsottavaa, että vaatii erityista harjaantumista.

Sen sijaan en tajua sitä, että tyyppi sanoo harrastavansa elokuvia, koska lainaa uutuusdvd:n makuunista kerran viikossa.

ihmisen, joka sanoo harrastavansa elokuvia olevan tosiharrastaja, ja tietävän niistä myös paljon, eikä mikään krapulassa hittileffoja toljottava.