Miksi joidenkin lapset eivät saa mennä koulusta suoraan kaverille?

Koulun vakuutuksethan ei sitten korvaa, jos jotain sattuu sillä kaverille meno matkalla. Esim muksu liukastuu ja vaurioituu loppuelämäksi. > koti maksaa kaikki kulut.

Miten tää eroaa tilanteesta, jossa lapsi liukastuu sillä matkalla kun menee kotoa sinne kaverille. Eikö tää ole jo vähän hätävarjelun liiottelua? Jos elää elämänsä miettien kuka korvaa missäkin tilanteessa liukastumisen niin aika pullossa saa elää.

Koulun vakuutuksethan ei sitten korvaa, jos jotain sattuu sillä kaverille meno matkalla. Esim muksu liukastuu ja vaurioituu loppuelämäksi. > koti maksaa kaikki kulut.

Miten tää eroaa tilanteesta, jossa lapsi liukastuu sillä matkalla kun menee kotoa sinne kaverille. Eikö tää ole jo vähän hätävarjelun liiottelua? Jos elää elämänsä miettien kuka korvaa missäkin tilanteessa liukastumisen niin aika pullossa saa elää.

Kultaseni, päästetään koulu pälkähästä. siinähän tässä on kysymys, ei muusta.

Ootpa hassu.

Muutama kerta eka-toka-luokkalaisena riitti, kun kaverilla ei oltukaan sitten läksyjä tehty.



Samoin välipala pitää syödä kotona, tosin nyt 6. luokkalaisena ruokailu on joskus 11.45 niin ei aina klo 14-15 ole nälkä, jaksaa joskus päivälliseenkin odottaa (klo 17).



Meillä vietetään myös perheaikaa tuon päivällisen yhteydessä ennenkuin illalla pääsee kavereiden kanssa ulos.

En ymmärrä tuota tuoreutta?

Kerkeäähän ne uutiset siinä kotimatkallakin vanhentua...

Ja ainahan lapselle voi sattua jotain mutta niin voi meille vanhemmillekin. Minusta on turha elää liiallisessa harhaluulossa ja tuollaisen asian takia päästää lasta menemättä.

satun tuntemaan lapseni, että jos viiden tunnin päästä kysellään koulu kuulumisia, niin eipä niitä oikeestaan ole. Sen sijaan niitä on, kun tullaan samantien koulusta kotiin.

Esikoisen kanssa varsinkin, kun hieman muistihäikkää, niin kaikki pitää jutella tuoreeltaan. Ei se illalla esim muista mitä on koulussa syönyt.

Tärkeetä, koska mua inhottaa tehdä samaa ruokaa, mitä koulussa on ollut. Tai jos koulussa on ollut keitto/puuropäivä, niin kotona silloin on jotain tukevampaa ja päinvastoin.

Musta on ihana rupatella päivittäin lasten kanssa koulujutuista. Eihän se kaikille sovi.

Syövät kavereineen (keitä ei odoteta suoraan himaan) välipalat ja häipyvät.

Huomenna tietävät, että nukun. Pitkä duuniyö takana. Kirjoitin seinälle juuri "ohjeet". Reput voi heittää ja mennä kaverille - välipala kaapissa. Tai tulla kainaloon juttelemaan. Aina kumpikin piipahtaa ja esikoinen 12v ottaa välillä tirsat samalla.

ps. koulun koulumatka sääntöä kuuliaisesti noudatan, koska se liittyy omaan haluuni nähdä lapset ja haluan olla esimerkkinä ja kuuliaisena, jos rehtori antaa moiset neuvot, niitä noudatetaan. :)

edellisellä,oletko kaikkien muidenkin asioiden suhteen yhtä uskomaton?? Varo sitomasta niitä mukuloitas ihan kokonaan- vai haetko juuri sitä...peräkammarinpoikaa?

Koulun vakuutuksethan ei sitten korvaa, jos jotain sattuu sillä kaverille meno matkalla. Esim muksu liukastuu ja vaurioituu loppuelämäksi. > koti maksaa kaikki kulut.

Mutta lasten kaverit asuvat tässä liki kaikki, että vaadin ainakin repun tuomista kotiin ja sitten voi taas mennä ja viideltä syömään ja läksyjen tekoon. Usein kuudelta ehtivät jo takaisin kaveritouhuihin.

Minä olen töissä kun lapset tulevat koulusta, joten tyhjään kotiin tulevat.

Täytyypä muistaa, että jos koulun jälkeen on meno vaikka hammaslääkäriin, niin täytyy mennä ensin kodin kautta - jos vaikka sattuu liukastumaan.

kotiin, syöttäisin välipalan ja lähettäisin sitten kävelemään esim. 2,5+2 km kaverille, joka asuu koululta toiseen suuntaan.



Tai jos kaveri olis tulossa meille, niin menisi ensin vaikka puoleksi tunniksi - tunniksi iltapäiväkerhoon ja kävelisi sitten yksikseen tuon 2,5 km, jotta olisi meillä kun lapseni on tehnyt läksyt ja syönyt välipalan.



ÖÖÖ, ei toimi

eteenpäin, kun mieskin jo kotona, ollaan sitten perheen kesken yhdessä. Koulut ja työt tehtynä ja kaverikyläilytkin hoidettuna. Läksyt usein tehdään siinä kavereiden kanssa, mutta niitä on niin vähän, ettei haittaa viiden jälkeenkään. Samoin meillä kyläilevien lasten vanhemmat hakevat omansa kotiin samalla, kun palaavat töistään.

asiassa, joten kunnioittakaamme niitä. Älkää nyt ystävät rakkaat lähtekö soittelemaan perään, jos jossakin paikassa ei tarjota lapselle välipalaa, vaan ottakaa opiksenne ja pyytäkää lapsenne kotiin syömään.

koulusta kaverilleen. Haluaa mennä, se on jotenkin jännittävää ja hauskaa :) itse olen kotiäiti eli joka päivä kotona kun lapsi tulee koulusta mutta tuon yhden päivän olen hänelle suonut että voi mennä kaverilleen kun se on niin tärkeää.



Muuten meillä tullaan koulusta kotiin, syödään välipala ja sitten läksyt. Sen jälkeen näkee kavereitaan pääsääntöisesti ulkona, sadepäivinä sisällä, olen ulkoilun kannalla enemmän.

ja saa tuolloin aina välipalan kaverillaan, saisi ruokaakin mutta haen aina ennen kotiin ettei tule liikaa vaivaa. Mutta aina kuulema pyydetään jäädä syömäänkin.

velvollinen ruokkimaan vierasta lasta. Tosin se on ihan ok välillä, ja ainakin varsinkin välipalan kohdalla, mutta en todellakaan alkaisi soittelemaan perheelle, jos he eivät ruokaa anna.

että koulusta tullaan ensin kotiin, jätetään ainakin reppu, soitetaan äidille (puhelin ei ole mukana koulussa). Sen jälkeen voi lähteä kaverille. Välipalat ja läksyt hoidetaan miten sovitaan.



Kaverille voi mennä suoraan koulusta, jos siitä on etukäteen sovittu.



Näin meillä, poika tokaluokkalainen.

Välillä lapset menevät suoraan kavereilleen ja välillä tulevat ensin kotiin. Me vanhemmat olemme joka tapauksessa siihen aikaan vielä töissä. Samoin käytännössä kaikkien lasten kavereiden vanhemmat.

Ekaluokkalaiseni tulee suoraan koulusta kotiin, ja juttelemme päivän kuulumiset. Sitten hän tekee läksyt, joissa autan häntä. Läksyjen tekemistä heti koulun jälkeen on ihan koulusta suositeltu. Näin lapsen ilta jää vapaaksi leikille ja perheen kanssa yhdessäololle.



Ja vaikka ne kaveritkin on tärkeitä niin oma perhe tulee aina ensin ja meillä onkin koko perheen kesken paljon mukavaa tekemistä. Kyläilemmekin mieluiten perheenä ystäviemme luona. Meillä on ystäväperheitä, joihin pidämme mieluiten yhteyttä ja nämä ystävät ovat meille tärkeämpiä, kuin lasten koulukaverit, koska olemme ystäviä pitkältä ajalta ja heillä on samanikäisiä lapsia, kuin meillä ja nämä ovat myös lastemme kanssa samanhenkisiä.



Meillä on vain tietty päivä viikosta varattu koulukavereille. Kavereille lähdetään vasta välipalan jälkeen ja kotiin tullaan viimeistään klo 17 perheen yhteiselle aterialle, koska silloin isäkin on tullut töistä ja haluamme olla yhdessä kaikki. Loppuiltaa vietetään rauhallisessa merkeissä, että lapset rauhoittuu ja saa paremmin nukuttua. Sänkyyn lapset menee viim. Klo 20.



Emme halua, että lapsistamme tulee joku "kyläluuta" joka ei ole koskaan kotona. Tietenkin lapsi saa kasvaessaan lisää vapautta, mutta haluan opettaa, että oma perhe on tärkein. Pidämme myös lastemme kanssa viestintäyhteydet avoimina, että he tuntevat aina voivansa kertoa kaikesta omille vanhemmilleen, ettei tarvitse etsiä kuuntelijaa ja ymmärtäjä muualta.

tai kenen kanssa menee meille. Meillä saa olla seitsemään, kuten niilläkin jotka on valikoituneet kavereiksi. Helpointa valita sellaisia kavereita, joilla on samat säännöt.



Maanantaisin lapsi menee yhdelle samalla kaverille, jonka äidin kanssa on sovittu, että lapsi juuri silloin kaipaa seuraa

Tiistaisin saa mennä tai meille saa tulla

Keskiviikkoisin saa mennä tai meille saa tulla

Torstaisin on harrastus heti koulun jälkeen

Perjantaisin yleensä lapsi menee tädilleen suoraan koulusta. Se on niiden juttu



Miksi lapsi vispaisi edes takaisin kotiin syömään, kaverille, kotiin syömään, kaverille? Vähänpä kuudes luokkalaiset enää kotona viihtyy vaan kaverit on tärkeitä.

Ensin tullaan kotiin syödään jotain ja tehdään läksyt. Sitten saa mennä kamuille

ekalla vai kuudennella. Ekaluokkalainen on vielä pieni ja kaipaa kotia. Kuudesluokkalainen alkaa jo itsenäistymään kodistaan, eikä todellakaan halua jotain perhekyläilyä koulun jälkeen.



Mä en kyllä muutenkaan ymmärrä näitä kontrollifriikkejä, jotka määräilee joka minuutista. Lapsuuden on tarkoitus olla huoletonta aikaa, eikä mitään ehdotonta sääntöviidakkoa.



Ja ne sosiaaliset suhteet siellä koulussa on tärkeitä kun sitten vähän isompana ainakaan tytöille ne ystävyyssuhteet eivät ole mutkattomia.

ei enää ole vapaita lapsia jos käy ensin kotona kiepautuksen vaan kaikilla on jo kaveri kylässä. Joskus mahtuu mukaan, aina ei.

minkälaisella alueella asutaan. Jos ollaan jossain pääkaupunkiseudun lähiössä, niin se koko luokallinen asuu muutaman sadan metrin säteellä toisistaan. Silloin on helppo käydä kotona ensin ja sen jälkeen käydä soittamassa vaikka viittä ovikelloa kunnes löytää kaverin.



Täällä meillä kun kavereita voi asua vähän laajemmalla alueella, eikä ekaluokkalaiset saa mennä kouluun polkupyörällä, niin kävelyä edes takaisin tulee aika paljon jos kodin kautta kävisi. Ja ovikelloja ei noin vain lähdetä soittelemaan, kun kavereita asuu ripotellen useiden kilometrien säteellä joka suuntaan.



Ehkä siksi onkin parasta, että kullakin paikkakunnalla/asuinalueella toimitaan kuten sinne parhaiten sopii