Tarvitseeko lapseni teini-isäänsä?

on pakko antaa lapsen tavata isäänsä,vaikka sinä et hänestä pitäisikään.Lakimuutos on tulossa.Lapsella on oikeus isäänsä.

kyllä lapsi isäänsä tarvitsee, mutta ei teidän sen vuoksi tarvitse yhdessä olla. Kerran viikossa ja vähemmänkin on parempi kuin ei mitään ja myös parempi kuin onneton koti, vaikka kaikki asuisivatkin samassa kodissa.



Sun lapsi on vielä niin pieni, että sun on vaikea ymmärtää, miten paljon hän parin kolmen vuoden tai kymmenen vuoden päästä tajuaa ja miten suuri merkitys sillä viikonlopputapaamisellakin voi olla. Vaikka isä ei osaisi osallistua arkeen ja kasvattamiseen, sillä, että lapsi tuntee hänet edes jollain tasolla on hirveän suuri merkitys lapsen identiteelille ja itsetunnolle.

En tullutkaan ajatelleeksi tuota identiteetti ja itsetunto asiaa. Olet varmasti oikeassa! Vaikka olen kasvanut henkisesti raskauden ja äitiyden myötä hirvittävän paljon niin tämän asian kanssa olin hukassa kuin pieni lapsi. En osannut ajatella isyyden tärkeyttä. Nyt sen ymmärrän!:) Kiitos teille!

Olit sin mitä tahansa mieltä.

Oletteko tehneet tapaamissopimuksen?

Ei olla mitään virallista, vaan sovitaan tapaamisista keskenämme ja isä saa nähdä tytärtään aina kun haluaa.

te pystytte sopimaan asioista noin niin tilanne on aika hyvä. Ja anna isän tavata lastaan. Eihän teidän tarvitse yhdessä olla, että isä voisi olla isä lapselle edes jollain tasolla. Ja itse en olisikaan jos isää ei enempää homma kiinnosta. Teillä on kuitenkin tilanne se, että isäkin on vielä melkein lapsi ja hänen ei ole ollut pakko kasvaa kuten sinun. Voi olla, että kunhan isäkin on oikeasti mies tyttö alkaa kiinnostaa enemmän ja hänestä tulee oikein hyvä isä. Älä vie tuota mahdollisuutta lapseltasi. Jos juttu ei oikeasti toimi, pelottaa antaa lapsen olla isänsä kanssa jne niin sitten asia on tietysti ihan toinen.

Olen 18-vuotias, neljäkuisen prinsessan äiti. Suhteeni lapsen isään on ollut mutkainen. Takan pettämisiä ja eroja. Kun olin 5.kuulla raskaana, poikaystäväni jätti minut. annoin kuukauden päästä anteeksi sillä luulin että meistä tulisi kunnollinen perhe. Heti lapsen synnyttyä isä ei kuitenkaan "kiireiltään" ehtinyt osallistua vauvan hoitoon kuin n. kerran viikossa ja jätin hänet ajattelemalla, että olen onnellisempi niin. Mietin kuitenkin koko ajan, että lapseni tarvitsee isäänsä ja siksi yritän ymmärtää isän kiireitä(jääkiekko). Isä on 17 vuotias. Tietysti rakastan häntä vieläkin. Mitä teen? Yritänkö jatkaa eteepäin ja unohtaa hänet? Annanko nähdä lastamme sitten kerran viikossa jos ei muutakaan. eihän tyttö opi ikinä sellain isäänsä tuntemaan. Haittaako se jos kuitenkin tytöllä on minut?