Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olimme toistemme ensimmäiset - nyt huolestuttaa
07.11.2012 |
Tämä kuulostaa varmaan todella hölmöltä, mutta minua on alkanut huolestuttaa se, että minä ja mieheni olimme molemmat kokemattomia ennen suhdettamme. Aloimme seurustella 19-vuotiaina, ja nyt olemme molemmat 24-vuotiaita. Suhteemme on ihan hyvä, olemme tyytyväisiä, suunnittelemme tulevaisuutta ja luotamme toisiimme.
Epävarmuuteni alkoi muutamien ystävieni puheista. Heidän mielestään jos seurustelua ja seksiä ei kokeile monen kanssa, niin kolmen kympin kriisit ja vastaavat ovat todella vaarallisia paikkoja, kun aletaan miettiä että "en ole kokenut vielä mitään". Pelkään tätä sekä omalla kohdallani että miehen kohdalla. Voin kyllä sanoa etten pettäisi, ja uskon ettei miehenikään. Mutta olisihan se kamalaa jos tulisi hirveä tarve kokeilla muitakin ihmisiä. Meillä on jo nyt ollut aika pitkä suhde, ja olen pari kertaa hiukan ihastunut johonkuhun toiseen, ja vaikka tiedän että se on normaalia ja menee ohi (kuten on mennytkin), niin ei se kivaa ole.
Pettämistä enemmän pelkään, että jompikumpi meistä haluaa tällaisen kriisin tullessa erota ja lähteä etsimään niitä kokemuksia.
Tiedän ettei aihe ole vielä ajankohtainen koska mitään tuollaista ei ole näköpiirissä, mutta ystävieni puheet saivat pahoja pelkoja mun mieleen. Olisin paljon levollisempi, jos olisimme molemmat kokeneet muitakin suhteita, ja sitten päättäneet valita toisemme.
Onko paikalla ketään jolla olisi samat lähtökohdat parisuhteessa? Haluaisin tietää onko pelkoni aiheellinen vai aiheeton.
Kommentit (39)
Ihan oikeasti, se ettei teillä ole ollut muita on minun mielestäni vaan hyvä asia. Itse olen naimisissa eikä muita ole meillä ollut eikä tule toivottavasti olemaankaan. Mikään ongelma se ei meille ole,päinvastoin. Nauti elämästäsi äläkä murehdi mitään kriisejä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeasti, se ettei teillä ole ollut muita on minun mielestäni vaan hyvä asia. Itse olen naimisissa eikä muita ole meillä ollut eikä tule toivottavasti olemaankaan. Mikään ongelma se ei meille ole,päinvastoin. Nauti elämästäsi äläkä murehdi mitään kriisejä!
Sehän on nimenomaan hyvä asia, että ei ole tarve
kokeilla muita. En halua lietsoa tarpeetonta epätoivoa, mutta itsekin luulin pitkässä suhteessa eläessäni, että tällaista tarvetta ei (vaimolleni) tule. Niin se vaan tuli!
Tuo ohje kyllä toimii: "nauti elämästäsi", ole positiivinen ja kohdista huomionosoituksia omaan kumppaniisi, niin tuskin tarvetta tulee. Meillä oman kullan huomioiminen jäi vailinaiseksi, mikä altisti vieraille houkutuksille. Nyt kun se ovi on avattu, en tiedä onko se lopun alkua...
mutta meillä on jo lapsia.
Mies olisi halunnut "kokea" muitakin naisia, tai haluaisi siis edelleen. Minä vain en ole ihan samaa mieltä asiasta :)
Mutta ristiriitoja utlee, ja itsekin vähän pelkään niitä 30, 40 ja niin edelleen kriisejä :(
mitä helvettiä teet miehen kanssa joka oikeen kertoo haluavansa "kokeilla" muita naisia??!!
ja sekö muka ristiriitaista?? Sairasta sanoisin minä.
Nojaa, jokainen tyytyy siihen mitä saa ..
ja taitaapi olla niin, että molemmilla on se vieraskin viehättänyt....eli kyllä se jossain vaiheessa tulee!
...vaalikaa tuota. Se on jotakin ihan ainutlaatuista ja vain teidän välillänne.
Olen eronnut yksinhuoltaja ja nykyisessäkin seurustelusuhteessa näen, että miestä vaivaa minun aikaisemmat suhteeni. Hänen mielestään olisi ollut upeaa, että olisimme toisillemme ainoat. Minusta se on herttaista.
Joten onnittelut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisin kuvitella loppuelämäni mieheni kanssa. Mitenkään huimasti rakastunut en olekaan, olemme olleet jo niin kauan yhdessä että sellaiset kuohuvat tunteet ovat jo menneet ohi. Siis rakastan tietenkin, mutta jotenkin rauhallisemmin ja varmemmin. Olimme suhteen ensimmäiset vuodet aivan mielettömän rakastuneita, ja siinä sivussa meinasi muu elämä ystävyyssuhteineen jäädä kokonaan jalkoihin. Nyt meillä on taas "omatkin elämät", mutta rakastamme silti. -ap
Meilläkin rakastamisen piti jo olla rauhallista ja varmaa, mutta ikäkriisiä ei se näköjään kestä. Oma elämä unohtui alkuinnostuksessa - nyt tarve sen elämiseen on tullut.
lapsi pääsi ylioppilaaksi, mies osti moottoripyörän, hankki suhteen ja muutti pois. Pisti ihan ranttaliksi ja eli uuden nuoruuden. Nyt 5 vuotta myöhemmin olemme palailemassa yhteen tyhjään pesään, josta kaikki lapset ovat muuttaneet pois.
Rajua ja rankkaa ja tuli ihan puskista. Rakkaus ei silti kuollut. Harmittaa, että mies sai kokea sen, minä vain viiden vuoden yksinhuoltajuuden.
Voithan sanoa miehelle, että sorry, nyt on sinun vuorosi. Ja jos mies mussuttaa, niin sitten mussuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole koskaan ollut mitään tuollaista katumus- tai menovaihetta. Mitä ihmettä lisäarvoa siitä saisi, että olisi paneskellut useamman tyypin kanssa? Oikeasti? Samaa touhua se on kaikkien kanssa ja sen oman, tutun ja turvallisen rakkaan kanssa kaikkein mukavinta, kun uskaltaa ja voi kokeilla kaikkea erikoistakin välillä. Eikä tarvitse pelätä sukupuolitauteja ym. Eli en näe itse kuin positiivisia puolia siinä, että olemme toistemme ainoat ja aiomme ollakin. Mielestäni se on arvo sinällään.
Nykyaikana aletaan liikaa lähestyä keskiaikaisia arvoja, jolloin seksi oli ns. arvo sinänsä ja sitä harrastettiin huoletta jokaisen vastaantulijan kanssa - en itse ymmärrä tätä lainkaan. Ilmankos sitten tulee eroja, kun petetään mennen tullen, kun luullaan, että se ruoho olisi aidan toisella puolella vihreämpää.
Varmasti joku tulee sanomaan, että kun sai aikansa sekstailla vapaasti kaikkien kanssa, on sitten kivempi asettua paikoilleen, vaan liekö näinkään - jos se oma, muuten ihana kumppani vaikka ei olisikaan se ihan paras sängyssä, niin jäisiköhän sittenkin loppuelämäksi kutkuttamaan, kun tietäisi, että parempaakin olisi tarjolla..? Tästä alkaisi taas uusi pettämiskierre. Kannattaa valita alunalkaenkin hyvä tyyppi, jonka kanssa myös sängyssä synkkaa, ja pysyä sitten siinä :)
Eipä ole koskaan ollut mitään tuollaista katumus- tai menovaihetta. Mitä ihmettä lisäarvoa siitä saisi, että olisi paneskellut useamman tyypin kanssa? Oikeasti? Samaa touhua se on kaikkien kanssa ja sen oman, tutun ja turvallisen rakkaan kanssa kaikkein mukavinta, kun uskaltaa ja voi kokeilla kaikkea erikoistakin välillä. Eikä tarvitse pelätä sukupuolitauteja ym. Eli en näe itse kuin positiivisia puolia siinä, että olemme toistemme ainoat ja aiomme ollakin. Mielestäni se on arvo sinällään. Nykyaikana aletaan liikaa lähestyä keskiaikaisia arvoja, jolloin seksi oli ns. arvo sinänsä ja sitä harrastettiin huoletta jokaisen vastaantulijan kanssa - en itse ymmärrä tätä lainkaan. Ilmankos sitten tulee eroja, kun petetään mennen tullen, kun luullaan, että se ruoho olisi aidan toisella puolella vihreämpää. Varmasti joku tulee sanomaan, että kun sai aikansa sekstailla vapaasti kaikkien kanssa, on sitten kivempi asettua paikoilleen, vaan liekö näinkään - jos se oma, muuten ihana kumppani vaikka ei olisikaan se ihan paras sängyssä, niin jäisiköhän sittenkin loppuelämäksi kutkuttamaan, kun tietäisi, että parempaakin olisi tarjolla..? Tästä alkaisi taas uusi pettämiskierre. Kannattaa valita alunalkaenkin hyvä tyyppi, jonka kanssa myös sängyssä synkkaa, ja pysyä sitten siinä :)
Juuri näin minäkin uskoin, kunnes minut yli kahdenkymmennen vuoden jälkeen pudotettiin maanpinnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli en näe itse kuin positiivisia puolia siinä, että olemme toistemme ainoat ja aiomme ollakin.
Juuri näin minäkin uskoin, kunnes minut yli kahdenkymmennen vuoden jälkeen pudotettiin maanpinnalle.
Ikävä kyllä toisesta ihmisestä ei koskaan voi olla täysin varma...valitettavasti
Eli en näe itse kuin positiivisia puolia siinä, että olemme toistemme ainoat ja aiomme ollakin.
Juuri näin minäkin uskoin, kunnes minut yli kahdenkymmennen vuoden jälkeen pudotettiin maanpinnalle.Ikävä kyllä toisesta ihmisestä ei koskaan voi olla täysin varma...valitettavasti
että aina pahin tapahtuisi. On niitä loppuun asti onnellisiakin tarinoita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...että aina pahin tapahtuisi. On niitä loppuun asti onnellisiakin tarinoita!
Kyllä jotkut onnistuvat, meilläkin oli siihen mahdollisuus - tiesin aika pitkään, että näin myös tapahtuisi - voisimme elää elämämme kuolemaan asti toisillemme uskollisina. Nyt tieto ei enää päde ja uskokin alkaa horjua.
...että aina pahin tapahtuisi. On niitä loppuun asti onnellisiakin tarinoita!
Kyllä jotkut onnistuvat, meilläkin oli siihen mahdollisuus - tiesin aika pitkään, että näin myös tapahtuisi - voisimme elää elämämme kuolemaan asti toisillemme uskollisina. Nyt tieto ei enää päde ja uskokin alkaa horjua.
Mepä jaksetaan - ja halutaan - yrittää ja hyvin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mieheni kanssa olemme molemmat toistemme ensimäiset ja ainoat seksikumppanit. Vielä ei ole tullut tarvetta kokeilla muita.
Päinvastoin, arvostan kovasti sitä että mitään exiä yms ei ole. Seksielämä on parantunut koko ajan, enkä usko että tämä vaihtamalla oleellisesti paranisi. Sen sijaan jotain korvaamatonta menisi rikki jos meistä nyt jompi kumpi lähtisi muita testaamaan.
Monet eivät koskaan.
Ehkä te olette kyllin tasokkaita kuuluaksenne jälkimmäiseen ryhmään.
ja mieheni kanssa olemme molemmat toistemme ensimäiset ja ainoat seksikumppanit. Vielä ei ole tullut tarvetta kokeilla muita. Päinvastoin, arvostan kovasti sitä että mitään exiä yms ei ole. Seksielämä on parantunut koko ajan, enkä usko että tämä vaihtamalla oleellisesti paranisi. Sen sijaan jotain korvaamatonta menisi rikki jos meistä nyt jompi kumpi lähtisi muita testaamaan.
Mekin ollaan toistemme ainoat seksikumppanit. Ikääkin on suurinpiirtein saman verran. Yhdessä ollaan oltu "aina".
Vaihtamalla ei parane - kokeilematta sitä ei kuitenkaan tiedä. Pahimmillaan epätietoisuus tästä rikkoo "jotain korvaamatonta" ja johtaa eroon.
Aloin seurustella ensimmäisen kerran vakavissaan 20-vuotiaana saman ikäisen pojan kanssa. Olimme molemmat kokemattomia, eli toistemme ekat sängyssä. Mua alkoikin suhteellisen nopeasti ahdistamaan tuo ajatus, että tulisimme olemaan toisillemme elämämme ensimmäiset ja viimeiset. Mulla se meni niin päin, että omasta puolestani en ollut huolissani, mutta stressasin älyttömästi, missä vaiheessa poikaystäväni pistää mut vaihtoon tai pettää, koska ei ole päässyt kokemaan muuta. Siihen se suhde sitten parin vuoden päästä kariutuikin, kun en päässyt asian yli. Stressasin ja stressasin lisää, olin mustasukkainen ja kyttäsin toisen tekemisiä. Just noin sen ajattelin, että ei ehkä heti tapahdu, mutta että kolmekymppisenä viimeistään pistäisi ranttaliksi. Asiasta tuli mulle pakkomielle ja riideltiin loppuaikoina jatkuvasti,
Mulla se meni niin päin, että omasta puolestani en ollut huolissani, mutta stressasin älyttömästi, missä vaiheessa poikaystäväni pistää mut vaihtoon tai pettää, koska ei ole päässyt kokemaan muuta.
Meilläkin vaimo on ehdottanut jopa avointa suhdetta ilmeisesti juuri tästä syystä. Ei välttämättä halua itse, mutta haluaa antaa luvan pettämiseeen, jotta se ei tulisi yllätyksenä.
18-vuotiaasta 8 vuotta yhdessä. sama lähtötilanne.
en mä vaan jaksa tommosilla päätäni vaivata. Niin kauan kuin tuntuu hyvältä, ollaan tässä elämässä yhdessä. Sit jos joskus syystä tai toisesta ei enää tunnu, niin katsotaan mitä on tehtävissä. tilanteen mukaan, kaikki aikanaan.
kyllä mä näkisin että tässä suhteessa on yhtälailla riskinsä kuin jokaisessa suhteessa. mitä vain voi sattua. missään suhteessa ei ole mitään takuita. näin se vain on.
ja ihan varmasti tota asiaa stressaamalla ja vatvomalla saat suhteen kriisiin ja nurin. mitäpä jos yrittäisit senkin ajan nauttia siitä mitä teillä on, mikäli suhteenne on nyt hyvä?
Alue: Aihe vapaa
Olen pahoillani, että minun on pakko vahvistaa pelkosi aiheelliseksi.
Meillä on tilanne, jossa yhdessä on oltu lähes 25 vuotta ja nyt on tullut tarve kokeilla vierasta. Tämä saattaa johtaa eroon ja todennäköisesti onnettomaan loppuelämään - ainakin toiselle meistä.
Tämä olisi voitu välttää puhumalla tarpeesta ennen kuin sen toteuttamisen halu kasvaa liian suureksi.
Itsekin olisin levollisempi, mikäli meillä olisi kokemuksia alla ja sen jälkeen valinnet toisemme. Tilanne vaan on se, että mikäli lisää kokemuksia haluaa, lopputuloksena on ero.
Puhukaa asiasta nyt, kun asia ei ole ajankohtainen, niin siitä ei varmaan sellaista tulekaan.
Jos taas puhuminen aiheuttaa kriisin, niin hyvä. Pahempaa on se, että tämä asia askarruttaa vuosikausia.