Jaha, Jungerit eroavat

kun luin ensimmäisen heidän siirappisen yhteishaastattelun.

Ja siitä astihan se on ollut julkisuudessa niin pusipusipusihalihalikultarakastämäononnea- mölinää.

Sellainen toitotus kun harvemmin on aitoa.

eikös jotain pussailuhuhuakin liikkunut joskus...?

http://www.iltalehti.fi/viihde/201211070093645_vi.shtml



kun pääjohtajuus Ylessä loppui?



Enpä koskaan ymmärtänyt tätä epäsuhtaa paria - päivänsäde ja menninkäinen asetelmaa

muutama viikko sitten Me-Naisissa kertoi kuinka oli lapsellista jättää eka kerran avioeropaperit ja sekin tehtiin ihan hetken mielijohteesta. Haastattelussa sain sellaisen kuvan että ovat kovia tappelemaan.

Mua aina jotenkin epäilyttää nää parit, jotka on suhteen alussa niin tohkeissaa, toitottaa joka paikassa rakkauttaan. Siis julkkikset lehdissä ym. ja sitten tavikset ystäväpiirissään. Olen näitä monta nähnyt, kun aikuiset yhtäkkiä hullaantuu jostakin, kaveriporukan juhlissa muut joutuu katselemaan sitä jatkuvaa lääppimistä, pussailua ja "kullittelua" (tuu kulta mun viereen istumaan, annatko kulta suolan, kiitos kulta...). Toki se on jossain määrin ok, mutta näillä joillakin se menee ihan överiksi, ja silloin pystyy jo veikkaamaan, kauanko suhde kestää.



Tästä paristahan moni muistaa ne julkiset rakkausviestit ja -videot ym.



Kun arki ja normielämän vaikeudet astuu kuvioon, ei se kulta olekaan enää niin kiva.

Jota piti niin kovin joka mediassa toitottaa.

Tässäkin sotkussa on lapsia mukana - se on kurjinta.

Miten voi olla, että kun tulee lainasana (fleece, leggings) tai vierasperäinen nimi vastaan, niin mamma EVO?!

Mua aina jotenkin epäilyttää nää parit, jotka on suhteen alussa niin tohkeissaa, toitottaa joka paikassa rakkauttaan. Siis julkkikset lehdissä ym. ja sitten tavikset ystäväpiirissään. Olen näitä monta nähnyt, kun aikuiset yhtäkkiä hullaantuu jostakin, kaveriporukan juhlissa muut joutuu katselemaan sitä jatkuvaa lääppimistä, pussailua ja "kullittelua" (tuu kulta mun viereen istumaan, annatko kulta suolan, kiitos kulta...). Toki se on jossain määrin ok, mutta näillä joillakin se menee ihan överiksi, ja silloin pystyy jo veikkaamaan, kauanko suhde kestää. Tästä paristahan moni muistaa ne julkiset rakkausviestit ja -videot ym. Kun arki ja normielämän vaikeudet astuu kuvioon, ei se kulta olekaan enää niin kiva.

Meidän kaveriporukassa oli muutama tuollainen pari, jotka teki "rakkaudestaan" aina numeron. Eli tyyli oli aina oikein että huomatkaa kuinka hyvin meillä menee kun olaan niin rakastuneita..

Eipä tullut yllätyksenä että nämä parit ovat ensimmäisenä eronneet.

Mua on aina vierastanut tällainen ylenmääräinen julkisesti "kullittelu" :) ym. ja samoin miestäni. Yhdessäkin ollaan oltu jo 16v ja tiedetään ilman julkista toitottamistakin että hyvin menee! Ei tarvi todistella sitä kenellekkään.

kun luin ensimmäisen heidän siirappisen yhteishaastattelun.

Ja siitä astihan se on ollut julkisuudessa niin pusipusipusihalihalikultarakastämäononnea- mölinää.

Sellainen toitotus kun harvemmin on aitoa.

eihän se siitä ole kyse ettei ole aitoa. Vaan siitä että kyseessä on ihmiset jotka on voimakkaasti elämyshakuisia ja joilla on kovat käsitykset siitä mitä rakkaus on. Todennäköisesti pitävät alkuhuumaa rakkautena ja nyt se on sitten loppu. Nimimerkillä seuraavaa huippukokemusta odotellessa. Ja jos on hyvän näköinen ja valtaa, eikä lapsia, niin kynnys jäädä junnamaan tavalliseen arkeen lienee tavista pienempi.

ei saanut - ero

Viidessä vuodessa syöpä, uusinut syöpä, sydänkohtaus, rajut lapsettomuushoidot...



Eli jotenkin tuntuvat olevan tolaltaan kaikkinensa.

Mua aina jotenkin epäilyttää nää parit, jotka on suhteen alussa niin tohkeissaa, toitottaa joka paikassa rakkauttaan. Siis julkkikset lehdissä ym. ja sitten tavikset ystäväpiirissään. Olen näitä monta nähnyt, kun aikuiset yhtäkkiä hullaantuu jostakin, kaveriporukan juhlissa muut joutuu katselemaan sitä jatkuvaa lääppimistä, pussailua ja "kullittelua" (tuu kulta mun viereen istumaan, annatko kulta suolan, kiitos kulta...). Toki se on jossain määrin ok, mutta näillä joillakin se menee ihan överiksi, ja silloin pystyy jo veikkaamaan, kauanko suhde kestää. Tästä paristahan moni muistaa ne julkiset rakkausviestit ja -videot ym. Kun arki ja normielämän vaikeudet astuu kuvioon, ei se kulta olekaan enää niin kiva.

Meidän kaveriporukassa oli muutama tuollainen pari, jotka teki "rakkaudestaan" aina numeron. Eli tyyli oli aina oikein että huomatkaa kuinka hyvin meillä menee kun olaan niin rakastuneita.. Eipä tullut yllätyksenä että nämä parit ovat ensimmäisenä eronneet. Mua on aina vierastanut tällainen ylenmääräinen julkisesti "kullittelu" :) ym. ja samoin miestäni. Yhdessäkin ollaan oltu jo 16v ja tiedetään ilman julkista toitottamistakin että hyvin menee! Ei tarvi todistella sitä kenellekkään.

Sama meillä, yhdessä ollaan oltu 19 vuotta, eikä sitä ole missään vaiheessa tarvinnut sen julkisemmin toitottaa tai juhlissa sen kummemin lääppiä ja "kullitella". Samoin muut ystäväparit, jotka olleet kauan yhdessä, tai vaikka vasta muutaman vuoden olleet, mutta ilman tätä kauheaa huomatkaa meidän onni-hässkäkkää. Toisin kuin nämä, jo muutaman vuoden jälkeen eronneet parit, joilla on aina tämä huomionhaku-show päällä.

t. tuon edellisen kirjoittaja

joka ei kestä kuin korkeintaan 2 vuotta. Onhan se ihanaa, mutta parisuhde voi olla ihana vaikkei olisikaan tuollaista hullaantuneisuutta.



Mulla mies, joka oli juuri tuollainen hullaantuja. Aluksi en ollut uskaltaa sen rakkauteen mukaan, oli aivan pää pilvissä ja olin kultarakas-sitäjatätä-pörröpää-pusipusi. Kymmenen vuotta ehdittiin olla yhdessä ja kokea monenlaisia asioita, mies oli elämäni keskipiste ja sai kaiken huomioni, suhde oli kai jonkun mielestä keskivertoa parempi (seksi hyvää, talous kunnossa, yhteistä tekemistä).



Lapsen saaminen sitten lopahdutti meidän suhteemme "tunnekuohut". Mies ei pystynytkään olemaan aikuinen, ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä. Pakeni nettideittailuun, seksiseikkailuihin. Minusta tuli hänen silmissään vaativa, kiukkuinen akka - kuka tahansa muija oli hänestä parempi, kehen tahansa sai kehitellä hullaantumista ja leijua pilvissä, salassa tietysti.



Kun hänen pettämisensä paljastui koko laajuudessaan, rohmahdus pilvilinnoista oli raju. Siinä vaiheessa hän vasta tajusi, mitä oli tehnyt. Tajusi (terapeutin avustuksella) oman kypsymättömyytensä tunnetasolla, tajusi kyvyttömyytensä kantaa vastuuta itsestään, saati sitten muista. Tajusi niin paljon todellisuudesta, että pilvilinnat, hullaantuminen ym. ei enää kiinnostanutkaan. Halusi elää ihan oikeaa elämää oikean naisen kanssa.



Annoin miehelle mahdollisuuden muuttua, muutuin itsekin. Nyt, yli vuosi tuosta kiinnijäämisestä, meillä on onnellinen avioliitto, ja mies pitää suurimpana onnistumisenaan sitä, että on pystynyt korjaamaan liittomme yhdessä minun kanssani.



Niille, jotka ovat sitä mieltä, että pettäjä on aina pettäjä, minulla on yksi kommentti. Hullaantumisesta onnensa saavasta tulee helposti pettäjä, pettäjä jatkaa pettämistään, tai vaihtaa avioliitosta toiseen hullaantumisen loputtua ELLEI kohtaa todellisuutta ja kypsy ihmisenä. Mä luotan mieheeni - en siksi, että hän on luvannut pysyä uskollisena (sanat ei paljon maksa) - vaan siksi, että olen nähnyt hänen kasvaneen ihmisenä hienoksi, vastuulliseksi mieheksi. Totta kai hän on edelleen epätäydellinen ihminen, mutta hän tunnistaa tunteensa ja toimintatapansa ja osaa jo olla syyttämättä kaikkia muita omista töppäyksistään tai tunteistaan. Mies on myös oppinut puhumaan ihan oikeista asioista, avautumaan ikävistäkin asioista - ja musta on mahtava, kun hän myöntää rehellisesti asioita, jotka ennen piilotteli. Ihan niin kuin olisi kuvitellut mun odottavan häneltä täydellisyyttä. (Kyse siis vaikka siitä, että häntä vituttaa töissä, jännittää tietyt tilanteet, hermostuttaa lasten kiukuttelu, ottaa päähän mun tietyt tekemiset...)´



Parasta oli pari päivää sitten se, että mies sanoi mua ihan mahtavaksi naiseksi. Ja osasi sanoilla kuvailla, mitä se rakkaus oikein on. Siis paljon muutakin kuin hullaantumista ja eroottista huumaa. Mutta myös sitä.



Toivottavasti toi J. tajuaa myös pysähtyä jossain vaiheessa, ihan selvät merkit siitä, että vika ei ole pelkässä parisuhteessa vaan siinä, ettei osaa olla parisuhteessa kun hullaantumisen pitäisi muuttua kypsäksi rakkaudeksi.

Viidessä vuodessa syöpä, uusinut syöpä, sydänkohtaus, rajut lapsettomuushoidot... Eli jotenkin tuntuvat olevan tolaltaan kaikkinensa.

Niinhän se vanha totuus menee, että vastamäessä se suhde punnitaan. Kun paljon kasautuu vaikeuksia, siinä huomataan sitten että kuinka vahva se liitto ja rakkaus on.

Olen tuo aiemmin kirjoittanut, 19v vuotta miehen kanssa yksissä ollut. Voit kuvitella, että siihen aikaan on mahtunut paljon...osa rankoista asioista on tapahtunut ihan parin vuoden sisään, tuntui että kerralla tulee kaikki paska niskaan (esim. toisen vakava sairastuminen, isän kuolema, lapsen sairaus, äidin syöpä). Aina ei pyyhkinyt hyvin, ja meilläkin erokorttia vilautettiin. Mutta niin vain on niistäkin ajoista selvitty. Kaikki ei selviä. Ja suurin todennäköisyys eroon vaikeuksien tullessa on minun kokemukseni mukaan juuri näillä pareilla, joiden elämä on ollut yhtä huumaa ja rakkautta - ja ennen kaikkea sen todistelua muille.