Minkä ikäisenä vanhempasi on/ovat kuolleet? Mihin? :(

äiti elää vielä

kakkostyypin sokeritautiin, tai ehkäpä ennemminkin siihen, ettei noudattanut hoitosuosituksia/ohjeita

Äiti on elossa.

äitini kuoli vatsasyöpään, 43v

Isä sydänkohtaukseen 60v.



Velikin on kuollut.

kuoli 29-vuotiaana auto-onnettomuudessa. Äitini elää vielä, on nyt seitsemänkymppinen.

Äiti kuoli hieman yli 3-kymppisenä aivokasvaimen vuoksi.

Äiti syöpään 63-vuotiaana

viinaan 60v ja äiti syöpään 56v.

Äiti syöpään 63-vuotiaana.

Isä kuoli verenmyrkytykseen 53-vuotiaana.

krooniseen lymfaattiseen leukemiaan joka johtui kemikaalialtistuksista 64 vuotiaana. Äiti on nyt 70 ja elää vielä, mutta tiedähäntä kuinka kauan kun on jo kokenut yhden vakavan ison infarktin ja tupakoi edelleen...



Yhtään isovanhempia ei ole ollut elossa 25 vuoteen. Äidin äiti kuoli alle 50v infarktiin,äidin isä eturauhassyöpään,yli 70v. Isän isä kuoli onnettomuuden jälkimainingeissa ja isän äiti 64 v astmakohtaukseen oman tuvan portaille, hänkin tupakoi.

Toinen kuoli syöpään 45-vuotiaana.

raskausmyrkytyksen takia kesken hätäsektion, ikää hänellä oli 19. Siitä tuli kesällä kuluneeksi 21 vuotta.

Isäni ja "äitini" ovat molemmat elossa ja täysin voimissaan (=

isä kuoli vajaa puoli vuotta sitte 68 vuotiaana. Ymmärsin että hänen aortta suoni repesi eikä asialle voinut enää mitään tehdä. Hänellä tosin oli lista sairauksia, synnynnäinen sydänvika ja sydänleikkauksia takana useita. Vuosi sitten hänen toinen munuaisensa (se niistä terveempi) petti ja hengen lähtö lähellä. Kyllä meistä jokainen osasi tuota jo odottaa... :(

Tuohon aortan repeämään voi kuolla nuorenakin, serkkujen isä oli vähän yli 30... Jätti tätini huolehtimaan ihan pienestä vauvasta ja taaperosta. Hyvin kuitenkin ovat pärjänneet.

Taipumus repeämiseen voi olla perinnöllinen (toiselle serkulle sanottiin näin, kun tuli raskaaksi), eikä revenneelle voi oikein tehdä mitään (eräs näyttelijäkin kuoli noin, huonovointisuutta, sairaala vastapäää kuvauspaikkaa, ei ehditty tekemään mitään). Pullistuman voi vielä korjata leikkauksessa, mutta oireita ei välttämättä tule riittävän ajoissa, yleensä pullistuma huomataan sattumalta.

Isä kuoli 56-vuotiaana johonkin haimajuttuun...

puolivuotta sitten sydänkohtaukseen. Ei tiedetty että sydän huonossa kunnossa. Osittain vois syyttää tätä terveydenhuoltoakin oireita löyty kyllä, mutta hoidettiin väärällä diagnoosilla.

mutta mitä vielä, elossa olevat.



Sen verran järkyttäviä tekoja ovat mulle tehneet koko lapsuuteni ajan että odotan kyllä sitä päivää jolloin kupsahtavat. Vasta sitten voin huokaista helpotuksesta. Vielä on pitkä aika odottaa, terveitä kuusikymppisiä ovat.



jos mulla olisi normaalit ja hyvät vanhemmat niin heidät toki haluaisin pitää elossa mahdollisimman pitkään.

Isä elää, on 80-v.

Ja oisi kamalaa jos niin nyt kävisi :( jotenkin vanhempien merkitys näin nuorena aikuisena on korostunut tosi paljon. en tiiä miten selviäisin jos ne nyt kuolisi.

ovat 52v ja 54v.



Ei onneksi isovanhemmistakaan ole vasta kuin yksi kuollut, hän kuoli aivoinfarktista kolmatta kuuta toipuessaan... muistaakseni se kai uusiutui hällä, oli 80v.