Mitä tehdä isovanhemman kanssa vanhainkodissa?

Hyviä ideoita tuli, vaikkakin suurimman osan itse jo tiesinkin. Viestienne suurin anti on rohkaisu ja tässä tilanteessa ilmeisesti tarvitsen sitä, että joku muu sanoo ääneen sen, mitä itse omassa päässään on ajatellut. Kiitos siitä.

Toki mielellään otan vielä vastaan omaisten kokemuksia ja hoitajien toiveita.



ap

yhdessä tehdä/sinun tekevän.

Hoitajat täälä kehuu että hyvä kun paskat ehtii siivota.



Oikeasti. Rakasta lähimmäistäsi.

Soita vaikka sinne hoitajille ja kysy, mitä papalle kuuluu ja olisiko mahdollista vaikka just syöttää. Tai hoitajat voivat auttaa papan geriatriseen tuoliin ja sitten voit lykkiä pappaa pitkin käytäviä tai uloskin pyörätuolilla, siitä olisi varmasti paljon iloa. Kahvitelkaa yhdessä ja näytä vaikka valokuvia. Kauaa ei tarvitse viipyä, pappa saattaa olla väsynytkin. Tee ekasta vierailusta lyhyt, saat vähän tuntumaa miten nyt uudessa tilanteessa olette tekemisissä.

Voitte lähteä ulos kävelemään tarvittaessaa pyörätuolilla, lukea sitä lehteä, mennä todellakin ruoka-aikana jolloin voit avustaa vaariasi syömisessä jne. kysy ja keskustele rohkeasti epävarmuudestasi hoitajien kanssa:)

Käy joskus ruoka-aikaan ja hoida avustaminen ruokailussa.

Istuskele seurana, muistele vanhoja juttuja, mitä olette yhdessä kokeneet-tehneet.

Jos hän on pyörätuolissa, vie ulkoilemaan.

Ei siitä tarvitse avaruustiedettä tehdä.

Oma pappa piti siitä, että luin hänelle raamttua. Itse en ole ollenkaan kirkoon kallellaan, mutta pappa siitä piti.

Vierailut ruoka-aikaan on hyvä idea, siitä on apua sekä hoitajille, että papallesi, kun hän saa ruokailla rauhassa ilman hoitajien kiirettä. Ruuasta on helppo keksiä puheenaiheita ja jos pappa on ollut kova juomaan kahvia, ilahduttaisi varmasti myös joskus termarissa mukana tuotu kahvi.



Ulkoilu on yksi asia jota vanhainkodissa ei pystytä juurikaan hoitajien toimesta toteuttamaan, siinä yksi tärkeä asia mitä voisi pappasi eteen tehdä! Jos pappa istuu pyörätuolissa, näillä keleillä ei tarvitse pukea kuin takki päälle ja hanskat ja pipo, jalat voi suojata vaikka viltillä tai peitolla. Hoitajat varmasti auttaa ulkovaatteiden pukemisessa kun rohkeasti vain pyydät! Ulkoilma saa kenet tahansa tuntemaan olonsa paremmaksi ja pienellä kävelyllä ei ole pakko edes puhua välttämättä, liikenteen seuraaminenkin on mukavaa.



Jos mahdollista, vierailuja kannattaa ajoittaa myös hetkiin kun vanhainkodissa on ohjattua toimintaa, lauluhetkiä tms. Hetkiin on mukava osallistua yhdessä ja näin tulee myös huolehdittua siitä että pappasi pääsee osallistumaan. Näissäkään tilanteissa ei tarvitse itse miettiä puheenaiheita, riittää kun on läsnä ja hengessä mukana. Pystyykö/tykkääkö pappa pelata korttia? Ihan kaikenlainen toiminta papan huoneen ulkopuolella on suotavaa, menkää vaikka kävelylle vanhainkodin sisäpuolella, jos uloslähteminen on vaikeaa.



Tässä joitakin mietteitä vanhustenhoitajan toimesta, toivottavasti näistä on jotain apua :)

Jumalauta, ny ne hoitajat sanoo että hoida sinä ettei niitten tartte sitäkään tehdä! :(



Seuraavaksi siivoat niitä paskoja itse: Milla kuule, ehtisitkö sä?

Jos luki kirjoja, aloita vaikka joku Päätalon tms. kirja, jota luet pari lukua kerrallaan hänelle. Päivän lehdet tai Raamattu jos kiinnostavat.



Ehdottomasti ulkoilu. Voitte vaikka katsoa tv:täkin, tai kuunnella radiota, tai katsoa lintulaudalla käyviä lintuja ulkona. Pääasia, että pappasi saa vaihtelua, varmasti arvostaa pieniäkin eleitä. Voi olla itsekkin vähän hukassa ja hämmentynyt/pettynyt uuteen elämäntilanteeseensa.

Lue ääneen lehteä tai kirjaa, tai laulele. Kerro omia kuulumisiasi, näytä valokuvia. Kuuntele pappaa. Hän ehkä elää omassa todellisuudessaan (kukapa meistä ei), mutta hänellä voi olla kiinnostavaa tai hauskaa sanottavaa.

Koskettele häntä, paijaa, suukota, hiero.

Jos vanhainkodin ruoka on pahaa tai tylsää, vie tuoreita hedelmiä, hae lähiravintolasta vastalaitettua, kunnollista ruokaa, tuoretta leipää, papan herkkuja. Syökää yhdessä.

Kuunnelkaa musiikkia.

Moneen asiaan pitää sopeutua, mutta ota iisistii. Pääasia että käyt katsomassa häntä. Saat siitä itsellesikin elämyksiä.



Nimim. Been there.

Silloin kun kävin häntä katsomassa niin usein katseltiin vanhoja kuvia, juteltiin niistä ajoista kun minä olin pieni, hyvällä ilmalla käytiin pyörätuolin kanssa ulkona. Sitten kun hänen vointinsa huonontui niin ettei hän enää päässyt vuoteesta ylös niin usein vain istuin ja pidin häntä kädestä kiinni tai silitin hiuksista tai juurikin autoin syöttämisessä.

Valokuvat, lehden lukeminen ja ulkoilu (vaikka vaan istua pihalla jos ei paljon jaksa työnnellä, hoitajana toivoisin omaisilta että kun tulevat menisivät ulkoilemaan) on erittäin hyviä,ja tosiaan ruokailussa auttaminen jos apua tarvitsee.



Ihana kun mietit asiaa, pelkkä keskustelu voi tosiaan olla kiusallista.



Mummoille olisi helpompi keksiä käsienhoitoa, hierontaa, hiustenlaittoa, jalkojen rasvausta ym. :)

käynnistäsie, että välität. Välittäminen tuo henkistä hyvinvointia. Ei pappasi odota sinulta mitään suorituksia, hän odottaa käyntiäsi. Pappasi voi tuosta jopa vielä henkisesti kuntoutua.

Lue ääneen lehteä tai kirjaa, tai laulele. Kerro omia kuulumisiasi, näytä valokuvia. Kuuntele pappaa. Hän ehkä elää omassa todellisuudessaan (kukapa meistä ei), mutta hänellä voi olla kiinnostavaa tai hauskaa sanottavaa. Koskettele häntä, paijaa, suukota, hiero. Jos vanhainkodin ruoka on pahaa tai tylsää, vie tuoreita hedelmiä, hae lähiravintolasta vastalaitettua, kunnollista ruokaa, tuoretta leipää, papan herkkuja. Syökää yhdessä. Kuunnelkaa musiikkia. Moneen asiaan pitää sopeutua, mutta ota iisistii. Pääasia että käyt katsomassa häntä. Saat siitä itsellesikin elämyksiä. Nimim. Been there.

Ei tarvitse kuin paiva olla sairaalaruokien armoilla kun jo ruokahalu haviaa.