Pystyisitkö olemaan kaveri täysin luuserin kanssa?

Olen kannatellut ihmisiä ihan tarpeeksi ja luullut olevani kovin tarpeellinen äiti teresa. En ole, vaan maailman tavallisin ihminen, joka haluaa myös itse. Haluan ystävyydeltä ja parisuhteelta vastavuoroisuutta, enkä asetu enää kynnysmatoksi. Kynnysmatot ovat rasittavia ihmisiä myös itse.

Eli vain kannattelemaan toista jolla on koko ajan vaikeaa?

voi olla tällä tavalla yksisuuntaista.

jotka moni luokittelisi täysin luuseriksi, useampikin, mutta en minä ketään kannattele. Eli siis tarkoittaa että en ota vastuulleni toisen ongelmia enkä niitä murehdi sen enempää. Kuuntelen toki murheita mutta ei sen enempää.



Minulla ei ole siinä mitään ongelmaa että tavallaan minä olen vahvemmassa asemassa ja enemmän antava osapuoli, koska itselläni menee hyvin enkä tarvitse esim. murheiden kuuntelijaa. Päinvastoin, tuntuu hienolta jos voi ihan pienellä läsnä olemisella ja kuuntelemisella auttaa jotain ihmistä, kun ei siitä itsellekään vaivaa ole.

Millä ja kenen suomalla oikeutuksella sä kutsut ketään ihmistä täydeksi luuseriksi, ihan kuin se olisi joku täysin pysyvä ja muuttumaton tila! Sinä alistat törkeästi toista ihmistä puhumalla hänestä noin, sinä työnnät sitä ihmistä lokeroon josta et selvästikään edes haluaisi hänen pääsevän pois ja sitten olisit vielä ylevästi hänelle kaveria? :O



Minäkään en jaksaisi kannatella ketään ihan koko ajan, mutta en ole vielä tähän ikään mennessä törmännyt yhteenkään ihmiseen, jossa ei olisi jotain positiivistakin jostain vaikeuksistaan huolimatta, tai joka pelkästään vaan valittaisi.

Ja lisäksi että ap:n kaveri en haluaisi olla. Mieluummin 10 luuseria kaverina kuin yksi tuollainen itsekäs ja epäempaattinen tyyppi.

Millä ja kenen suomalla oikeutuksella sä kutsut ketään ihmistä täydeksi luuseriksi, ihan kuin se olisi joku täysin pysyvä ja muuttumaton tila! Sinä alistat törkeästi toista ihmistä puhumalla hänestä noin, sinä työnnät sitä ihmistä lokeroon josta et selvästikään edes haluaisi hänen pääsevän pois ja sitten olisit vielä ylevästi hänelle kaveria? :O

Minäkään en jaksaisi kannatella ketään ihan koko ajan, mutta en ole vielä tähän ikään mennessä törmännyt yhteenkään ihmiseen, jossa ei olisi jotain positiivistakin jostain vaikeuksistaan huolimatta, tai joka pelkästään vaan valittaisi.

Itse määrittele luuseriksi henkilön, jolla olisi mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä ja sen laatuun, mutta sen sijaan keskittyy täysin lyhytkatseisti asioihin, jotka sillä hetkellä tuntuvat hienolta, kuten bilettämiseen.

Ei niin, etteikö bilettäminen olisi oikein. Luuseriksi ihminen kuitenkin muuttuu minun silmissäni silloin, kun se oma laiskuus ja saamattomuus rationalisoidaan jonain "kohtalona" tai vastaavana asiana "jolle mä en vaan voi mitää".

Itse, 12-vuotiaana työnteon aloittaneena yh-perheen kasvattina, olen joutunut ansaitsemaan itse lähes kaiken mitä minulla on. En siedä sitä, että ihmiset, joilla on mahdollisuus vaikuttaa, jättävät sen mahdollisuuden välistä ja tulevat sitten hakemaan sympatiaa. Kaikki saavat tehdä virheitä, mutta järjestelmällinen helpoimman kautta meneminen, ja siitä johtuva epäonnisuus on omaa syytä, ja ratkaisu löytyy vain siitä luuserista itsestään.

Jos se olisi väliaikaista (en tosin kutsuisi henkilöä, jolla on esim. jokin kriisi luuseriksi) ja ihmissuhde olisi vastavuoroinen, helposti. Perheenjäseniä tukisin ehdoitta ja niin pitkään kuin olisi tarve. Mutta se, mitä on puuduttavaa katsella on säheltäminen ja sen päälle lähes jokaisen asian hoitamatta jättäminen ja velvollisuuksien laiminlyöminen. Esim. laskuja ei vain jakseta maksaa ajallaan, mistä seuraa ongelmia, töihin ei mennä ajoissa jos työpaikkaa on, tärkeiden papereiden hävittäminen, tärkeiden asioiden unohtaminen ja laiminlyöminen jne. Tämän päälle valitetaan esim lisäkustannuksista joita oma välinpitämättömyys on aiheuttanut.

Tää on taas niin tätä. Ketään ei saa sanoa luuseriksi ettei sille vaan tule mieli. Itse asiassa pystyisin olemaan luuserin kaveri jos hän pystyy myöntämään olevansa luuseri eikä esitekään mitään menestyjää. Sen sijaan en todellakaan jaksa sellaisia ihmisiä jotka kuvittelevat olevansa parempi kuin ovatkaan (esim. Tuksu) vaikka sokeakin näkee otsallaan, että kaikki on päin persettä. En ala hymistelemään kenenkään takia enkä ala teeskentelemään, että joo onhan noi sun keltaiset hamppuhiukset ihan vitun hienot, mäkin haluaisin tollaset ja (oranssi) rusketus näyttää ihan aidolta a eihän toi sun suhde mitään huorausta ole, rakkaudestahan siinä on kyse.

oli lukossa itsensä ja elämänsä kanssa.



Kuuntelin, kutsuin yökylään tyttönsä kanssa, lämmitin saunan kun mun vauva nukkui, tein kasvohoidon, hemmottelin, laitin hiussävyä, rohkaisin ja kannustin, tein hänen tukena netissä työhakemuksia enkä sanonu mitään vaik hän ei ollut mikään erittäin välkky niitä tehdessä. Kehuin vaan ja koitin auttaa laittaa tärkeät asiat niihin. ja kannustin hakee opiskelupaikkaa mistä oli kans kauan ollut kiinnsotunut.



Nyt on ihan eri ihminen kun sai jostain kiinni saatuaan sen mieleisen opiskelupaikan. On jaksanut ihan eri lailla. Joskus ihminen on kokenut niin paljon vastoinkäymisiä ja vähän saanut tukea,että tarvitsee erityistä vierellä kulkemisen aikaa. Se on arvokasta.



en olis kyl jaksanu tuosta alkutilanteesta lähteä kannustamaan jos en olis voinut ammentaa itse Jumalan rakkaudesta mun sisimmässäni. Ja toisaalta olen itseki kokenu erityisesti vaikean nuoruuden niin osaan asettua päähän potkitun ihmisen asemaan ymmärtävämmin.

kutsut ketään ihmistä täydeksi luuseriksi, ihan kuin se olisi joku täysin pysyvä ja muuttumaton tila! Sinä alistat törkeästi toista ihmistä puhumalla hänestä noin, sinä työnnät sitä ihmistä lokeroon josta et selvästikään edes haluaisi hänen pääsevän pois ja sitten olisit vielä ylevästi hänelle kaveria? :O

mutten ole osannut pukea noin hyvin sanoiksi. Tällaistahan nimittäin tapahtuu paljonkin. Yritetään asettaa toinen johonkin lokeroon ja sitten asettua itse siihen yläpuolelle olemaan "hyvä". Esim. "Toivottavasti löydät onnen" = haluan alleviivata sitä että ET ole löytänyt ja sitä että minä olen tässä nyt hyvin jalomielinen. Erityisen näppärää tilanteissa joissa kuulijalla menee paremmin kuin sanojalla (joka kärvistelee kateudesta.)

joiden sanavarastoon kuuluu ihan luontevasti mm. luuseri, kun puhutaan muista ihmisistä. Luuseri siellä, wt tuolla, epäonnistuja toisaalla, ja siellä emännän omassa peilissä näkyy yksi aivan kohtuuttoman iso egoisti.



5

Luuseri, joten joo, varmasti pystyisin olemaan. Tosin en ymmärrä mitä kannattelua mahdat tarkoittaa, en mä nyt mitenkään hoivaamaan alkaisi, kun en jaksa huolehtia itsestänikään.

Ap:n kaveri en kyllä haluaisi olla. Mahtaako hän ajatella, että pelkkä ystävällisyys on hänen korkeudeltaan hyvä teko, ja kannattelua.

oli lukossa itsensä ja elämänsä kanssa.

Kuuntelin, kutsuin yökylään tyttönsä kanssa, lämmitin saunan kun mun vauva nukkui, tein kasvohoidon, hemmottelin, laitin hiussävyä, rohkaisin ja kannustin, tein hänen tukena netissä työhakemuksia enkä sanonu mitään vaik hän ei ollut mikään erittäin välkky niitä tehdessä. Kehuin vaan ja koitin auttaa laittaa tärkeät asiat niihin. ja kannustin hakee opiskelupaikkaa mistä oli kans kauan ollut kiinnsotunut.

Nyt on ihan eri ihminen kun sai jostain kiinni saatuaan sen mieleisen opiskelupaikan. On jaksanut ihan eri lailla. Joskus ihminen on kokenut niin paljon vastoinkäymisiä ja vähän saanut tukea,että tarvitsee erityistä vierellä kulkemisen aikaa. Se on arvokasta.

en olis kyl jaksanu tuosta alkutilanteesta lähteä kannustamaan jos en olis voinut ammentaa itse Jumalan rakkaudesta mun sisimmässäni. Ja toisaalta olen itseki kokenu erityisesti vaikean nuoruuden niin osaan asettua päähän potkitun ihmisen asemaan ymmärtävämmin.

Onneksi sun kaltaisia ihmisiä on vielä olemassa. Olet saattanut pelastaa yhden ihmisen(ja mahdollisesti myös lapsensa) syrjäytymiseltä ja ihan taloudellisestikin kaikkihan tietää mitä yksikin syrjäytynyt ihminen maksa yhteiskunnalle, saati sitten eettinen puoli...=)

jos se toinen ei pysty yhtään ryhdistäytymään.

Autan kavereita aina kun olen itse saanut omat asiat kuntoon. Olen myös saanut apua kun olen tarvinnut. Minusta aivan normaalia toimintaa. Ja muuten, kun hyvinmenestyvä kaveri auttaa, niin autan itse mielelläni sitä minuakin huonommin pärjäävää. Hyvin menestynyt kaverini ei oikein tarvitse mitään minulta, joten siirrän saamani avun eteenpäin tarvitsijalle.