Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
5-luokkalaisten poikien äidit!!
05.11.2012 |
Kertoisitteko millaisia 11v poikalapsenne ovat?
Minä olen välillä tod huolissani tuosta omastani, hän täytti juuri 11v ja oikeastaan koko 5-luokan ajan elämänasenne ja ylipäätään elo on ollut pojalle aika takkuista:/ hän on hirveän negatiivinen päivittäin ja yleensä moneen otteeseen, on niin tylsää, koulustakin valitetaan vaikka se sujuukin kiitettävästi kuten aina tätä ennenkin, kaveriporukka on sama kuin 1-luokalta lähtien, opettajakin on sama ihana nainen mutta silti vaan ollaan naama sitruunana päivittäin.
Ja lempitokaisuja mm "älä nyt ragee taas", "ihan sama", "onks joku sanonut niin" jne.
Viihtyy myös paljon aiempaa vähemmän vieressä ja kainalossa, mutta edelleen useamman kerran päivässä siihen pyydän vaikka vastaus olisikin tympeä urahdus. Kerron myös rakastavani päivittäin kuten aina, mutta siihenkin voidaan tokaista että "onks jotenkin ihmeellistä" tms.
Lisäksi nykyisin lempitokaisuja on "äääh huomenna on taas tylsä ma" kun eletään su-päivää, tai "huomenna on tylsä tiistai" jne.jne
Ei sitten kuitenkaan osa akertoa mitään sen kummempaa eksaktia syytä puheilleen, joskus toteaa että "on taas kaikkia aineita koulussa" tms.
Mistä tietää onko lapsi oikeasti masentunut? minusta tuntuu että tulen hulluksi tämän asian kanssa, huoli kalvaa niin pahasti:´´(
Kommentit (26)
Nyt kuudennella luokalla on jostain syystä paljon rauhallisempi ja mukavampi jälleen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huoannut itsestäni sen että en siedä tuollaista ollenkaan hyvin vaan ahdistun ja hermostun ja otan hirveän valtavan huolen ja stressin päälleni:(
ap
Nyt kuudennella luokalla on jostain syystä paljon rauhallisempi ja mukavampi jälleen :)
Oma poikani on tosin 4. luokalla. Täysin samanlaista ollut n. puoli vuotta. "Ihanaa" kuulla, että muillakin on samanlaista.
Tsemppiä, vielä tuo vaihe ohi menee. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko totta ja oikeasti muillakin tämänikäisiä (tai on ollut) hapannaamoja ilman että mitään "pahempaa" kuitenkaan ollut ongelmana psyykeessä tms?
Melkein itken täällä huojennuksesta vaikka eihän kertomanne toki sitä mahd poista että jotakin mielenterv ongelmaa olisikin mutta silti!!
ap
Onneksi meillä 5-luokkalaisella ei ole tuollaista, ainakaan vielä. Tosin 7-luokkalaisellakaan ei ole tuollaista ollut. Molemmat tulevat ohimennessään halaamaan, iltaisin kysyvät voinko tulla hetkeksi viereen juttelemaan jne.
No, kyllähän huonona päivänä kivahtaakin, mutta pian pyytävät jo anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin samanlaista asennetta täälläkin. Koulusta tulee myös kiitettävää ja haluaa hyviä numeroita. Kavereita pitäisi olla, koulussa ja vapaa ajalla. Joskus ennen nukkumaan menoa saattaa syntyä henkevämpää keskustelua mutta jos päivällä sävy on lempeämpi, tarkoittaa se yleensä jotain toivelistaa..(merkkivaatetta yms.) Pikkusiskolleen saattaa joskus olla lempeämpi, huolehtiva isoveli.
Mutta "ihan sama" on täällä perushokema...ja jos ei koko ajan ole meno yhtä sirkusta, on TYLSÄÄ!
kuuluu asiaan, älä ole huolissaan.
Täytyy vain itse yrittää pysyä positiivisena ja ottaa asioita huumorilla. Tietystikkään liikaa turhaa kiukkuilua tai ilkeilyä ei pidä sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän 5.-luokkalainen on edelleen sama ihan itsensä - aina välillä. Saa halia ja antaa pusun, leikkii pientä ja hellii unikaveriaan. Mutta sitten ollaan niin alkumurkkua, että...
Ei kuule, kun sanotaan, ei tee, kun kehotetaan. joka ikinen päivä saa naputtaa siitä, että pöytään tullaan, kun ruoka on valmis. Ei osaa lopettaa tietokoneen ääressä oloa itse. Venyy ja hitailee - argh! Kun pitää toistaa sen seitsemänne kerran, niin kivahtaa jotain kärkästä vastaan, eikä aina kovin nätisti.
Vaipuu välillä surkuttelemaan tai moittimaan itseään. Vertailee itseään muihin joko aiheesta tai ilman.
Koulussa menee kiitettävästi ja kavereitakin on.
Kai tää on nyt tätä...
Täytti huhtikuussa 11 ja keväällä oli vielä astetta pahempi. Kävi kuraattorin kanssa juttelemassakin ja pariin otteeseen otin yhteyttä terkkariin huoleni vuoksi. Meillä ehkä vielä astetta pahempikin, sai kauheita raivareita, karjui ja räiski menemään vaikka oli vieraita talossa! Kesällä rauha maassa nyt taas hiukka mörtsinä mennään... Helpottavaa kuulla että muillakin samantyyppistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuin vanhaks asti te oikein pidätte niitä sylivauvoina? Oikeesti, ton ikänen kainalossa.. O_O
Ensinnäkin, minulle on puhuttava kunnioittavaan sävyyn, vaikka kuinka olisi murrosikä.
Toiseksi, jos lapsella on tylsää tai asenneongelma jonkun asian suhteen, silloin istutaan alas ja pohditaan, mitä asialle voisi tehdä. Pohditaan, miten asioista voisi löytää myönteisiä puolia jne. Laittaisin myös lapsen pohtimaan sitä, mitä hapan käytös aiheuttaa ympäristössä. Laittaisit hänet miettimään, käyttäytyvätkö aikuiset sillä tavalla.
On totta, että murrosiän hormonivaihtelut voivat vaikuttaa nuoren mielialaan, mutta aikuisen pitää nähdä vaivaa sen eteen, että nuori ei ala sen johdosta käyttäytymään huonosti ja aikuisen pitää olla potkimassa nuorta persuuksille ja nostamassa ylös sieltä tunnekuopasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, minulle on puhuttava kunnioittavaan sävyyn, vaikka kuinka olisi murrosikä.
Toiseksi, jos lapsella on tylsää tai asenneongelma jonkun asian suhteen, silloin istutaan alas ja pohditaan, mitä asialle voisi tehdä. Pohditaan, miten asioista voisi löytää myönteisiä puolia jne. Laittaisin myös lapsen pohtimaan sitä, mitä hapan käytös aiheuttaa ympäristössä. Laittaisit hänet miettimään, käyttäytyvätkö aikuiset sillä tavalla.On totta, että murrosiän hormonivaihtelut voivat vaikuttaa nuoren mielialaan, mutta aikuisen pitää nähdä vaivaa sen eteen, että nuori ei ala sen johdosta käyttäytymään huonosti ja aikuisen pitää olla potkimassa nuorta persuuksille ja nostamassa ylös sieltä tunnekuopasta.
kirjoituksesi on ahdistava. Siinä olet oikeassa, että kunnioittavaan sävyyn tulee puhua, mutta anna nyt hyvä ihminen murkun käydä tunteitaan läpi ilman, että hänen pitää tuntea niistä syyllisyyttä.
Fiksu ja vastuuntuntoinen vanhempi antaa murkulle myös tilaa eikä kontrolloi kaikkea.
Vaikka kyseessä on tyttö. Kova asenne varsinkin äitiä kohtaan. Pikkuveljen jatkuva morkkaus, kaikki tuntuu olevan huonosti kun on kotona. kavereiden kanssa viihtyy ja haluaisi kapinoida jokaista sääntöä vastaan. ennen aamuvirkku lapsi ei heräisi ellei ole ihan pakko. fyysiset muutokset ovat tietty näkyviä. mutta koitan olla rauhallinen ja se aikuinen ja enkä nappaa syöttiä herkästi. "Rakastan sinua" vastaus "Aha" :-)
Kuulostaa siltä, että Ap:n pojalla on jo murrosikä, joka monilla ottaa koville.
"Ole hiljaa" "Älä huuda" "olet idiootti" "Kamala ragee" kuuluu pojan suusta päivittäin.
Meillä ei tosin koulukaan oiken suju.
eli ole aivan huoleti, hyvin tyypillistä käytöstä.
Meillä välillä kuitenkin kelpaa kainalo ja halit :) Tänään pyysi minua peittelemään itsensä ja pyysi viereensä - siinä pötköttelimme hetken ja kuulin olevani maailman paras äiti :)
Huomenna olen varmaan taas se maailman tyhmin ja idioottimaisin äiti :)
Antakaa niiden murkkujen tuuletella tunteitaan, aikuisen on tärkeintä olla se vankka turvallinen aikuinen, joka ei provosoidu eikä pahoita mieltään ja syyllistä lasta.
Alue: Aihe vapaa
viidennellä, ja tuollainen alavireisyys on meilläkin arkipäivää. Ei ole tyytyväinen itseensä, ei kouluun jne. vaikka kaikki sujuu hyvin. Noita "älä ragee"- lauseita hänellä ei (vielä) ole. Meillä myös kaksi vanhempaa poikaa ja samantyyppistä muistan heilläkin olleen. Jos huolettaa, ota yhteys vaikka kouluterkkariin.