Harmittaisiko sinua, jos et saisi vihkisormusta naimisiin mennessäsi?

Me mentiin maistraatissa naimisiin aika pikaisella aikataululla. Mies lupas sen sormuksen hommata sitten myöhemmin. No siitä on kohta kymmenen vuotta, välillä olen sanonut ihan suoraan että se sormus olis kiva jo saada, mutta eipä tuota näytä kiinnostavan. Ja myönnettävä on että mua vituttaa ja harmittaa. Joo, voisinhan mä sen itsekin ostaa, mutta ei se ole ihan sama asia. Eikä se poista sitä tosiasiaa ettei miestä kiinnosta pitää lupaustaan.

Eipä se rakkaus mistään helyistä oo kiinni. Jos joskus mennään naimisiin niin ei todennäköisesti hankita sormuksia ollenkaan.

Psykoanalyytikko Kaj J. Davidkinin mukaan pihiys, kateus ja ahneus liittyvät toisiinsa. Kitsastelun taustalla on huono itsetunto, joka johtuu suurelta osin varhaislapsuuden traumaattisista kokemuksista. Lapsi on jäänyt vaikeiden tunteidensa kanssa liian yksin.





"Pihi tuntee itsensä riittämättömäksi ja kadehtii toista, koska kokee tiedostamattaan, että toisen hyvä on hänen puutteensa. Tyydyttääkseen pohjatonta psyykkistä nälkäänsä pihi haalii itselleen monenlaista hyvää ja varjelee sitä vain itseään varten", Davidkin sanoo.



Äärimmäinen nuukuus näkyy myös tunneasioissa.



Turvattomaksi itsensä tunteva ihminen ei luota itseensä eikä muihin. Hän kitsastelee tunteissaan eikä ota huomioon toisen tarpeita ja tunteita – hänellä ei ole siihen varaa. Läheisyys ja sitoutuminen on vaikeaa, ja ihmisestä tulee eristäytynyt ja yksinäinen.



Pitkälle mennyt pihiys on joskus suorastaan psyykkistä taistelua hengissä säilymisestä, suoja ahdistusta, ja avuttomuutta vastaan.

Kun me mentiin naimisiin, mulla oli isommat tulot kuin miehellä. Ostin sormuksen itse. En ymmärrä miksi se pitäisi miehen maksaa. Kihlat maksettiin puoliksi. Muutenkin meillä se maksaa jolla on rahaa.

En saanut kihlasormusta enkä vihkisormusta. Mies sanoi, että saan sitten kun olen sen arvoinen. No, vuodet vierivät eikä sitä helvetin sairalloisen mustasukkaista narsistia tyydyttänyt mikään. Milloinkaan en ollut tarpeeksi hyvä mihinkään. Lopulta otin eron. Minua hävetti aina, kun tuli puheeksi avioliitto ja kun sanoin, että olen naimisissa ja ihmiset ihmettelivät, miksei minulla ole ollenkaan sormusta. Yritin siinä sitten selitellä jotain metalliallergiasta...



Nykyinen mies osti minulle sekä kihlasormuksen että vihkisormuksen. Olen oikein onnellinen. On muutenkin hyvä mies.