Miksei äitiydestä voida puhu rehellisesti?

Kyllä mulla on ainaki sellanen tunne että jos uskallat vähänkää olla olematta onnellinen nii heti tulee noottia joltain super-mammalta. Tai jos uskallat tehä jonku valinnan mikä helpottaa omaa elämää mutta ei oo välttis nii hyvä lapselle nii Ou-nou.

Kyllä mää ainaki sillo lapsettomana kuulin vaan näitä hypetys-kokemuksia kuinka elämä saa iha uuden merkityksen ja kuinka kaikkia on ihanaa jne. Kumpa joku ois sillo sanonu että ei niin aina vaan oo. Välillä voi ollakki, muttei aina. Kyllä muaki kaduttaa välillä iha hitosti. Kyllä mun elämä oli iha kivaa ilman noita kakaroitaki. -ap

jos joku olisi sanonut, "ettei kaikki aina ole niin ihanaa". Olisitko jättänyt lapset tekemättä?

Enpä minä muiden sanomisten perusteella ole lapsia tehnyt tai jättänyt tekemättä. Ihan siksi, että ollaan ne miehen kanssa haluttu. Ja vieläpä monta lasta. Kun elämä joka tapauksessa muuttuu, tehdään se sitten kunnolla :)

nyt kun lapset on muuttaneet pois kotoa :D Noin, tulipahan sanottua. Elämän laatu on parantunut valtavasti! Nyt on aikaa olla miehen kanssa ja lomailla, rahaa jää säästöön ja imetyksestä rupsahtaneet tissitkin korjautin leikkauksella. Kuntosalilla on tullut käytyä ihan eri malliin kuin kitiseviä lapsia huoltaessa. Elämä hymyilee!

kun omalla kohdallani se ainakin on juuri niin. Välillä on perkeleen väsynyt, olen ollut poissa työelämästä 6 vuotta (3 lasta), eikä kroppa ole ollut "oma" moneen vuoteen. Mutta silti se on juurikin "sen arvoista" :D Sori.

Puhumattakaan hyvistä yöunista, matkustelusta ja itsetunnon roimasta parantumisesta. Kumma miten jotkut äidit jaksavatkin hokea ettei nainen ole nainen ennen äitiyttä! Kerrassaan naurettava väite. Mielelläni olisin jättänyt väliin lasten hankkimisen, mutta nyt on toisaalta ihan sama kun ne ei enää pyöri jaloissa ja minä ja mies ollaan saatu elämämme takaisin ;)

minun kroppani ei mennyt pilalle, en uuvahtanut väsymykseen ja lapset ovat terveitä.



Miksi minun rehellisyyteni on jotenkin arvottomampaa kuin se rehellisyys, jossa valitetaan eikä tehdä asialle mitään?

minun kroppani ei mennyt pilalle, en uuvahtanut väsymykseen ja lapset ovat terveitä.

Miksi minun rehellisyyteni on jotenkin arvottomampaa kuin se rehellisyys, jossa valitetaan eikä tehdä asialle mitään?

nyt kun lapset on muuttaneet pois kotoa :D Noin, tulipahan sanottua. Elämän laatu on parantunut valtavasti! Nyt on aikaa olla miehen kanssa ja lomailla, rahaa jää säästöön ja imetyksestä rupsahtaneet tissitkin korjautin leikkauksella. Kuntosalilla on tullut käytyä ihan eri malliin kuin kitiseviä lapsia huoltaessa. Elämä hymyilee!

Siihenhän kaikki vanhemmat luultavasti pyrkii että ne lapset kasvavat aikuisiksi ja taas on aikaa itselle. Sen saa mielestäni ääneen sanoa ja kuuluukin sanoa. Mutta osaatko nauttia enemmän siitä omasta ajasta nyt lasten jälkeen kuin ennen lapsia? Luulenpa että vastaus on kyllä. Jotain ne "pikku pirulaiset" on kerennyt opettamaan.

T. 23, joka ei uskalla vielä edes laskea vuosia siihen milloin lapset olisi täysi-ikäisiä, liian kauan.

että te olette tehneet lapsen yksin, ja olette siitä yksin vastuussa? Meillä mies on ollut lapsen kanssa kotona alusta asti, kukaan ei ole väsynyt, masentunut tai stressaantunut. Synnytyksen jälkeen seksi vain paransi laatuaan, ja lapsemme on ihana. En kadu mitään!

että ajan myötä asioihin saa tiettyä perspektiiviä. Kaikkien viisikymppisten kroppa on pilalla, oli lapsia tai ei. Väsymys ei kestä ikuisesti. Lapset on vauvoja vain vuoden, kasvatusvastuu kestää 18 vuotta ja sitten heistä onkin aika lailla iloa sen loppuelämän mitä tässä itse on vielä elossa.

on aikuisellekin lapselle tärkeä. Kuinka aikuinen lapsi kivuissaankin huutaa sitä äitiä.

Se meinaa rikkoa sydämeni. En vieläkään tiedä, onko minusta olemaan jollekin ihmiselle niin tärkeä ja vastaamaan siihen.

Isäni kertoi, kuinka kuolevat miehet sodassakin huusivat äitiä.

Se on rankinta, kuinka tärkeä se äiti on.

t. äiti vm 61

Olen täysin samaa mieltä. Tissit on täysin pilalla, enää en voi nukkua koskaan kun lapsi huutaa ja VAIKKA häntä rakastankin niin kyllä usein kadun etten vain tehnyt aborttia kun vielä olisin voinut. Olen jatkuvasti väsynyt enkä voi tehdä rakastamaani työtä, eikä seksi miehen kanssa kiinnosta enää lainkaan.

Kaikki muu on kunnossa paitsi tissit, ja nekin voisin korjauttaa, jos kiinnostaisi. Ainakin minun mielestäni kaikki on ollut vaivan arvoista.

Jostain syystä ihmiset luulee, että äitinä olo on vain vauvan tai leikki-ikäisen äitiyttä.

on aikuisellekin lapselle tärkeä. Kuinka aikuinen lapsi kivuissaankin huutaa sitä äitiä.

Se meinaa rikkoa sydämeni. En vieläkään tiedä, onko minusta olemaan jollekin ihmiselle niin tärkeä ja vastaamaan siihen.

Isäni kertoi, kuinka kuolevat miehet sodassakin huusivat äitiä.

Se on rankinta, kuinka tärkeä se äiti on.

t. äiti vm 61

Olen täysin samaa mieltä. Tissit on täysin pilalla, enää en voi nukkua koskaan kun lapsi huutaa ja VAIKKA häntä rakastankin niin kyllä usein kadun etten vain tehnyt aborttia kun vielä olisin voinut. Olen jatkuvasti väsynyt enkä voi tehdä rakastamaani työtä, eikä seksi miehen kanssa kiinnosta enää lainkaan.

Kaikki muu on kunnossa paitsi tissit, ja nekin voisin korjauttaa, jos kiinnostaisi. Ainakin minun mielestäni kaikki on ollut vaivan arvoista.

Jostain syystä ihmiset luulee, että äitinä olo on vain vauvan tai leikki-ikäisen äitiyttä.

Onneksi en osannut ajatella edes noin pitkälle asiaa. Olisi muuten jäänyt lapset tekemättä. Mahtaakohan siihen ajatukseen olla koskaan valmis että aikuinen lapsi huutaa kivuissaan äitiä?