omistaako joku 300 t tai huomattavasti kalliimman asunnon?

tulot 10 000e/kk brutto (siis yhteensä). Asunnon hinta 393 000e, josta lainaa 360ke. Lyhennämme lainaa 2000e/kk.

talo 6v vanha kivitalo ja koulutukseltani olen tradenomi. Tilitoimistossa palkanlaskijana ja palkka huono 2200 euroa. Silti ollaan menestyksellä tätä taloa 6v makseltu.

Noin 420.000 euron iso rivariasunto Espoossa, ja ostettu yhden hlön (sinkku mies) ohjelmistokehitystyöstä parissakymmenessä vuodessa saaduilla pikku tuloilla (tai ostohetkellä 15 vuotta töitä takana), jotka nyt brutto (vain) 53.000 euroa/vuosi. Lainaa reilut 80 tonnia (marginaali 0,4).



Taidankin kohta vaihtaa kämpän rahaksi, asua vuokralla ja alkaa reissata enemmän yms. kun ei tuota saa hautaankaan enkä halua antaa isoa perintöä sisarusten lapsille (vaikka ne siitä tykkäisivätkin). Pari mannerta vielä käymättä. Ja jättäydyn pois työelämästä vähän päälle 50-vuotiaana.



Siis olen alkanut miettiä, että miksi pitäisi omistaa oma kämppä, kun voisi laittaa kaikki siinä kiinni olevat rahat muuhun... Sillä elän loppuelämän työtä tekemättä. :)

350000 Helsingissä, ollaan nelikymppisiä ja It-alan työt ja korkeakoulututkinnot.



Mä en tiedä ketään joka olisi ostanut ensiasunnoksi palkkatuloillaan tällaisen, yleensä ihmiset ostavat halvemman ja vaihtavat pikkuhiljaa isompaan. Tämä on neljäs omistusasunto. Toinen vaihtoehto on sitten se, että on perittyä varallisuutta pohjalla.

350000 Helsingissä, ollaan nelikymppisiä ja It-alan työt ja korkeakoulututkinnot.

Mä en tiedä ketään joka olisi ostanut ensiasunnoksi palkkatuloillaan tällaisen, yleensä ihmiset ostavat halvemman ja vaihtavat pikkuhiljaa isompaan. Tämä on neljäs omistusasunto. Toinen vaihtoehto on sitten se, että on perittyä varallisuutta pohjalla.

Tuo 393ke rivari on oma ensiasuntoni (51%), mieheni ensiasunto on muutama vuosi sitten ostamamme kolmio. Ei ole tarkoitus tuosta enää muuttaa, koska muuttaminen on niin berberistä, mieluummin otamme vähän reilumman lainan.

kerropa ap itse mitä työtä sinä ja miehesi teette ja mistä päin olette asuntoa hankkimassa. Pankkihan on toki hyvin realisti sen suhteen, mitkä ovat työtilanteenne nyt ja tulevaisuudessa ja mikä on asunnon ostohinta ja mahdollinen myyntihinta ja myytävyys myöhemmin.



Harva nyt muutenkaan ottaa 300 000e lainaa ensimmäiseen asuntoon vaan ensin ostetaan halvempi, jota maksetaan muutaman vuosi pois ja laitetaan rahaa säästöön seuraavaa varten. Ellei sitten ole olemassa aiempia säästöjä tai esim. perintöä. Ja sama kyllä koskee ihan kaikkia ihmisiä, niin lääkäreitä ja dippainssejä kuin sairaanhoitajia tai opettajia. Kirvesmiehillä on vähän eri juttu, kun voi itse rakentaa talonsa, asua kaksi vuotta ja laittaa voitolla myyntiin ilman veroja ja kun on n. kolme rakentanut ja myynyt, seuraava talo alkaa olla ilmainen...

varmaan reilut 300 tuhatta. Itse opiskelin juuri 4 vuotta kulttuurialalle ja nyt tulot vaihtelevat 500-2000 e/kk, mies myyntityössä ja vuositulot 50-60t.



Olen ostanut ensimmäisen asuntoni v. 1995, kun hinnat alimmillaan ja vaihtanut pariin otteeseen. Enimmillään lainaa on ollut n. 120 000 euroa, nyt jäljellä 40 000 euroa. Tässä välissä rakennettu myös kesämökki, josta ehkä saisi 100 000 euroa.



Hyvä tuuri sijoitusten kanssa, isoa kertalainaa en ottaisi vieläkään. Jo se ap:n 180 000 kuulostaa kamalalta :/

Harva nyt muutenkaan ottaa 300 000e lainaa ensimmäiseen asuntoon vaan ensin ostetaan halvempi, jota maksetaan muutaman vuosi pois ja laitetaan rahaa säästöön seuraavaa varten. Ellei sitten ole olemassa aiempia säästöjä tai esim. perintöä. Ja sama kyllä koskee ihan kaikkia ihmisiä, niin lääkäreitä ja dippainssejä kuin sairaanhoitajia tai opettajia.

Omassa tuttavapiirissäni 180ke on yleisin henkilökohtainen lainamäärä, eli pariskunnat ottavat yli 300ke lainoja. Kaikki vastavalmistuneita lääkäreitä.

Töissä pankissa, tradenomi. Olen itse alle nelikymppinen.



Talon arvo vähintään 400.000, ja kalliimpaankin olisi varaa. Ja on velaton. Tällainen talo on mahdollinen, koska minulla on aviomiehenä vanhempi akateeminen herrasmies, työnsä puolesta pitkän linjan johtaja eli hyvätuloinen ja omaisuuttakin jo kertynyt jonkin verran.



Pankin rupupalkalla minulla ei olisi mitään asiaa tällaisiin taloihin ilman äveriästä miestä, perintöä, lottovoittoa tms. Minä saisin yksin varmaan max. 130.000 euron lainan ja jos miehenä olisi samanlainen pienipalkkainen duunari niin taitaisi asunnon hinta jäädä kirkkaasti alle 300.000.

jonka edellinen työsuhde päättyi 2009. Miehellä keskimääräistä hieman parempi palkka mutta ei huippupalkka. Pärjätään kun ei kotiäitivaiheessa matkustella eikä ole kalliita harrasteita. Ruuasta tai lasten varusteista ja hankinnoista ei tingitä. En koe että elettäisi edes kapeasti, päin vastoin, rahat on hyvin harvoin loppu.

lapset voivat sitten myydä omistamani asunnon ja heillä olisi vähän helpompaa.. Ap on varastossa töissä, koulutus on hotelli ja ravintola-ala... Älkää kysykö miksi sellaista edes opiskelin :D



Mies opiskelee nyt insinööriksi ja sitten ehkäpä vielä korkeammmalle... eli minulle jää käteen se 1800 ja miehelle 2000..



Mutta kaikki alat mitä minä haluan, on enemmän vapaaehtoista eli esim, nuorten kanssa tekemisissä ja siitähän ei tienata kun haluaa auttaa, eli minun tulot ei koskaan tule olemaan tätä nyk korkeammat..



ap

Mä en tee mitään ansiotyötä, leikin vain pääomallani. Mies on isopalkkaisessa duunissa ja jonkin verran varakasta sukua jo ennestään. Molemmat ollaan akateemisen loppututkinnon suorittaneita.

lapset voivat sitten myydä omistamani asunnon ja heillä olisi vähän helpompaa.. Ap on varastossa töissä, koulutus on hotelli ja ravintola-ala... Älkää kysykö miksi sellaista edes opiskelin :D

Mies opiskelee nyt insinööriksi ja sitten ehkäpä vielä korkeammmalle... eli minulle jää käteen se 1800 ja miehelle 2000..

Mutta kaikki alat mitä minä haluan, on enemmän vapaaehtoista eli esim, nuorten kanssa tekemisissä ja siitähän ei tienata kun haluaa auttaa, eli minun tulot ei koskaan tule olemaan tätä nyk korkeammat..

ap

ei se vielä ole insinööri, levyseppä se on ja nyt vasta opiskelee toista vuotta..



ap