Mistä johtuu mustasukkaisuus kumppanin MENNEISYYTTÄ kohtaan?

Te naiset olette ihmeellisiä

Itse olin suhteen aivan alkumetreillä hiukan mustasukkainen.

mieheni oli aika kerkeävää sorttia ja naisia oli paljon ennen minua.

olivat koulu ja ihan lähipiiristä kaikki naiset, joten yhteen törmäyksiä ei oikein voinut väistellä.

oli kuitenkin hyvissä väleissä kaikkien kanssa Ja on edelleen.

sittemmin ollaan tehty yhteisiä laivamatkoja yms että ensiäkin on ollut mukana.

kun niihin ihmisiin on tutustunut ja huomannut niiden olevan mukavia ja saman henkisiä, on todella vaikeaa olla mustasukkainen.

Minulla ei ole mitään exiä vastaan, ovat kaikki tervetulleita vaikka viettämään meille iltaa.

suosittelen että tutustut sihen ihmiseen, kenestä vaivaa näet.

miehesikin varmasti arvostaisi kun näkee, että haluat päästä turhista tunteistasi yli.

kaikilla on menneisyys, kun tulee taas se tunne, kannattaa koittaa ajatella järjen kanssa.

yleensä mustasukkaisuus on epävarmuutta itsestä, alemmuuden tunnetta.

niistä pääsee eroon, jos Vain haluat.

jos miehesi haikailisi vielä muiden perään, tuskin olisi sinun kanssasi.

Muuten tuo tutustuminen kai onnistuisikin mutta miten voin alkaa kaveeraamaan naisen kanssa joka yritti toden teolla rikkoa mieheni ja minun suhteeni kun aloimme seurustelemaan? Lähetteli minusta perättömyyksiä miehelleni jne.. Halusi kai saada miehen vielä itselleen kun huomasi että hänellä on vientiä..

Huhhuh! TÄSMÄLLEEN sama tarina mulla!

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 22:16"]

Up. Painin tällä hetkellä itse tämän asian kanssa. Vituttaa.. Kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa niin asia ei vaivannut minua vaikka hän kertoi minulle esim. hyvin intiimejäkin asioita (oli se joka joutui ostamaan kortsut suhteessa, antanut exsälleen suuseksiä jne.) Mutta nyt lapsen synnyttyä meille olen todella todella mustasukkainen miehen menneestä suhteesta.. Mies kertoi suhteemme alussa aika paljonkin hänestä ja exsästään, ja minä kuuntelin -ja myös utelin lisää ja mies kertoi. Kiusasin jotenkin niillä uteluilla itseäni, kai? Nykyään mies hermostuu jos utelen enää yhtään siitä exsästä. Nyt sitten mietin ja värittelen mielessäni miehen aikasemmin kertomaa.. Käyn katsomassa exsän fb-profiilia.. Mitä minun pitäisi tehdä että pääsen tästä tilanteesta yli? Olen todella katkeroitunut

[/quote]

Entinen suhde loppui sen takia kun ex-mies oli liian mustasukkainen menneisyydestäni:

Heti alussa kun tutustuttiin mies kyseli Kaiken mahdollisen tiedon existäni, myös lukumääristä jne. mutta itse tämä mies jätti kertomatta lähes kaiken omista existään. Hän sellaisella kuulustelevalla äänellä kyseli minun existäni ja rehellisenä kerroin kaiken. Jos kuuntelin vaikkapa musiikkia (minulla on laaja musiikkimaku) niin mies saattoi kysyä että Kuka oikein on lähettänyt minulle ne tietyt biisit, kuka kerro!! Mielestäni tuo oli täysin naurettavaa, hän oli koko ajan mustasukkainen aiheetta jopa siitä että itse etsin youtubesta musiikkia jota kuuntelin, ei liittynyt mitenkään siihen että joku muu olisi muka ne biisit minulle lähettänyt. Mielestäni juuri tällainen on yksi sairaalloisen mustasukkaisuuden piirteistä, kuten myös kontrollointi. Mies myös kielsi minua menemästä ulos muiden miesten kanssa ja kielsi yhteydenpidon exääni, vaikka tämä mies siis piti itse koko ajan yhteyttä omiin exiinsä kuten muihinkin naisiin, yritti vain laittaa minulle eri säännöt. Mies halusi määrätä koska ja minne saan matkustaa, hänelle ei kaikki sopinut, mutta toimin oman pään mukaan häntä kuuntelematta, jonka takia mies sitten kyseli että Kenet tapasin siellä lomalla! vaikka hän oli mukana. Yksi existäni oli ulkomaalainen ja vielä senkin jälkeen kun olin jättänyt tämän uuden miehen niin hän ilkeyksissään lähetti minulle piirretyn pilkkakuvan jossa pilkattiin sitä aikaisempaa exääni, aika säälittävää.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2012 klo 16:51"]

Onko teistä kukaan koskaan mustasukkainen kumppanin exälle? Tai tunnetteko koskaan, että kumppani on tehnyt kaikkea ihanaa jo ennen teitä ja olette siitä mustasukkaisia? Mistä se johtuu?
Itse kipuilen tämän asian kanssa.

[/quote]

Me meinattiin erota kumppanin kanssa tämän asian vuoksi muutaman kerran. Avopuoliso on hirvittävän mustasukkainen siitä, että olen seurustellut ennen häntä. Hän itsekin on ollut pienessä lyhyessä suhteessa ennen minua. Mutta ei se häiritse minua, hyvä vaan että on kokenut edes jotain ennen tätä suhdetta. Kaikki kasvattaa, ja ehkä ahdistaa jopa se, että hänellä on niin vähän kokemusta muista naisista. Jos hän jossain vaiheessa alkaa haaveilemaan kokemuksista?

En ymmärrä mustasukkaisuutta, joka liittyy vain menneisyyteen. Itse olen ollut mustasukkainen nykyisen poikaystäväni entiselle ihastukselle, mutta siksi, että poikaystäväni kävi tämän kuvia katsomassa muutamaan otteeseen.

Menneisyyden tiet on johtaneet ihmisen sellaiseksi, millainen hän on nyt. Hän olisi erilainen, jos noita teitä ei olisi kuljettu.

N21

Vierailija kirjoitti:

Onko teistä kukaan koskaan mustasukkainen kumppanin exälle? Tai tunnetteko koskaan, että kumppani on tehnyt kaikkea ihanaa jo ennen teitä ja olette siitä mustasukkaisia? Mistä se johtuu?

Itse kipuilen tämän asian kanssa.

En varmaan ajattelisi asiaa niin paljon, mutta kun miehellä on lapsia, niin se menneisyys on aina läsnä. Mies on saanut ne exänsä kanssa, ollut synnytyksissä mukana, tehnyt reissuja jne. Lisäksi lasten takia he ovat keskenään tekemisissä vielä vuosia! Mitä minun kanssa voisi tapahtua sellaista, joka olisi uutta ja ainutlaatuista?

Ihan samat asiat vaivaa. Mies on vielä erityisen paljon tekemisissä lapsensa äidin. Viettäävät paljon aikaa exän asunnolla lapsensa, exän sekä exän nyksän kanssa. Tuntuu että en kuulu porukkaan. Lähiaikoina on ollut paljon puhetta perheen perustamisesta ja ehdottomasti haluan lapsia mutta tuntuu siltä että mies on jo kokenut sen kaiken aiemmin et riittääkö vielä innostus samalla tavalla.

Olettepa te outoja. Olisiko ollut parempi ettette olisi koskaan edes tavanneet sitten?

Meillä on jo ikää melkein 50, joten sitä elettyä elämääkin on takana.. 

Emme ole toistemme menneisyydestä mustasukkaisia, mutta puhumme siitä kyllä avoimesti..minulla on nuo todistekappaleetkin tuossa esillä, lapset..

Tiedämme, että emme ole toistemme ensimmäisiä, mutta toivomme olevamme  kummankin viimeinen..tähän me panostamme.

Joo, koin samaa eksän kanssa. Oli tosi inhottavaa kun se kertoi jotain juttuja mitä oli eksien kanssa tehnyt/tapahtunut, oli inhottavaa nähdä kuvia niistä tai ylipäätään ajatella sitä. En kuitenkaan muuten ollut erityisen mustasukkainen, hänen mielestään kuulemma olisin saanut olla enemmänkin, tai ainakin osoittaa sitä enemmän :D No joo. Ei se mikään järjellinen asia ole, luulen että johtuu huonosta itsetunnosta. Pitää jotenkin automaattisesti muita parempana, pelkää hylkäämistä/torjutuksi tulemista, mulla se on aina jossain alitajunnassa vaikken sitä tietoisesti ajattele. 

Mieheni menneisyys näkyy facessa. Myös hänen exänsä sivulla. Ja yhä tykkäilee tämän kuvista mikä on musta outoa. Vähän. Olen hituseen mustis tästä. Mun suhteet tapahtuivat ennen koko facea joten niiden historiaa ei sieltä löydy...

Mä olin heti hyvin mustasukkainen kun menin ekaa kertaa hänen facebookiin. Sieltä löytyi vielä jokunen yhteiskuva :/

Hän myös tykkäilee edelleen hänen kuvistaan, ja sillä naisella on isot rinnat, eikä minulla niinkään... En ole itse koskaan seurustellut, joten minulla ei ollut koskaan ollut mitään vertailupohjaa siitä että minusta pidetään erittäin paljon.

Asia valvotti minua joka yö, mietin kuinka heillä oli tosi mukavaa, omia läppiä ja intensiivisiä hetkiä.

Lisäksi aloin epäilemään että hänellä on edelleen tunteita sitä tyttöä kohtaan. Tämä siksi, että heidän erosta oli kulunut niin vähän aikaa, että epäilin voisiko hän muka näin nopeasti hävittää tunteensa ja sitoutua vain minuun.

Lisäsin vain suolaa haavoihin johdattelemalla keskustelun häneen. Minua ahdisti esim se kuinka hän käytti hänestä lempinimeä edelleen.

Eilen päätin ottaa asian esille sillä oli mennyt liian monta itkuista yötä, ja väsymys painoi. Kysyin vain suoraan että onko hänellä vielä tunteita sitä kohtaan. Hän nauroi, ei ollut. Sitten kyselin niistä kuvista. Opin hänen vastauksestaan sen, että toista ei tarvitse unohtaa, vaikka eroaa. Mutta on päästettävä irti.

Tulin helpottuneeksi, vaikka samalla minua edelleen häiritsi. Kuitenkin on hyvä että hän ei vihaa sitä naista. Sillä suhteella oli varmasti hyvin kasvattava vaikutus, vaikka minusta tuntuukin, että olen vain se toinen. Minun on opittava hyväksymään se, jotta tästä voisi rakentua jotain kestävää.

Hän sanoi sen mitä toivoinkin kuulevani, ei hän ole sitä varten minun kanssani, jotta olisi joku, vaan siksi että hän aidosti pitää minusta.

Vaikea olla mustasukkainen tulevaisuudestakaan.

Kateus toisen menneisyydestä, johtuu oman menneisyyden köyhyydestä.

Olen joo mustasukkainen tästä asiasta, mutta nyt kahden ja puolen vuoden seurustelun jälkeen paljon vähemmän kuin ennen. Ei se vaan kannata kun syytä ei ole, poikaystävä ei ole missään vaiheessa puhunut menneistä ilman että minä olen itse niistä udellut. Tiedän pääpiirteet kuten hänkin minun menneisyydestäni, yksityiskohtia en ole kysynyt enkä kysy - joskus epävarmoina hetkinä sitä tietenkin alkaa mielessään värittämään ties mitä ... Pitää vaan antaa niiden ajatusten mennä menojaan. Keskittyä siihen mitä meillä on nyt. Ei oo aina helppoa mutta muuta ei voi tehdä, kumppanille en suosittele LIIKAA avautumaan kuitenkaan koska se on oma päänsisäinen ongelma eikä toinen oikein voi siihen mitään sanoa.

Sama täällä. Yhdessä neljä vuotta. Vuosi vuodelta helpottaa.

Samalla tavalla minullakin on menneisyys.

Itsellä ei ole paljon seurustelu kokemuksia, olo tuntunut aina vähempiarvoiselta toisen rinnalla. Tuntuu kuin ei olisi itse elänyt ollenkaan. Ehkä ei ole vaan löytynyt sopivaa puoliskoa, aina ollut mustasukkainen olo. Helpompi olla sinkkuna.

Että sillä mokomalla on ollut nuorena joku ihastuskin!