Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Syötettävä kohta 3-vuotias

01.12.2005 |

Onko kellään muulla vastaavaa ongelmaa...

Meillä kohta kolmevuotias tyttö ei yhä halua syödä itse. Ongelma ei ole sen osaaminen, sillä lusikka on mennyt ihan oikeaan kohtaan jo yli vuoden. Hänelle syöminen on vain jotenkin sivuseikka elämässä. Ei mielestäni koskaan esim.ole sanonut, että olisi nälkä. Ilmenee vain itkuisuutena, jos niin pitkälle pääsee. Hän syö kaikkea ja ihan reippaasti, mutta jos käsken / pyydän syömään itse, laittaa muutaman lusikallisen suuhun lopettaakseen sen siihen. Ei ole erityisen perso millekkään. Makeisia ja jäätelöäkin syö, muttei mielin määrin. Sanoo, ettei jaksa jos on maha täynnä. Kakkuja ja muita leivonnaisia ei oikeastaan syö ollenkaan...omasta tahdostaan. Eli ei ole makean peräänkään. Yritän saada syömään itse, mutta on varmasti mieluummmin nälässä kuin syö itse lautastaan tyhjäksi. Häntä kiinnostavat monet muut asiat enemmän.

Kokemuksia ????

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä tyttö tulee vasta 2 vuotta jouluna, mutta sama homma kuin teillä. Välillä haluaa syödä itse, mutta parin lusikallisen jälkeen kyllästyy ja lykkää lusikan ja lautasen takaisin. Eikä auta vaikka itse söisi vieressä ja kehuisi, kun lusikka menee suuhun. Samaten neiti UNOHTAA joskus nielaista (nielaisee heti, kun muistuttaa). Pitää vain ruokaa suussaan ja ihmettelee sitten kun se tippuu kun yrittää puhua... Ja tosiaan kaikki muu on niin mahdottoman paljon mielenkiintoisempaa kuin syöminen. Jos ei muuta niin puhua pälpättää omia juttujaan (on aika innostunut, kun vihdoinkin toiset ymmärtää mitä hän sanoo). On muutenkin aika elohopea, eikä malta pysyä hetkeäkään paikoillaan. Syödessä istuu tietysti syöttötuolissa.



Tyttö on vuoden vaihteessa menossa hoitoon ja elättelen toivoa, että sielä oppii toisten lasten esimerkistä syömään itsekkin. Toisaalta taas pelkään, että jää sielä vähälle ruualle (eihän se muuten niin vaarallista olisi, mutta huitelee muutenkin jossain -25 käyrillä neuvolan painotaulukossa).

Vierailija
2/14 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä sama ongelma. Poika täyttää tammikuussa 3 v eikä suostu itse syömään ruokaa. Ainoastaa herkut menee omin käsin lusikalla suuhun.

Kyse ei ole siis osaamisesta. Herkästi taitaisi tulla mieleen neuvoa antaa olla syömättä, että kyllä alkaa syödä kun nälkä tulee. Mutta meidän poika on laiheliini, eikä ole koskaan syönyt kunnolla. Joten en haluaisi pitää kauan ilman ruokaa. Ja sitten tulee tietty se hirmuinen kiukku kun on nälkä jota ei kestä kyllä kukaan.

Meillä pyörii hirmuinen sirkus yleensäkin syömisen ympärillä.

Pulassa ollaan kun tulee ensi syksynä tarhaan lähtö.

Olisiko kellään rakentavia ehdotuksia?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tyttö täyttää pian 2 v ja syö vain satunnaisesti itse. Välillä toimi lusikkakin ihan hyvin mutta nyt syö mieluummin sormin ja vähänlaisesti. Pluttaa myös maitoa pitkin pöytää ja lautasta, ja leikkii ruualla mieluummin kuin syö. Laiheliini on ja ruokahalussaan äitiinsä tullut, mullekin syöminen on lähinnä pakollinen haitta ja joudun itseäni siihen välillä pakottamaankin. Herkkuruuat kyllä uppoaa ;).



Pikkuisen on saatu tytön syömiseen apua Multi-Tabs Xylitol-tableteista, ne parantaa ruokahalua niin että määrät on vähän kasvanu mitä likka syö. Ennen saattoi jättää koskematta koko ruokaan eikä antanu edes syöttää, ja monena päivänä peräkkäin. 1v3kk ja 1v8kk neuvoloiden välillä tyttö oli laihtunut ½ kiloa! Herkkuruuatkin vaihtelee niin että yhtenä päivänä syö jotain ruokaa ihan simona ja seuraavan kerran ei kelpaa yhtään. Silloin kun syö oikein reippaasti niin saa Jacky makupala-vanukkaan jälkiruuaksi ja se toimii välillä hyvin lautasen tyhjentämisessä.

Vierailija
4/14 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tahkokalliota lukeneena ja omaa elämänkokemusta kolmen lapsen kanssa kartuttaneena tulee tässä kovin mieleen perinteinen valtataistelu. Nukkuminen ja ruokailu ovat ne paikat, joissa lapsi tyypillisimmillään pelaa valtapeliä. Katsoo, kuinka pitkälle aikuisen mitta ja pinna venyy ja juuri tuollainen n. 2v on uhmaiässä, joten hyvin sopisi kuvioihin. Itse en lähtisi passaamaan vaan olisin " kylmän viileä" , jos kerran taidoista ei ole edes kiinni.



Mukavaa loppuiltaa kanssasisarilleni =)



PS. Elkää kovaa ainakaan lyökö ja ei kasvoihin kiitos (heh).

Vierailija
5/14 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun omani ja ainoani vasta 1,8kk. Mutta oli koko vauvaiän aina 1,4kk vanhaksi tosi huono syömään, ja syöminen oli aina melkoinen viihdytys/huvitussessio, jonka lomassa huijasin ruokaa nassuun. Oli TOSI väsyttävää, turhauttavaa, raivostuttavaa välillä. Ja kauhulla ajattelin juuri tuota valtapeli-juttua, että mihin tässä mennään, jos en osaa toimia oikein. Itsesyöminen onnistui vain, jos oli jotain hyvää kuten esim. jugurttia. MUTTA SITTEN: tyttö meni ryhmäpph:lle 1,4kk ikäisenä. Syömisessä oli toki aluksi siellä vaikeuksia, eikä ihan ekoina päivinä syönyt juuri mitään (voi sitä äidin hätää...). Mutta kun tottui sikäläisiin ruokiin ja kun hoitajat tajusi laittaa istumaan samaan pöytään muiden kanssa (tyttöni oli pienin), tapahtui käänne parempaan: rupesi syömään itse, ja HYVIN. Siis ei teknisesti vielä aluksi hyvin, mutta ruoka alkoi maittaa. Ja tällä hetkellä sujuu teknisesti jo tosi hyvin ja ruoka pääsääntöisesti maittaa. Toivon hartaasti, että tämä jatkuu ja uskon, että tuo muiden lasten esimerkki oli iso tekijä muutoksessa. Ja toivotan kaikille asian kanssa kamppaileville tsemppiä. Mitä enemmän painetta asiassa on, sitä huonommin sujuu; lapsi kun vaistoaa kaikki jännitteet tosi hyvin. Mutta tiedän kyllä, että tuossa tilanteessa on turha muistuttaa hellittämään; helpommin sanottu kuin tehty!

Vierailija
6/14 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sympatiat on kyllä kovasti ap:n ja muiden asian kanssa pähkäilevien puolella. Meillä kokemusta erittäin huonosta 1,5-vuotiaasta syömämiehestä. Hän kyllä syö itse, mutta TODELLA vähän ja tiedän kyllä miten stressaavaa se on.

Kuitenkin, olen sitä mieltä, että ap sinun kannattaisi ehdottomasti lopettaa syöttäminen. 3-vuotias taatusti osaa jos haluaa ja miksi hän haluaisi jos palvelu pelaa. Ajan myötä myös kiinnostus ruokailuun voisi muodostua ihan erilaiseksi kun hän saisi itse syödä. Varmasti menee useampikin päivä ennen kuin lapsi asian hyväksyy, hän kun ei ole enää mikään vauva, mutta ei terve lapsi nälkään kuole. Nälkäinen kiukuttelu on rasittavaa, tiedän sen, mutta rasittavaa on varmasti showmeininki ja syöttäminenkin! Olen samaa mieltä edellisen kanssa, että tässä on kyse rajojen hakemisesta. Sinä olet aikuinen ja sinulla on oikeus asettaa rajat tässäkin asiassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
01.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Poika on vuoden verran osannut syödä ihan itse ja hyvin onnistuukin, mutta kun ei kiinnosta. Jos ruokana on jotain pojan lempiruokaa, niin poika syö ruokansa yleensä loppuun asti itse, mutta jos ruokana on jotain muuta kuin noita lemppareita, niin pojalla ei näytä olevan mitään motivaatiota syödä.



Koko syksy tapeltiin asian kanssa ja kokeiltiin myös sitä, ettei syötetty poikaa, jos ei itse syönyt. Ruokailuista alkoi tulla aika negatiivisia kokemuksia ja päättyi lähes aina huutoon ja itkuun. Ja meidän pojalla ei toimi/toiminut se, että jos ei syö, niin antaa olla syömättä. Tai ei toimi siinä mielessä, että poika on vaikka viikon ilman ruokaa, jos häntä ei huvita syödä. Mitään ylimääräisiä välipaloja ei tuolloin tarjottu, mutta poika söi aina sen verran aamu- ja iltapalaa, että pärjäsi niillä koko päivän.



Nyt on tilanne se, että poika syö itse sen minkä syö ja loput syötetään. Toki aina yritetään houkutella poikaa syömään itse, mutta jos ei suostu, niin sitten syötetään. Tiedän kuitenkin, että poika osaa syödä itse, mutta syöminen ei ole hänen mielestään vaan kovin kiinnostava asia. Musta on joka tapauksessa kivempaa näin, kun ruokailut sujuu mukavissa merkeissä. Vaikka sitten syöttäen. Poika on kotihoidossa, mutta olen varma, että jos olisi vaikkapa päiväkodissa, niin söisi siellä itse.



Mutta mitään neuvoja en siis osaa antaa. Itse tunnet lapsesi ja tiedät, alkaisiko hän syömään, jos häntä pidettäisiin " nälässä" .

Vierailija
8/14 |
03.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

...että meillä perinteiset nälkäkuurit on kokeiltu eli jos ei syö, niin olkoon syömättä...ja tyttöhän on vaikka viikon. On kokeiltu olla antamatta välipaloja ja ruokailuajat ovat säännölliset. Ei auta...vaikka olisi herkkuja, niin hän ei ole ns.perso. Ei siis syö kuin muutaman lusikallisen, oli edessä mitä hyvänsä. Suklaankin jättää, jos ei satu sillä hetkellä todella mahtumaan mahaan. Syö kyllä nätisti, kun laitan lusikkaa suuhun, tosin ei ole hirmusyöppö, vaan syö aika vähän yleensäkin. Valtataistelusta meillä ei ole kyse...hän ei edes käsitä tilannetta, koska siitä ei ole tehty numeroa. Yritetään vain kehua, kun lusikka menee omalla kädellä suuhun....Mutta eiköhän hän joskus oivalla asian ja syö ihan oma-aloitteisesti ;).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
03.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Poika täyttää tammikuussa 3v. Aamupuuro hänelle syötetään joka aamu, välillä päiväruoatkin. Ollaan päätetty niin, koska muuten jäisi ruoka syömättä. Saattaa itse ottaa pari lusikallista mutta siihen syönti loppuu, niinpä äiti tai isä lusikoi ruoan loppuun niin tulee maha täyteen. En ole ollenkaan huolissani asiasta, koska tiedän että poika osaa syödä itse jos vain haluaa. Esim. jos pöydässä on 5v. serkkutyttö, syö meidänkin lapsi ihan itse.



Jossain vaiheessa taistelimme asiasta, ja sanoin että jos ei syö itse, saa olla syömättä, ja poika oli syömättä. Mielestäni ravinto on lapselle niin tärkeää, että päädyimme syöttämisratkaisuun. Itsestähän se on kiinni, antaako oma luonne periksi syöttää tuon ikäistä joka osaisi syödä itse. Mutta meidän intressivertailussa syöttäminen voittaa syömättömyyden. Pojalla on 1v. pikkusisko, joka heiluttaa lusikkaa siihen malliin että lappaa kohta ruokaa suuhun itse. Meillä on sääntönä, että ensin hoidan pikkusiskon ruokailun, koska hän ei osaa vielä syödä kunnolla itse. Poika odottaa kiltisti lautanen edessä sen aikaa, ja sitten kun pikkusisko on syönyt, siirryn syöttämään poikaa.



Lapset menevät päiväkotiin vuoden alusta. En ole ollenkaan huolissani pojan syöttämisestä koska olen 100% varma että lapsijoukossa hän syö itse niinkuin kaikki muutkin, koska taito on olemassa. Sama asia on pukemisen kanssa, mutta siitä saisi kokonaan uuden aloituksen.

Vierailija
10/14 |
03.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kohta 3-vuotias ei syö kunnolla ja yleensä onkin niin, että syötän häntä, kun taas 1v 3kk pikkuveli syö itse, heh! Syöttämistoiveet ilmaantuivat kun kuopus syntyi (vai oliko vasta kun kuopus alkoi syödä samaa ruokaa eikä häntä tarvinnut enää aina syöttää - ison vuoro olla vauva?).



Onko teillä kuopusta? Tai jotain muuta asiaa, minkä takia 3-vuotias kaipaa hoivaa ja haluaa olla hetken vielä vauva?



Kata

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
03.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin kuulema sellainen haaveilija,ettei itse syömisestä kertakaikkiaan tullut yhtään mitään muuten :)

Vierailija
12/14 |
03.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä tuplat ja syötin heitä pitkään, koska toinen hyvin alipainoinen (syntynyt pikkukeskosena) ja ruokaa pitäsi saada menemään enemmän kuin hänen syömänsä puolikas kurkunviipale. Halusin senkin takia itse syöttää, koska nakit heittelevät olkkarin puolelle sopasta ja katsovat toisiaan ja aloittavat kovan naurushown. Poika voisi olla kauan syömättä. No, nyt poika yhtäkkiä (2v5kk, korjattuna 2v3kk) pari kuukautta sitten muuttui niin, ettei saa lusikallistakaan hänelle syöttää vaan syö kaiken itse ja vähän. Sitten tämä toinen poika on enemmän mukavuudenhaluinen ja osaa kyllä syödä itse (usein syökin) mutta usein pyytää äitiä syöttämään ja nauttii, kun palvelen. Itse ajattelen niin, että ei ne ikuisesti suostu siihen, että äiti syöttää eli syötä rauhassa sanoi muut mitä hyvänsä. Mielelläni haluaisin kans, että pienempi poika antaisi työntää ison määrän sapuskaa suuhunsa ja isompi ei vaan mukavuudenhalustaan..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
04.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän 2-vuotias syö usein itse mutta ei aina. Minä voin ihan hyvin syöttää, siinä samalla lapsen kanssa jutellaan ja hassutellaan. Useinhan käy niin että jos lapsi syö itse hän ei saa kovin paljon huomiota kun tulee itse puhuttua " aikuisten asioita" tai selailtua mainoksia tms.

Tämän pojan kanssa käydään myös paljon niitä valtataisteluita, mutta minusta ruokailu on sellainen asia missä niitä ei tarvitse järjestää. Pidän kiinni omasta " vallastani" sellaisessa tärkeämmässä asiassa kuin turvallisuus (sängyllä ei juosta tai pihalla ei painella minne sattuu yms). En jaksa stressata siitä että teen vastoin " lapsen on oltava itsenäinen jo 1-vuotiaana" -neuvoja. Lapsi on pieni ja saa olla sitä vielä pitkään. Ei se murrosiässä enää vaadi syöttämistä. Enkä ihan täysin usko siihenkään että jos nyt hellin häntä hieman hänestä tulee passattava ja epäitsenäinen yms. Kyllä näistä asioista ehtii myöhemminkin neuvotella.

Vierailija
14/14 |
04.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä 3,5 vuotias poika on osannut syödä itse jo 1-vuotiaasta asti, mutta vieläkin välillä heittäytyy syötettäväksi...Monesti jos ottaa vain pari lusikallista niin kysyn että auttako äiti, ja sitten autan muutaman lusikallisen ja hän jatkaa itse. Joskus sanoo että ei, eikä jaksa syödä paljon mitään. En ole lähtenyt ollenkaan väittelemään, painostamaan tms ruokailujen kanssa, vaan koitetaan aina hyvässä hengessä hoitaa syömiset. Autetaan jos siltä näyttää tai jos ei ruoka maistu niin syököön sitten seuraavalla aterialla lisää. Kyllä se siitä, voit koittaa kannustaa syömistä esim. uusilla ruokailuvälineillä tms. joskus pienet kivat yllätykset saavat lapsen innostumaan.