Onko teistä noi sukupuolnsa vaihtaneet oikeasti sitten miehiä/naisia?
jos mies leikkauttaa pilinsä pois ja sille tehdään joku onkalo, niin onko se teistä sitten oikeasti mies? Tai nainen josta leikataan mies? No minusta ei ole, vaan ne on jotain ihme sekasikiöitä. Joskus tuli ohjelma raskaana olevasta miehestä, joka siis oli ollut nainen (ja oli teitysti biologisesti oikesti vieläkin), ei se mun mielestä ollut raskaana oleva mies, vaan raskaana oleva nainen, joka haluaisi olla mies.
Ja sitten, menisitkö naimisiin tämmöisen sukupuolensa korjanneen tyypin kanssa?
Kommentit (16)
ja olin todella yllättynyt kun kuulin että hän on aiemmin ollut nainen. Eleet, olemus, mentaliteetti oli kuin miehen, paitsi kädet olivat aika pienet miehen käsiksi. Pituutta varmaan alle 170 cm. Mutta parta kasvoi eikä rintoja ollut ja äänikin oli melko matala.
Minusta hän oli ihan yhtä paljon mies kuin joku miehenä syntynytkin. Ap, Suomessakin taitaa syntyä vuosittain kymmeniä lapsia joiden sukupuoli on epäselvä. Miehet ja naiset eivät ole kahdessa eri karsinassa vaan on tavallaan kaksi suuntaa ja kaikki me olemme jossain kohtaa sillä janalla. Ulkoiset tuntomerkit ei välttämättä kerro koko totuutta. Se että jollain on munat, voi olla seurausta vain jostain sikiökautisesta kehityshäiriöstä - henkilö voi olla psyykeltään nainen. Elämä on ihmeellistä.
ja hän on nyt mielestäni juurikin sitä sukupuolta johon hänen sukupuolensa korjattiin.
Ja kyllä, voisin mennä naimisiin sukupuoltaan korjanneen ihmisen kanssa. Ei niihin sukuelimiin rakastuta, vaan siihen ihmiseen.
Sinä et siis kunnioita sukupuoltaan korjanneita ihmisiä, mutta minä kunnioitan (päätelmä sanasta sekasikiö). Tunnen harvinaisen monta sellaista ihmistä, jotka ovat mielestään syntyneet väärään sukupuoleen ja oikeastaan olen heitä pitänyt aina sen sukupuolen edustajina, johon he ovat kokeneet kuuluvunsa.
Se että ihminen kokee olevansa väärää sukupuolta on sille ihmiselle todella ahdistavaa, etenkin muiden suhtautumisen takia.
Musta tosiaan tunnu olevan sitä leikattua sukupuolta, niinku tuo raskaana oleva mies, eihän sitä voi niin sanoa oikeastaan.
Ehkä mä jotenkin ennemmin näen, että he ovat jotain kolmatta sukupuolta. Uskon, että jos tuntisin tuollaisen ihmisen, tuskin pystyisin koskaan unohtamaan hänen historiaansa, vaan varmasti mielen pohjalla hän olisi aina "vaihtaja".
Mä en varmaankaan pystyisi solmimaan suhdetta sellaisen kanssa.
Muuten hyväksyisin toki hänet, enkä mä näekään syytä "hyväksyä" häntä olemaan sitä uutta sukupuolta, hän vain on sellainen kun on. Vaikka sitä "kolmatta" lajia.
Siinä vaiheessa kun sukupuolenkorjausleikkauksen läpikäynyt henkilö itse määrittää itsensä naiseksi/mieheksi, niin minulla ei ole mitään sanottavaa asiaan. Koen, että henkilö joka on leikkauksen jälkeen sinut uuden sukupuolensa kanssa, edustaa nimenomaan tätä uutta sukupuoltaan.
En minä pysty sanomaan missä määrin ja millä tavoin nämä ihmiset ovat identiteetiltään tiettyä sukupuolta. Eikä tarvitsekaan, sillä se on aivan heidän oma asiansa.
Kuulin muutama vuosi sitten että lapsuudenaikainen paras ystäväni on nykyään mies. Ja hän oli tehnyt vaihdoksen melko nuorena, koska olemme nytkin vasta vähän päälle parikymppisiä. En ole nähnyt häntä ala-asteen jälkeen, eli melkein kymmeneen vuoteen, mutta tulossa on lähivuosina yhdet juhlat joihin tiedän hänen tulevan, koska hän on siskoni tulevan miehen serkku.
Jo nyt olen miettinyt että miten oikein suhtautua häneen, hänen uuteen nimeensä, ulkonäköönsä yms. Otanko hänet "uutena tuttavuutena", vai välttelenkö, ja mitä jos hän rupeaa puhumaan lapsuusajoista tmv, minä en tiedä yhtään miten suhtautua häneen! Olimme vuosien ajan parhaita ystäviä! Joten tilanne on jokatapauksessa todella omituinen...
ja itse asiassa on aina ollut, kroppa vaan on ollut väärää sukupuolta.
Mutta ei tässä ole kyse sukupuolen vaihtamisesta vaan sukupuolen korjaamisesta (siihen mitä aivot siitä sanovat)
henkilöä sillä identiteetillä, miksi hän itsensä kokee. Jos hän sanoo olevansa nainen, kohtelen ja puhuttelen häntä naisena ja sillä hyvä. Ja jos mies, kohtelen ja puhuttelen häntä miehenä
Minusta on täysin epärelevantti kysymys voisinko mennä tällaisen henkilön kanssa naimisiin. Suurimman osan ihmisistä kanssa en muutenkaan kokisi voivani mennä naimisiin, ei heidän sukupuoli-identiteetillään ole mitään tekemistä minun avioliittosuunnitelmieni kanssa.
Se, että en ehkä omassa päässäni osaa sijoittaa tällaista henkilöä täysin samaan lokeroon muiden naisten tai miesten kanssa, on minun oman pääni sisäinen asia, eikä sen tarvitse vaikuttaa muiden ihmisten elämään mitenkään. Enkä sillä perusteella myöskään muuta käytöstäni heitä kohtaan erilaiseksi kuin ketään muutakaan ihmistä kohtaan.
Jo nyt olen miettinyt että miten oikein suhtautua häneen, hänen uuteen nimeensä, ulkonäköönsä yms. Otanko hänet "uutena tuttavuutena", vai välttelenkö, ja mitä jos hän rupeaa puhumaan lapsuusajoista tmv, minä en tiedä yhtään miten suhtautua häneen! Olimme vuosien ajan parhaita ystäviä! Joten tilanne on jokatapauksessa todella omituinen...
Älä nyt ainakaan ota "uutena tuttavuutena" tai välttele! Tehän tunnette! Ei se ihmistä lopulta niin muuta vaikka sukupuoli korjataan. Mitä jos suhtautuisin niinkuin vuosien takaiseen parhaaseen ystävään, jota et ole pitkään aikaan nähnyt? Kysyisit mitä kuuluu, mitä tekee nyt yms ja kertoisit omia kuulumisia? Ei sinun sitä sukupuolen korjausta tarvitse ottaa puheeksi!
Monelle naisesta mieheksi itsensä leikkauttaneella ei edes rakenneta penistä, sillä kyseessä on vaikea ja jopa vaarallinen toimenpide.
En menisi koskaan naimisiin sukupuolensa vaihtaneen kanssa. Ystävyyttä tämä ei tietenkään estäisi.
Minusta jokainen on sitä sukupuolta joksi syntyy, eivätkä sitä muuta mitkään leikkaukset tai se, miltä henkilöstä itsestään tuntuu.
Kuulin muutama vuosi sitten että lapsuudenaikainen paras ystäväni on nykyään mies. Ja hän oli tehnyt vaihdoksen melko nuorena, koska olemme nytkin vasta vähän päälle parikymppisiä. En ole nähnyt häntä ala-asteen jälkeen, eli melkein kymmeneen vuoteen, mutta tulossa on lähivuosina yhdet juhlat joihin tiedän hänen tulevan, koska hän on siskoni tulevan miehen serkku.
Jo nyt olen miettinyt että miten oikein suhtautua häneen, hänen uuteen nimeensä, ulkonäköönsä yms. Otanko hänet "uutena tuttavuutena", vai välttelenkö, ja mitä jos hän rupeaa puhumaan lapsuusajoista tmv, minä en tiedä yhtään miten suhtautua häneen! Olimme vuosien ajan parhaita ystäviä! Joten tilanne on jokatapauksessa todella omituinen...
tapaamassa pitkästä aikaa lapsuudenystäväsi, joka on alkanut käyttämään toista etunimeään. Värjännyt ja leikannut pitkät hiuksensa lyhyiksi. Leikkauttanut esim. synnynnäisen lonkan kehitysvian, joka hankaloitti hänen elämäänsä, paremmaksi?
Miten suhtautuisit? Olisitko iloinen kaverin näkemisestä pitkästä aikaa? Olisitko iloinen, että hän on saanut lonkkansa kuntoon? Vai välttelisitkö, kun hän ei näytäkään enää samalta kuin ennen? Suhtautuisitko kuin et tuntisikaan, kun käuttää eri etunimeä?
jos ihminen tulee onnelliseksi sukupuolikorjausleikkauksella, niin siitä vain. On ne transvestiitkin ihmisiä, kuten homot ja lesbotkin. Yksinkertaista.
Toki he ovat funktionaalisesti enemmän siihen suuntaan kuin tavallinen sukupuolensa edustaja.
Silti minusta tuo on psykiatrinen ongelma ja osoitus siitä millaiseen virhehoitoon sukupuolen olemassaolon kieltäminen voi johtaa. Eli henkisesti sairaita ihmisiä voidaan silpoa ja lääkitä koska sukupuoli on vain "sosiaalinen konstruktio" kuten rotu ynnä muut asiat.
Niin simppeliä se mulle on =)