Minusta on aika naiivia jättää toinen satunnaisen syrjähypyn takia.

Itse tuskin jättäisin miestäni syrjähypyn takia, jos olisi aidosti katuva ja kyse olisi yksittäisestä töppäyksestä.



Mutta kun minä en ole = kaikki muut, eikä mieheni ole = kaikki muut miehet.



Jos suhde on perustunut tiiviiseen symbioosinkaltaiseen oloon ja mies on ollut vaikkapa itse aika mustasukkainen, olisi aikalainen puukko kylkeen kuulla, että mies itse olisi katsonut etuoikeudekseen tehdä syrjähypyn. Myös sen syrjähypyn tapa vaikuttaa eli onko siinä oltu totaalikännissä jossain poikkeuksellisen altistavassa tilanteessa vai ihan selvinpäin ja harkiten tehty.



Eli minun on vaikea hypätä muiden naisten ajatusmaailmaan. Älä sinäkään ap ajattele, että joku on lapsellinen, jos hän on erilainen kuin sinä.

Syrjähyppy = kumppanin arvostamattomuus, mitätöinti, itsekkyys. Niistä on huonot parisuhteet tehty.

Ihminen on niin outo olento että saattaa pettää vaikka olisi suhteessaan rakastunut ja onnellinen. Kännissä ehkä liian ihailunnälkäisenä. Tästä saada sellaisen morkkiksen ettei ole enää päissään koskaan missään. Uskokaa vain, suhde ei välttämättä todellakaan ole pielessä jos pettää. Pettävän päässä tosin jotain on pielessä jos huomaa pettäneensä humalassa vaikka on ollut varma ettei sellaista koskaan tee. Kaikkein helpointa on mustavalkoinen ajattelu. Ihmisen mieli on tosin niin mutkikas ettei se mustaan ja valkoiseen mahdu.

ja odotella kiltisti kotona miiloin mussukka tuo herpeksen.

Sitä saattaa sattua. Suhde on eri juttu, laskelmoitua.

asiaan suhtautuu? Tärkeintä lienee se, että jokainen tietää millaisessa parisuhteessa sitä itse elää.

sitten kun tulee se tilanne eteen, että kumppanisi on pettänyt sinua! Ajattelet vaan, että sattuuhan näitä. Sinun logiikkasi mukaan siis pettäminen ei ole mikään noteeraamisen arvoinen juttu, jos kumppani pettää joka kerta eri ihmisen kanssa eli kyse ei siis ole suhteesta.

Minkäköhän kiven takana sinä kyyristelit silloin kun järkeä jaettiin?

Jos on takana pitkä yhteinen taival ja lapsia, niin ei sen yhteen hairahdukseen pitäisi kaatua. Edellyttää tietenkin, että pettänyt osapuoli katuu ja haluaa jatkaa ja panostaa parisuhteeseen. Ja näin myös tietenkin petetty osapuoli. Jokatapauksessa suutuspäissään ja kiivastuksissaan ei kannata heti tehdä mitään suuria ratkaisuja suuntaan tai toiseen.



Itse en ole pettänyt, eikä miehenikään ole ainakaan jäänyt kiinni.

vaan katsoo koko elämää ja parisuhdetta uskottomuuden läpi, voi olla mahdoton jatkaa enää hyvää suhdetta.

Parempi jatkaa asiaa vatvomatta, mutta muuttaa omaan makuuhuoneeseen. Satunnainen juttu sinne tai tänne, ei ne pakota jättämään. Mutta kukaan ei voi väittää, että kannattaa jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Syrjähypänneelle tekee ihan hyvää huomata, että mikään ei ole ennallaan.