Suomeen muuttaneena ulkomaalaisena ihmettelen näitä ulkosuomalaisia

Kakka pylly

Kiinnostaisi tietää, mistä olet Suomeen muuttanut, ja minkälainen vieraillepuhumiskulttuuri siellä on. Itse en ole koskaan ulkomailla matkustellessani kokenut minkäänlaista kulttuurishokkia tässä small talk -asiassa, vaikka etukäteen olisikin varoiteltu että hiljaisia suomalaisia pidetään tylyinä suunnilleen kaikkialla muualla kuin Suomessa... Olen käynyt mm. Britanniassa, Ranskassa ja Kreikassa.



Ja Suomessa 25 vuotta asuneena täytyy valitettavasti todeta, että vaikka yhteiskunnan asiat edelleen on suht hyvin, niin alamäki tänä aikana on kyllä ollut huomattava, ja oman sukupolveni elintaso on jäämässä selvästi huonommaksi kuin vanhempiemme.

jotka eivät näe Suomessa mitään hyvää. Minusta täällä on tosi paljon hyviä asioita. No joo, verotus on korkea, mutta toisaalta täällä on yhteiskunnan järjestäminä monet palvelut, joiden takia esim. naiset voivat käydä töissä. Naisten ei ole pakko hoitaa lapsiaan ja suvun vanhuksia kotona, koska on päiväkodit ja vanhainkodit. Samoin jos jää työttömäksi tai sairastuu, ei ole suvun armoilla vaan yhteiskunta tarjoaa turvaverkon. Koulutus on Suomessa mahdollista kaikkien yhteiskuntaluokkien jäsenille, koska ei ole lukukausimaksuja ja on opintotuki ja valtion takaama opintolaina. En väitä etteikö olisi helpompaa opiskella varakkaiden lapsena kuin köyhän, mutta monessa muussa maassa köyhän lapsi ei ikinä saisi edes mahdollisuutta. Ihmiset eivät ole pinnallisesti sosiaalisia mikä voi tuntua tylyltä, mutta toisaalta sen voi ajatella toisinkin, niin että täällä toiselle annetaan tilaa ja rauhaa. Itse en koe suomalaisten hiljaisuutta enää vihamielisyytenä vaan kunnioituksena. Ei haluta häiritä ihmistä, joka on ajatuksissaan ja omassa rauhassaan, ellei hän anna signaalia että haluaa kommunikoida. Eikä kenenkään tarvitse esittää mitään roolia, vaan voi esiintyä aitona itsenään, ilman small talkin ylläpitoa vaikka väkisin.

"ulkosuomalaisen" aloitukset tosissaan. Sisasuomalaisen provoja ne ovat.

Kiinnostaisi tietää, mistä olet Suomeen muuttanut, ja minkälainen vieraillepuhumiskulttuuri siellä on. Itse en ole koskaan ulkomailla matkustellessani kokenut minkäänlaista kulttuurishokkia tässä small talk -asiassa, vaikka etukäteen olisikin varoiteltu että hiljaisia suomalaisia pidetään tylyinä suunnilleen kaikkialla muualla kuin Suomessa... Olen käynyt mm. Britanniassa, Ranskassa ja Kreikassa.

Ja Suomessa 25 vuotta asuneena täytyy valitettavasti todeta, että vaikka yhteiskunnan asiat edelleen on suht hyvin, niin alamäki tänä aikana on kyllä ollut huomattava, ja oman sukupolveni elintaso on jäämässä selvästi huonommaksi kuin vanhempiemme.

Olen Italiasta ja siellä ei minusta ihmiset hirveästi tuomitsevasti katsele puhekumppaneitaan siinä mielessä että miettisivät onko toinen hiljainen, tyly vai mitä. Sitä vaan jutellaan mitä tekee mieli jutella ja reagoidaan sen mukaan miten toinen reagoi. Hiljainen puhekumppanihan on kiva kun pääsee itse ääneen paljon :) Tai jos ei ole sillä tuulella että haluaa puhua niin saa olla hiljaakin.

Olen viime vuosina ihmetellyt sitä että Suomessa on alettu jotenkin hävetä sitä perinteistä tapaa puhua vain kun on asiaa. Miksi pitää ihannoida jonkun vieraan kulttuurin tapaa täyttää hiljaisuus tyhjällä täytepuheella, minä ainakin tykkään siitä että joku suomalainen usein vanhempi ihminen vain eleillään kertoo ettei tästä asiasta ole nyt mitään sanottavaa ja sitten ollaan hiljaa. Hiljaisuuskin voi olla hyväksyvää mutta suomalaisiin on tarttumassa amerikkalainen tapa tulkita se vaivaannuttavaksi ja vältettäväksi.

Italialaisia aina pidetään kovin sosiaalisina mutta tosiasiassa esimerkiksi kotiseudullani Sisiliassa maalaiset on aina olleet vähäpuheisia "murahtelijoita", ei mitenkään kovinkaan erilaisia kuin suomalaisen stereotyyppi :) Omissa oloissaan viihtyviä, vieraisiin epäluuloisia ja vähän hiljaisia. Eikä siinä minusta ole mitään pahaa.

Olen Italiasta ja siellä ei minusta ihmiset hirveästi tuomitsevasti katsele puhekumppaneitaan siinä mielessä että miettisivät onko toinen hiljainen, tyly vai mitä. Sitä vaan jutellaan mitä tekee mieli jutella ja reagoidaan sen mukaan miten toinen reagoi. Hiljainen puhekumppanihan on kiva kun pääsee itse ääneen paljon :) Tai jos ei ole sillä tuulella että haluaa puhua niin saa olla hiljaakin.

Olen viime vuosina ihmetellyt sitä että Suomessa on alettu jotenkin hävetä sitä perinteistä tapaa puhua vain kun on asiaa. Miksi pitää ihannoida jonkun vieraan kulttuurin tapaa täyttää hiljaisuus tyhjällä täytepuheella, minä ainakin tykkään siitä että joku suomalainen usein vanhempi ihminen vain eleillään kertoo ettei tästä asiasta ole nyt mitään sanottavaa ja sitten ollaan hiljaa. Hiljaisuuskin voi olla hyväksyvää mutta suomalaisiin on tarttumassa amerikkalainen tapa tulkita se vaivaannuttavaksi ja vältettäväksi.

Italialaisia aina pidetään kovin sosiaalisina mutta tosiasiassa esimerkiksi kotiseudullani Sisiliassa maalaiset on aina olleet vähäpuheisia "murahtelijoita", ei mitenkään kovinkaan erilaisia kuin suomalaisen stereotyyppi :) Omissa oloissaan viihtyviä, vieraisiin epäluuloisia ja vähän hiljaisia. Eikä siinä minusta ole mitään pahaa.

Ok, hauska kuulla että Sisiliassakin on näin! Tiedän yhden (Manner-)Italiasta tänne muuttaneen, joka ei ole sopeutunut täkäläiseen puhekulttuuriin yhtä hyvin kuin sinä. Raukka kuvittelee vieläkin, että suomalaisilla on jotain häntä vastaan, koska emme koko ajan ole vilkkaasti keskustelemassa hänen kanssaan :D

jotka eivät näe Suomessa mitään hyvää. Minusta täällä on tosi paljon hyviä asioita. No joo, verotus on korkea, mutta toisaalta täällä on yhteiskunnan järjestäminä monet palvelut, joiden takia esim. naiset voivat käydä töissä. Naisten ei ole pakko hoitaa lapsiaan ja suvun vanhuksia kotona, koska on päiväkodit ja vanhainkodit. Samoin jos jää työttömäksi tai sairastuu, ei ole suvun armoilla vaan yhteiskunta tarjoaa turvaverkon. Koulutus on Suomessa mahdollista kaikkien yhteiskuntaluokkien jäsenille, koska ei ole lukukausimaksuja ja on opintotuki ja valtion takaama opintolaina. En väitä etteikö olisi helpompaa opiskella varakkaiden lapsena kuin köyhän, mutta monessa muussa maassa köyhän lapsi ei ikinä saisi edes mahdollisuutta. Ihmiset eivät ole pinnallisesti sosiaalisia mikä voi tuntua tylyltä, mutta toisaalta sen voi ajatella toisinkin, niin että täällä toiselle annetaan tilaa ja rauhaa. Itse en koe suomalaisten hiljaisuutta enää vihamielisyytenä vaan kunnioituksena. Ei haluta häiritä ihmistä, joka on ajatuksissaan ja omassa rauhassaan, ellei hän anna signaalia että haluaa kommunikoida. Eikä kenenkään tarvitse esittää mitään roolia, vaan voi esiintyä aitona itsenään, ilman small talkin ylläpitoa vaikka väkisin.

"ulkosuomalaisen" aloitukset tosissaan. Sisasuomalaisen provoja ne ovat.

Olen Italiasta ja siellä ei minusta ihmiset hirveästi tuomitsevasti katsele puhekumppaneitaan siinä mielessä että miettisivät onko toinen hiljainen, tyly vai mitä. Sitä vaan jutellaan mitä tekee mieli jutella ja reagoidaan sen mukaan miten toinen reagoi. Hiljainen puhekumppanihan on kiva kun pääsee itse ääneen paljon :) Tai jos ei ole sillä tuulella että haluaa puhua niin saa olla hiljaakin.

Olen viime vuosina ihmetellyt sitä että Suomessa on alettu jotenkin hävetä sitä perinteistä tapaa puhua vain kun on asiaa. Miksi pitää ihannoida jonkun vieraan kulttuurin tapaa täyttää hiljaisuus tyhjällä täytepuheella, minä ainakin tykkään siitä että joku suomalainen usein vanhempi ihminen vain eleillään kertoo ettei tästä asiasta ole nyt mitään sanottavaa ja sitten ollaan hiljaa. Hiljaisuuskin voi olla hyväksyvää mutta suomalaisiin on tarttumassa amerikkalainen tapa tulkita se vaivaannuttavaksi ja vältettäväksi.

Italialaisia aina pidetään kovin sosiaalisina mutta tosiasiassa esimerkiksi kotiseudullani Sisiliassa maalaiset on aina olleet vähäpuheisia "murahtelijoita", ei mitenkään kovinkaan erilaisia kuin suomalaisen stereotyyppi :) Omissa oloissaan viihtyviä, vieraisiin epäluuloisia ja vähän hiljaisia. Eikä siinä minusta ole mitään pahaa.

Ok, hauska kuulla että Sisiliassakin on näin! Tiedän yhden (Manner-)Italiasta tänne muuttaneen, joka ei ole sopeutunut täkäläiseen puhekulttuuriin yhtä hyvin kuin sinä. Raukka kuvittelee vieläkin, että suomalaisilla on jotain häntä vastaan, koska emme koko ajan ole vilkkaasti keskustelemassa hänen kanssaan :D

Ensi viikolla pääsen taas piipahtamaan siellä.

FORZA JUVE!

T. ulkosuomalainen Italian naapurimaasta :)

Heti alkuun ap:lle kehut täydellisestä suomenkielestä. Menisit natiivista aivan täysin.



Tuo suomalaisen kulttuurin häpeäminen oli mielenkiintoinen pointti. Itsekin olen huomannut vähän samaa siellä sun täällä. Minusta se johtuu tästä omaalaatuisesta kansanluonteestamme, johon kuuluu se, ettei itsestä saa tehdä numeroa. Lisäksi tuota asennetta vielä ruokkii suomalainen koululaitos, jossa suomalaista kulttuuria ei todellakaan arvosteta. Esimerkiksi suomalaiselle koululaisellehan luetutetaan vähemmän oman maan kirjallisuutta kuin missään muualla Euroopassa, muistan nähneeni tästä ihan tutkimuksenkin joskus.



Kokemuksesi olivat mielenkiintoisia, kuulisin mielelläni lisää italialaisen ja suomalaisen kulttuurin eroista.

Asuin 4 vuotta ulkomailla ja tapasin monta suomalaista - yleensä naista - jotka hoitivat kulttuurishokkiaan haukkumalla Suomea muille suomalaisille.



Toinen hoitotapa on ylistää Suomea ja haukkua uutta kotimaata. Sellaisiakin tapasin. Kun he palasivat Suomeen, kesti noin viikon ennen kuin Suomen kehuminen vaihtui haukkumiseksi ja vanhan kotimaan ylistämiseksi. Heillä ei ole hyvä missään.

Asuin 4 vuotta ulkomailla ja tapasin monta suomalaista - yleensä naista - jotka hoitivat kulttuurishokkiaan haukkumalla Suomea muille suomalaisille.

Toinen hoitotapa on ylistää Suomea ja haukkua uutta kotimaata. Sellaisiakin tapasin. Kun he palasivat Suomeen, kesti noin viikon ennen kuin Suomen kehuminen vaihtui haukkumiseksi ja vanhan kotimaan ylistämiseksi. Heillä ei ole hyvä missään.

usein kuvio menee niin, että eka vuosi uudessa kotimaassa on kaikki hienoa. Mutta kun vuosia kuluu, niin alkaa löytyä arvosteltavaa siitä uudestakin maasta. En minä ainakaan hauku Suomea tai asuinmaatani, mutta tiedostan molempien hyvät ja "huonot" puolet. Ei missään maailmankolkassa kaikki ole vain ruusuilla tanssimista.

t. 13 vuotta ulkomailla

Asuin 4 vuotta ulkomailla ja tapasin monta suomalaista - yleensä naista - jotka hoitivat kulttuurishokkiaan haukkumalla Suomea muille suomalaisille.

Toinen hoitotapa on ylistää Suomea ja haukkua uutta kotimaata. Sellaisiakin tapasin. Kun he palasivat Suomeen, kesti noin viikon ennen kuin Suomen kehuminen vaihtui haukkumiseksi ja vanhan kotimaan ylistämiseksi. Heillä ei ole hyvä missään.

ap hoiteli aikoinaan kulttuurishokkia vain itkeskelemällä yksinollessa salaa. Minun kulttuurishokki oli siinä mielessä keskimääräistä pahempi että olin vasta 19-vuotias, raskaana, ja suomalaisen miehen kanssa jota en oikein tuntenut ja jonka kanssa ei ollut yhteistä kieltä. Siinä sitä sitten huomasi istuvansa yksin helsinkiläisessä rivitalossa tuntematta ketään ihmisiä, kun mies oli päivät töissä, ja ihmettelemässä että mitäs nyt, ei minun elämän näin pitänyt mennä.

Minun miehellä on hassua kyllä aina ollut jonkinlaista alemmuudentuntoa suomalaisuudesta vaikka siis Suomessa asutaan. Hän halusi ottaa naimisiin mennessä minun sukunimeni, koska se on hänestä hienompi kuin suomalainen nimi. Joskus hän puhuu halveksuvasti valaan kokoisista suomalaisista pirttihirmunaisista tai suomalaisen ruoan kauheudesta (hiljattain näytti minulle Youtubesta pätkän jossa Gordon Ramsay haukkuu suomalaiset perinneruoat syömäkelvottomiksi). En ole koskaan oikein ymmärtänyt mistä tulee suomalaiselle Suomessa tarve nähdä asiat noin negatiivisesti.

Puhutaan ystävällisesti mamulle.

Nimittäin kirjoitat täydellistä Suomea. Melkein tulee mieleen et oletkin oikeasti suomalainen.

Nimittäin kirjoitat täydellistä Suomea. Melkein tulee mieleen et oletkin oikeasti suomalainen.

Osaan kyllä suomen kieltä hyvin, olen opiskellut maisteriksi täällä ja teen työtä jossa on osattava hyvin suomea.

Kahdessa vuodessa kyllä jo olin oppinut sen verran hyvin suomea ettei välttämättä arkisissa tilanteissa ihmiset huomanneet puheesta etten ole suomalainen, vaikka toki paljon erikoisempia sanoja puuttuikin sanavarastosta. Nykyisin ainoa mikä tuottaa vähän ongelmia on erilaisten vieraampien murteiden ymmärtäminen, en aina oikein hahmota mistä sanat alkaa ja mihin ne loppuu jos puheessa on minulle hyvin vieras nuotti, vaikka jokainen syntyperäinen suomalainen ymmärtäisi ihan hyvin sen murteenpuhujan puhetta. Huomasin tämän kesällä kun kävimme Itä-Suomessa, että vanhojen ihmisten puhetta minun oli aika vaikeaa ymmärtää. Mies vitsaili että tarvitsisin Suomi-Savo -kielikurssin!

Mitä tulee tuohon mamuvastaisuuteen niin itse en ole sellaiseen juuri koskaan törmännyt. Yksittäisen kerran kun lapset oli pieniä, niin bussissa eräs naapuruston nainen alkoi vieruskaverille haukkua minua kun ei tiennyt että ymmärrän ihan hyvin mitä he puhuvat, että tuommoisen ämmän se mies toi jostain etelästä, rahat se vie siltä kun kotirouvana vaan laiskana makaa ja varmasti pettääkin kun näkee sen jo päältä että huora se on (oli varmaan korkokengät ja meikkiä). Muuten olen päinvastoin saanut jopa kohtuutonta ihailua siitä että olen opiskellut suomeksi ja jaksanut perehtyä suomalaiseen kulttuuriin ja historiaankin (kotirouvailusta on hyötyä, siinähän sitä oli aikaa lukea kirjallisuuden klassikoita).