Uusioperheen äidit suuttuvat aina siinä vaiheessa kun mies ei olekaan samaa mieltä...

että sillä isällä ja suvulla ja äidillä on oikeus ja velvollisuus kasvattaa se lapsi parhaana mahdollisella valitsemallaan tavalla. Se mitä äitipuoli on mieltä, ei kiinnosta ketään muuta kuin äitipuolta itseään. Minun lapseni isäpuolen kanssa neuvottelemme asioista, mutta minä päätän. Minun lapseni. Hänen lapsillaan sama juttu. Sen kanssa kun oppii elämään, on paljon onnellisempi.

väitettäsi. Toki vanhemmat kasvattavat lapsensa, mutta jos lapsi asuu minun kanssani, niin väkisin siinä tulee astuttua kasvattajan rooliin jossain määrin. Meillä on ollut onneksi niin, että lapsen äiti on tosi fiksu tyyppi ja ollaan kahdestaankin junailtu lapsen asioita kun mies ei ole ollut paikalla. yhdessä on käyty katsomassa koulun juhlia ja vietetty synttäreitä/ripareita meillä. Ja onnellisia olemme jokainen.

että perustammeko uusperheen vai mitä teemme.



Onneksi mietin pitkään ja hartaasti, ja ymmärsin, että se ei tule toimimaan, juuri lasten vuoksi. Nyt suhteemme jatkuu, mutta perhettä emme perusta. Ja uusia rakkauden hedelmiä ei ainakaan hommata.

jotka tekee lapsia miehen kanssa joka on hylännyt edelliset lapset tai muuten osoittanut erittäin huonoa vanhemmuutta. Kun uudella onnella on lapsia exän tai exien kanssa niin kannattaisi miettiä toisenkin kerran ennenkuin rupeaa lisääntymään todetusti huonon isän kanssa.

jotka tekee lapsia miehen kanssa joka on hylännyt edelliset lapset tai muuten osoittanut erittäin huonoa vanhemmuutta. Kun uudella onnella on lapsia exän tai exien kanssa niin kannattaisi miettiä toisenkin kerran ennenkuin rupeaa lisääntymään todetusti huonon isän kanssa.

Kaikki naiset miehen elämässä ovat uhka, joita pitää haukkua ja vihata.

On hyvin erilaisia äitipuolia, myös viisaita ja kaikki osapuolet kunnioittavasti huomioon ottavia.

Mutta valitettavan usein äitipuoli on se, joka tulee kuvioihin liian pian miehen eron jälkeen ja ongelmia tulee taatusti. Mieshän ei ole vielä edes sopeutunut itsenäiseen elämään ja uusi puoliso on korvike siitä, että entinen suhde ei onnistunut.

Ja jos erokriisi on vielä meneillään, uuden suhteen alkukin on lähinnä sallaista pakenevan kiihkeää takertumista ja huumaa, jossa ei käytännön realiteetteja osata ajatella. Lapsia ja heidän tunteitaan ei ymmärretä, koska ajatellaan vain ihastuneen lapsellisesti että lastenhan pitää olla onnellisia, jos isäkin on.

Ellei se romanttinen kuvitelma kaiken vaikeuden voittavasta rakkaudesta toteudukkaan pitemmän päälle, aletaan syyttää tyypillisesti miehen muita lähimmäisiä. Eli lapsia, exää, anoppia, jne. Itsehän äitipuoli haluaisi nauttia vielä siitä "kauniin ja halutun" naisen roolista, ja sen mielikuvan romuttuminen voi tuntua sietämättömältä.

Ja niinkuin tässäkin ketjussa tulee esille, äitipuolet saattavat ajatella todella vihamielisesti miehen entisestä vaimosta. Nämä "rumat ja jätetyt katkerat exät" eivät oikein kuulu toimivan uusioperheen äitipuolen sanavarastoon. Lähinnä tuollaista kieltä käyttävät mustasukkaiset ja epävarmat naiset, joilla on hirveä taakka olla nyt sitten parempi, ettei heitäkin jätetä. Niinkuin usein uusioperheissä käykin, jos siihen liian kiireesti ryhdytään.

että sillä isällä ja suvulla ja äidillä on oikeus ja velvollisuus kasvattaa se lapsi parhaana mahdollisella valitsemallaan tavalla.

Mmmmmmmmmm, kasvattaa ajatukseen, että saa öykkäröidä ja käyttäytyä huonosti, kun nyt on vähän rankkaa. Ja toki huonolla käytöksellä saa myös tahtonsa läpi.

Voi lapsiparka...ja hänen kanssaan tekemisiin joutuvat ihmiset.

kasvattaa lapsiaan ja jonka kanssa sopia lapsen kasvattamisesta ja yhteisistä pelisäännöistä!



Ei niin, että isä ja lapsi on yksikkö, äitipuoli ähisee itsekseen ja puhisee huonolle käytökselle ja äiti ei saa yhteyttä kehenkään.



Minun lapseni isäpuolen kanssa seurustelimme 3 vuotta, ennenkuin suostuin muuttamaan yhteen. Vaatimuksena se, että osaamme neuvotella lasten kasvatuksesta eikä niin, että yhdellä on omat säännöt, seuraavalla ihan erilaiset ja kolmas ei osallistu keskusteluun ollenkaan.



Sinä joka valitat, että isä kasvattaa törkeää prinsessaa ja sinä et pidä siitä, et ikinä vastannut siihen, että kauankos seurustelitte ennenkuin piti laittaa uusia mukuloita tulemaan.

ole omassa kodissaan missään asemassa miehen lapsiin nähden?!



Kyllä meillä ainakin keskustellaan ihan kaikesta lapseen liittyvistä asioista ja minulla on täysi sananvalta kaikkeen, mitä tapahtuu meidän kodissa, meidän matkoilla ja yleensä meidän ajalla.



En ymmärrä sitäkään, että äitipuolen pitäisi sietää hävytöntä käytöstä.



Kun näitä keskusteluja ja kuuntelee ihmisten mielipiteitä, huomaa hyvin selvästi sen, että erolapsia tulisi kohdella aivan eri säännöillä kuin mitä ydinperheen lapsia kohdellaan; heille pitäisi antaa ihme valtuuksia.



Sama asia on myös siinä luulossa, että lapsen elintason tulee säilyä eron jälkeen. Sehän ei ole mitenkään mahdollista, koska vanhempien tulot eivät kasva eron myötä mutta kulut kyllä.



Jännintä tässä elintasoasiassa on se, että se on täysin etän vastuulla.



Onneksi minulla on mies, joka ymmärtää, että tämä on meidän koti ja meillä on meidän säännöt ja siihen sopeutukoon jokainen!

sitten auttavat sellaista lasta, joka ei viihdy uusperheessä ja tekee ikäviä temppuja? Toivottavasti ei vain vaatimalla käytöstapoja tai riitelemällä jopa eksien kanssa...