Uusioperheen äidit suuttuvat aina siinä vaiheessa kun mies ei olekaan samaa mieltä...

Meillä isäpuoli natisi ja nalkutti aivan koko ajan kun lapset kasvoivat kuluttaviksi teineiksi. Pääsi luiskaan se äijä, minä valitsin lasteni onnen, tuota pikaa hänen omat lapsensa saivat viikonloppuisän kera myös äitipuolen.

Vain tyhmä kaivaisi verta nenästään. Lapselle kostaminen ei ole mahdollista, kun hänen etujaan vahtivat isän lisäksi äiti ja molempien vanhempien suvut. Koko tämän konkkaronkan mielestä äitipuoli on lähtökohtaisesti aina väärässä ja avioeron kokenut kullannuppu aina oikeassa. Tälle raukalle ei ole mikään myönnytys liikaa.



Ja ne sanat ovat uusperhe ja äitipuoli.

Heille tulee epävarma olo miehen kanssa ja kostavat sen lapselle.

Jos mies ja uusioäiti ovat samaa mieltä, lapsi vielä sulatetaan, mutta auta armias, jos mies on eri mieltä, sen saa lapsi tuntea nahoissaan.

Eikö?

Uusperheessä äitipuoli suuttuu siinä vaiheessa kun hänen ylitseen ollaan kävelty riittävän monta kertaa miehen ja tämän lapsen toimesta.

Siinä vaiheessa, kun miehen edellisen liiton lapsi tavalla tai toisella tuo esille, ettei hänen tarvitse piitata perheen ja kodin yhteisistä säännöistä, muista ihmisistä, eikä hänen tarvitse välittää siitä, onko se äitipuoli olemassa vai ei. Sen yli voi kävellä, olla huomaamatta.

Ja siinä vaiheessa, kun se isin lapsikulta saa "luvan" kiusata, lyödä ja itkettää yhteisiä lapsia, jotka ovat huomattavasti nuorempia. "luvalla" tarkoitan tilannetta, ettei isä puutu lapsensa käytökseen.

Missä on sellainen ydinperhe, että esikoinen saa kiusata ja itkettää pienempiä sisaruksiaan, koska esikoisella on nyt vähän rankkaa? Missä tavallisessa perheessä yksi tai kaksi lasta menee kokonaan omilla säännöillään piittaamatta äidin kielloista, käskyistä jne? ja isä tulee puolustamaan: älä komentele minun nico-jeminaa.

että sillä isällä ja suvulla ja äidillä on oikeus ja velvollisuus kasvattaa se lapsi parhaana mahdollisella valitsemallaan tavalla.



Se mitä äitipuoli on mieltä, ei kiinnosta ketään muuta kuin äitipuolta itseään.



Minun lapseni isäpuolen kanssa neuvottelemme asioista, mutta minä päätän. Minun lapseni. Hänen lapsillaan sama juttu. Sen kanssa kun oppii elämään, on paljon onnellisempi.

ei mikään ihme, että se edellinen Rouva on pistänyt miehen kiertoon. Onnea siitä, että sinulle kelpasi. Niin makaa kuin petaa ja jos miehesi ei osaa kasvattaa lastaan, eikä kukaan ole kiinnostunut mielipiteestäsi



Teitte sitten vielä ne yhteiset lapset, vaikka mies ei sitä ensimmäistäkään osaa kasvattaa.



Nyt täytyy myöntää, että vahingonilo on paras ilo.

Jos taas tarkoitat sitä, että samaa mieltä siitä, että vaimollakin on paikka perheessä - niin kyllä - silloin usein sieto lakkaa myös lapseen. Vielä suuremmalla todennäköisyydellä käy niin, jos mies lyöttäytyy kimppaan lasten kanssa vaimoa vastaan.



Sillä tekniikalla tosin monet äidit savustavat lasten isän perheestä ulos.

ei mikään ihme, että se edellinen Rouva on pistänyt miehen kiertoon. Onnea siitä, että sinulle kelpasi. Niin makaa kuin petaa ja jos miehesi ei osaa kasvattaa lastaan, eikä kukaan ole kiinnostunut mielipiteestäsi

Teitte sitten vielä ne yhteiset lapset, vaikka mies ei sitä ensimmäistäkään osaa kasvattaa.

Nyt täytyy myöntää, että vahingonilo on paras ilo.

Tunnet minut siis oikeasta elämästä vai?

Olet siis iloinen, onnellinen siitä, että miehen ex-liiton lapsi kiusaa ja itkettää pienempiä sisaruksia? Nautit siitä, kun pieni 1-vuotias itkee isin 13-vuotiaan prinsessan toimien takia ja nauraa päälle.

Tai kun lapset ovat ulkona keskenään ja 12-v lähtee yhtäkkiä pihalta omille teilleen ja 4-v juoksee kadulle perään ja ravaa keskellä tietä perässä niin, että on jäädä auton alle, eikä se 12-v tee mitään, menee vain.

Olet iloinen, jos se 4-v jää auton alle?

Olet häiriintynyt.

Kyllä. Minä tein virheen. Tein lapsia miehen kanssa, joka ei sitten todellisuudessa ollutkaan sitä, mitä alkuun vaikutti olevan. Hän muuttui, ja paljon muuttuikin. En tiedä kumpi oli todellinen, se jonka kanssa aloin olemaan vai se, joka hän on tällä hetkellä. Luulen, että tämä jälkimmäinen.

Ero on valtava.

Olet iloinen, oikein nautit siitä, että minun lapseni ovat menettäneet isän, kodin, perheen? Olet tyytyväinen siitä?

Minä myönnän tyhmyyteni, etten lyönyt lujia reunaehtoja pöytään heti alussa. Etten sanonut, että tapaa lapsiasi ihan missä muualla tahansa mutta tähän taloon ne eivät tule.

Etten sanonut, että sinun kakarasi ei muuta meille ja lähtenyt samalla oven avauksella itse pois, kun lapsi muutti.

Olin tyhmä, kun kuvittelin että omalla toiminnallani voisin onnistua, saada jonkinlaisen toimivan yksikön.

Sitten jo taistelin; en anna lapsen viedä miestäni, rikkoa perhettäni.

Olin tyhmä, vetkutin liian pitkälle, ennenkuin älysin erota.

Mutta suurimpia kärsijöitä ovat nämä meidän pienet lapset. Ja sinä olet iloinen, että he ovat menettäneet isän ja perheen?

Iloitse, sillä isä ja tytär saivat toisensa. Minäkin iloitsen. He ovat onnellisia nyt.

Oletteko huomanneet, että samoilla naisilla on vittumainen anoppi ja hiekkapilluinen miehen exä ja miehen teinikin (varsinkin tyttö) ihan paska ja vittumainen.



Kaikki naiset miehen elämässä ovat uhka, joita pitää haukkua ja vihata.

Kuinka kauan seurustelitte, ennenkuin piti vääntää lisää kakaroita? Vuoden, kaksi?



Missä on sinun vastuusi. Teit lapsia miehen kanssa, jolla on jo yksi lapsi ja nyt mies eikä lapsikaan enää ole mieluisia...



Mies esitti alussa kivaa, sä menit heti lankaan ja nyt ihmettelet, että ei olekaan kiva.



Niin makaa kuin petaa. Oikeasti.

Kuinka kauan seurustelitte, ennenkuin piti vääntää lisää kakaroita? Vuoden, kaksi?

Missä on sinun vastuusi. Teit lapsia miehen kanssa, jolla on jo yksi lapsi ja nyt mies eikä lapsikaan enää ole mieluisia...

Mies esitti alussa kivaa, sä menit heti lankaan ja nyt ihmettelet, että ei olekaan kiva.

Niin makaa kuin petaa. Oikeasti.

Haluat siis kuulla elämäntarinani. Ja ehkä siinä samalla miehen ja hänen exänsäkin. Ihanaa. Voin vihdoinkin kertoa miten petasin ja miten siinä nyt makaan.

Annatko sähköpostiosoitteesi, niin voin kirjoittaa sinulle suoraan?

Haluaisin jakaa kanssasi ajatuksiani, sillä on ilahduttavaa tavata tällä palstalla noin empaattinen ihminen , ja haluaisin kuulla sinunkin tarinasi, se on varmaan vielä surkeampi kuin minun, sillä ihan selvästi et ole päässyt omasta katkeruudestasi ylitse.

Totta on, että siinä vaiheessa kun selviää että kumppani onkin persiistä, kannattaa erota ja aloittaa uusi elämä, ennenkaikkea hankkia se elämä.

taisi sinulta jäädä hankkimatta, olet katkera exä naaman norsunvi*tulla vittuilemassa kaikille.

En yhtään ihmettele että mies nakkasi sinut pihalle.

Mutta haluan kuulla lisää sinun teräviä oivaltavia mielipiteitäsi, joten annathan sähköpostiosoitteesi niin pääse kirjoittamaan sinulle. Tänne vauva-palstalle on hankala, vaikka ei minulla sinänsä mitään salattavaa ole, voit tuosa sitten kirjeenvaihtomme vaikka tänne, tai luoda siitä julkisen yleisen blogin.

Oletteko huomanneet, että samoilla naisilla on vittumainen anoppi ja hiekkapilluinen miehen exä ja miehen teinikin (varsinkin tyttö) ihan paska ja vittumainen.

Kaikki naiset miehen elämässä ovat uhka, joita pitää haukkua ja vihata.

Oletteko huomanneet, että näille samaisille vittumaisille anopeille ei kelpaa kukaan eikä mikään miniä?

Ja että he arvostelevat kärkkästi myös muiden miniöitä ja vävyjä.

Anoppi X:

Miniä ei kelvannut. Kaupunkilaishempukka. Ei osannut mitään. Ja sitten erosivatkin.Haukkui lapsille heidän äitiään, arvosteli, uteli ja kyseli lapsilta heidän äidin elämästä, haukkui ex-miniän puhelimessa.

Oman pojan uusi puoliso ei sekään mieleinen miniä ollut. Ei laittanut ruokaa eikä tehnyt niin eikä tehnyt näin.

Erosivat.

Uusi ex-minä löysi uuden miehen, ex-anoppi kyttäämään että kuka mitä millainen, ja arvostelemaan, millainen miesvalinta nyt on sitten osunut ja eipä ole sitä eikä ole tätä ja tuommoinen näkyy olevan..

Samainen anoppi on arvostellut sisartensa aikusten lasten kaikki kumppanit. Kelvollinen ei ole kukaan. Ei juurikaan hyvää sanottavaa.

Kun oma tytär löysi miehen, totesi tämä äiti, että eihän se ulkonäkö ole tärkeintä, pääasia että tyttö tykkää.

Anoppi B:

Ei ollut pojan vaimo mieleinen. Vikaa oli monenlaista.

Erosivat.

Poika löysi uuden.

Eipä ollut hyvää sanaa sanottavana tästä exästä, ei ihmisenä eikä ennenkaikkea äitinä. Miten kamala ihminen voikaan olla ja vielä ne lapsetkin sillä hullulla ihmisellä..

Uusi miniä sentään taisi kelvata.

Mutta ei.

Kun poika ja uusi miniä erosivat, oli uudessa miniässä myös pelkkää vikaa, eipä montakaan hyvää sanaa sanottavana.

Kenessä on vika? Miniöissäkö? Vai anopeissa?

Jos jollekin riivitauta exälle osuu kohdalle vain inhottavia exiä ja inhottavia miniöitä, on olemassa myös anoppeja, joiden ainutkertaiset, upeat ja ihmeelliset pojat, nuo viattomat lapsukaiset, ovat hirviö-vamppi-miniöiden vietävissä, yksikään nainen ei ole riittävän hyvä tai edes kelvollinen heidän poikasilleen.

äitipuoli ainakin saa vaikka seisoa päällään päivät pääksytysten, mutta millään, mitä hän tekee, ei auteta lasta, joka ei siinä perheessä viihdy.



Se on kahdensuuntainen tie. Ei voi auttaa, jos toinen ei ota mitään apua vastaan.

Onneksi minulla on mies, joka ymmärtää, että tämä on meidän koti ja meillä on meidän säännöt ja siihen sopeutukoon jokainen!

Kuulostaa, että hän on löytänyt itselleen uuden äidin ja perheen pään.

äitipuoli ainakin saa vaikka seisoa päällään päivät pääksytysten, mutta millään, mitä hän tekee, ei auteta lasta, joka ei siinä perheessä viihdy. Se on kahdensuuntainen tie. Ei voi auttaa, jos toinen ei ota mitään apua vastaan.

Ja olen todennut, että etenkin uusioperheillä on ikävä taipumus "ostaa" lasta paitsi tavaroilla ja matkoilla, niin myös liian löysillä säännöillä. Annetaan esim. katsoa K-elokuvia ja pelata väkivaltapelejä. Liikaa taskurahaa, liikaa makeisia. (Näistä tulee usein myös riitoja lasten vanhempien välille.)

Ydinperheissä tätä tapaa ei niin paljon esiinny, koska lapsen kuuluminen perheeseen ja aikuisen tärkeä rooli lapsen vanhempana on itsestäänselvyys. Siihen ei ole vaihtoehtoja. Eron jälkeen jokainen vanhempi pelkää etääntyvänsä lapsistaan tavalla tai toisella.

Luulen että moni aikuinen olisi oikeasti parempi vanhempi ydinperheessä, koska ei tarvitse alitajuisesti yrittää kilpailla lapsensa rakkaudesta. Lapsi saattaa kyllä materiaalisesti hyötyä uusperheissä, mutta turvallinen päivittäinen lähivanhemmuus puuttuu. Lapsi myös oppii 'pelaamaan' aikuisten välillä, koska on vaistonnut jo aikaa sitten aikuisten henkiset heikkoudet.

Itse olen eronnut ja minulla on uusi mies. Asumme yhdessä ja olen alusta asti sanonut miehelleni, että saa komentaa lapsiani ihan vapaasti, meidän koti on meidän yhteinen ja toisena aikuisena hänelleä on oikeus viihtyä meidän kodissamme.



Eipä ole ollut ongelmia lasten kanssa :). Kun lapseni ovat isällään, niin olen sanonut miehen vaimolle, että minun lapsia saa komentaa, se on heidän kotinsa ja meidän lasten tulee sopeutua heidän kotinsa sääntöihin. Arvaatte varmaan, että ongelmia ei ole ollut?



Meillä on avoimet kortit ja kun niillä pelaa on kaikilla hyvä olla. Lapseni ovat lapsia ja me aikuisen olemme aikuisia.

mies rakastaa naistaan niin, että tuntuu ja yhdessä voidaan päättää perheen asioista, kuten lasten kasvatuksesta ja sopia yhteiset rajat.



Toisissa perheissä äitipuoli ja lapsi joutuvat taistelemaan olemassa olonsa oikeudesta, rakkaudesta ja vallasta. Yleensä lapsi voittaa ja saa sen isän, kun äitipuoli ei enää kestä.

mies rakastaa naistaan niin, että tuntuu ja yhdessä voidaan päättää perheen asioista, kuten lasten kasvatuksesta ja sopia yhteiset rajat.

Toisissa perheissä äitipuoli ja lapsi joutuvat taistelemaan olemassa olonsa oikeudesta, rakkaudesta ja vallasta. Yleensä lapsi voittaa ja saa sen isän, kun äitipuoli ei enää kestä.

mies rakastaa naistaan niin, että tuntuu ja yhdessä voidaan päättää perheen asioista, kuten lasten kasvatuksesta ja sopia yhteiset rajat.

No heh heh, eli taas miehen tunteet ovatkin se itsekäs pääasia. Tuohan toimisi hyvin, jos mies olisi kyennyt ihanteelliseen sitoutumiseen, tunteidenhallintaan ja yhteiskasvatukseen jo edellisessä liitossaan.

Mutta ei, uusperheiden aikuisien "rakastamisien" varaan en kyllä uskoisi koiranikaan kasvatusta.

Uusperhe voi onnistua, jos alku on hätiköimätön ja harkittu, ja siihen lähdetään kaikkien osapuolten näkökulmat huomioiden. Jokaisen perheen arki vaatii sitoutumista ja epäitsekästä suhtautumista silloinkin, kun ei tunnu hyvältä.

Lasten isä on loistava isä. Touhailee lasten kanssa paljon ja asettaa lapset aina edelle!



Silti entisen liiton lapsi ei ole koskaan ollut niin tärkeä, että menisi meidän avioliiton ja yhteisen perheen lapsineen edelle. Tämä on hänen perheensä. Tämä on hänelle tärkeintä.



Eli eipä nyt yleistetä, että mies on automaattisesti huono isä kaikille lapsille, jos ei panosta erityisesti etälapseensa. Tilanteet vaihtelee ja tottakai miehellekin se yhteinen elämä tuo kiintymystä. Ei se rakkaus pelkästään biologiasta synny vaan yhteisistä kokemuksista ja perhe-elämästä.

Kuinka kauan seurustelitte, ennenkuin piti vääntää lisää kakaroita? Vuoden, kaksi?

Missä on sinun vastuusi. Teit lapsia miehen kanssa, jolla on jo yksi lapsi ja nyt mies eikä lapsikaan enää ole mieluisia...

Mies esitti alussa kivaa, sä menit heti lankaan ja nyt ihmettelet, että ei olekaan kiva.

Niin makaa kuin petaa. Oikeasti.

Haluat siis kuulla elämäntarinani. Ja ehkä siinä samalla miehen ja hänen exänsäkin. Ihanaa. Voin vihdoinkin kertoa miten petasin ja miten siinä nyt makaan.

Annatko sähköpostiosoitteesi, niin voin kirjoittaa sinulle suoraan?

Haluaisin jakaa kanssasi ajatuksiani, sillä on ilahduttavaa tavata tällä palstalla noin empaattinen ihminen , ja haluaisin kuulla sinunkin tarinasi, se on varmaan vielä surkeampi kuin minun, sillä ihan selvästi et ole päässyt omasta katkeruudestasi ylitse.

Totta on, että siinä vaiheessa kun selviää että kumppani onkin persiistä, kannattaa erota ja aloittaa uusi elämä, ennenkaikkea hankkia se elämä.

taisi sinulta jäädä hankkimatta, olet katkera exä naaman norsunvi*tulla vittuilemassa kaikille.

En yhtään ihmettele että mies nakkasi sinut pihalle.

Mutta haluan kuulla lisää sinun teräviä oivaltavia mielipiteitäsi, joten annathan sähköpostiosoitteesi niin pääse kirjoittamaan sinulle. Tänne vauva-palstalle on hankala, vaikka ei minulla sinänsä mitään salattavaa ole, voit tuosa sitten kirjeenvaihtomme vaikka tänne, tai luoda siitä julkisen yleisen blogin.

En voi ymmärtää että näin pahoja ihmisiä onkaan. Toivon todella että lapsipuolesi ei tarvitse koskaan nähdä sinua. Olen tätä mieltä enkä todellakaan ole kenenkään ex-vaimo tai muuten katkera, en vain halua tukea kaltaistesi"sirpalaamasten"toimintaa. Uusperheiden lapsilla on nykyään vähemmän oikeuksia kuin kotieläimillä. Paheksutaan valtavasti jos joku ottaa koiranpennun ja samalla haluaa laittaa entisen lemmikin kadulle tai lopettaa, mutta lasten kohdalla uusperheelliset hyväksyvät tämän täysin.