Raskaana olevat sanovat, että eivät millään jaksaisi odottaa, että vauva syntyy. En ymmärrä tätä.

En ole IKINÄ ymmärtänyt miksi se "mä en jaksa odottaa" jankutus pitää aloittaa jo ensimmäisen ultran jälkeen. Varsinkin ensikertalaisilla kuulostaa jotenkin kornilta kun eivät ole kokeneet kuin vasta pienen osan raskaana olemisesta.



Ymmärrän, jos raskaus on todella vaikea, mutta kun viikolla 12 esikoista odottava tulee kertomaan kuinka ei jaksa jos raskaus menee yhtään yli lasketunajan ei voi kuin ihmetellä. Kyseisellä henkilöllä oli pahoinvointikin kuulemma helpottanut jo pari viikkoa aiemmin.



Ja kyllä olen itsekin ollut raskaana neljään kertaan.

Minulla on raskauksissa ollut kaikki mahdolliset krempat, joten todellakin vauvojen syntymä on ollut helpotus. Ei enää liitoskipuja, turvotusta, peräpukamia, närästystä, selkäkipuja jne.

Se viimeinen kuukausi norsun kokoisena, hirveän närästyksen ja pissahädän kanssa ei ole kivaa.

riittävän kauan että on valmis syntymään.



Mutta koska raskausaika oli niin hirveän raskasta kipujen ja kroonisen unettomuuden takia (kun ei moneen kuukauteen nuku tuntia pitempiä pätkiä, sitä alkaa olla aika huonossa kunnossa), odotin hyvin paljon että saisin terveyteni takaisin.

Siksi raskaaksi yleensä tullaan, että se vauva halutaan. Minä en ainakaan malttanut odottaa vauvan kohtaamista, että minkänäköinen tyyppi sieltä tulee.



Voinnin puolesta olisin voinut olla raskaana vaikka kuinka kauan, olin vielä viikko lasketun ajan jälkeen muuttamassa kavereita hissittömästä kerrostalosta toiseen.

mulla ei ollut mitään raskausvaivoja, mutta halusin niin kovasti saada lapseni syliini ja nähdä minkänäköinen hän on, että en meinannut jaksaa loppuraskautta. Pakko se kuitenki on malttaa mieli :D

Toivoin, että syntyisi pian. Toisen kanssa tiesi, mitä on tulossa eikä niin odottanut innolla... Lapset on kivoja, mutta vauvan hoito ei.

Itselläni ei siis ole lapsia, enkä tiedä haluankokaan. Minusta tuntuu, että jos olisin raskaana, lähinnä haluaisin, että se vauva pysyisi siellä kohdussa. Varmaankin siksi, että vauvan syntymä muuttaisi asioita niin paljon, ja olen hieman muutosvastarintainen ihminen.

No sitten ei kannata edes hankkiutua raskaaksi.

Itse en olisi jaksanut odottaa vauvan syntymää, sillä olin kamala turvonnut pallo raskausaikana. Nestettä kertyi erityisesti nilkkoihin, ja ne olivat kamalan kipeät. Vauva painoi myös jotain hermoa, ja välillä meinasi mennä jalat alta kävellessä.

Raskaus kesti vielä melkein kaksi viikkoa yli lasketun ajan ja loppuaikana oli niin kamala olo, että oli valtava helpotus, kun synnytys vihdoin käynnistyi.

Jos ap varaa lomamatkan, niin hän varmaan toivoo että matka ei tulisi vielä pitkään aikaan kun lomamatkalla on niin erilaista kuin kotona.

Raskaus oli alkupahoinvoinnin jälkeen helppo. Olin omasta mielestäni kauniimpi kuin ikinä ja olo oli hyvä. Ja vaikka vauvaa odotettiin kovasti niin sen tajusi, että kun se syntyy niin kaikki muuttuu. En olisi millään vielä luopunut masusta kun sektio tehtiin suunnitellusti.

Mä oon vaan kärsimätön ihminen yleensä kaiken suhteen. En malta odottaa ja tätä odotusta on nyt kestänyt pääsiäisestä asti kuitenkin, eli ei mikään hirveän nopeatempoinen projekti ole kyllä!



Kuvittelin että aika kuluisi nopeasti kun kaikki sanoo että raskaus menee ohi hujauksessa, mutta mitä pidemmälle pääsen niin sitä enemmän aika venyy.



Toivon tosissani ettei mene yliaikaiseksi, en tiedä miten hemmetissä kenenkään pää kestää sellaista.

enemmän, mitä pidemmälle raskaus eteni. Paino nousi yli 30 kiloa, turvotusta oli ja mitkään kengät ei mahtunut jalkaan paitsi Crocsit. Maha oli valtava ja navanpohja pullahti ulospäin, hangaten aina liikkuessani kipeästi paidan kankaaseen. En saanut kenkiä jalkaani itse ison mahan takia. Iskias vaivasi ja nivusissa oli ekassa raskaudessa tosi pahat liitoskivut, en juuri viimeisen kolmanneksen aikana pystynyt kävelemään niiden takia. Ja niiden takia myös valvoin lähes kaikki yöt: nukuin hetken, ehkä puoli tuntia kerrallaan, heräsin taas nivusviiltoon ja viimeisinä viikkoina menin lopulta sohvalle valvomaan ja itkemään, ettei miehen uni olisi koko ajan häiriintynyt. Tietenkin mun raskaus meni sitten 12 päivää lasketun ajan yli.

Mä oon vaan kärsimätön ihminen yleensä kaiken suhteen. En malta odottaa ja tätä odotusta on nyt kestänyt pääsiäisestä asti kuitenkin, eli ei mikään hirveän nopeatempoinen projekti ole kyllä!

Kuvittelin että aika kuluisi nopeasti kun kaikki sanoo että raskaus menee ohi hujauksessa, mutta mitä pidemmälle pääsen niin sitä enemmän aika venyy.

Toivon tosissani ettei mene yliaikaiseksi, en tiedä miten hemmetissä kenenkään pää kestää sellaista.