G. Ärsytätkö koskaan tahalleen miestäsi? Esim. teetkö sellaisia asioita, joista
Kommentit (13)
Muistan omasta lapsuudestani, kuinka vanhempani systemaattisesti tekivät tätä toisilleen ja ei, se ei ollut kaunista katseltavaa.
Joskus mä olen huonolla tuulella ja mies siitä ärsyyntyy, mutta sitäkin mä pyydän anteeksi. Mun mielestäni kodin ilmapiiri pitää pitää hyvänä. Sitä on molemmat/kaikki vastuussa.
Mutta en liioin kulje varpaisillani peläten, että erehdyksessä jokin tekemäni ärsyttäisi miestä.
niin aivan satavarmana ärsytän takaisin. Joo, lapsellista mutta kun on pakko.
Mutta muuten yritän välttää tahallista provosointia. Niitä huonoja hetkiä ja riitoja tulee ihan erikseen tekemättäkin joskus.
Mieheni haluaisi, että mikään ei muuttuisi. Hän ärsyyntyy esimerkiksi siitä, että käyn kampaajalla leikkauttamassa tukkani. Annan hänen ihan rauhassa ärsyyntyä, koska hiukseni ovat mielestäni minun oma asiani. En anna hänen määräillä asioissa, jotka eivät hänelle kuulu.
En kuitenkaan ärsytä häntä vain saadakseni reaktion aikaan. Sellainen on mielestäni typerää ja suhdetta rikkovaa. Haluan rakentaa, en repiä.
En siis käy kampaajalla joka toinen viikko, vaan vain kuuden viikon välein :)
Tärkeistä asioista puhuminen. Mies lakaisisi kernaasti kaikki ongelmat maton alle, hän on sellainen joka jättää asiat vain hautumaan ja pian on vaikka ulosottomies ovella (jos olisi raha-asioista kyse esimerkiksi). Joudun vähän kuin pikkulasta miestä paimentaa tässä asiassa, jos on puhuttavaa tai riideltävää, minä käyn asian läpi vaikka mies sanoisi sata kertaa, että "jätä mut rauhaan". Tosin osaan lukea miehen mielialaa siinä mielessä, että osaan myös lopettaa ja jatkaa joku toinen kerta, jos näin on. Mutta koskaan ei mitään maton alle lakaista pysyvästi, koska siitä ei ole mitään apua. Ja tämä ei ole nalkuttamista, vaan pakotan miehen keskusteluun.
Tärkeistä asioista puhuminen. Mies lakaisisi kernaasti kaikki ongelmat maton alle, hän on sellainen joka jättää asiat vain hautumaan ja pian on vaikka ulosottomies ovella (jos olisi raha-asioista kyse esimerkiksi). Joudun vähän kuin pikkulasta miestä paimentaa tässä asiassa, jos on puhuttavaa tai riideltävää, minä käyn asian läpi vaikka mies sanoisi sata kertaa, että "jätä mut rauhaan". Tosin osaan lukea miehen mielialaa siinä mielessä, että osaan myös lopettaa ja jatkaa joku toinen kerta, jos näin on. Mutta koskaan ei mitään maton alle lakaista pysyvästi, koska siitä ei ole mitään apua. Ja tämä ei ole nalkuttamista, vaan pakotan miehen keskusteluun.
Tuttu laulu, mutten ole koskaan kunnolla kuunnellut mitä lauletaan... Vois teipata miehen otsaan nää sanat, niin osuvat on. ;)
tahalleen ja välilä ihan huomaamattani.... Mutta se kestää sen, koska olen niin ihana :)
Aina se kyllä valittaa ja syyttää mua, että tahallani kaiken teen.
joskus ihan pikkusen ja pelkästään piruuttani vain :) Siis ei mitään maata mullistavaa, eikä niistä riitoja saa aikaseksi. Mies harrastaa samaa.
Miksi tekisin niin?