kumpiko parempi syy pyrkiä lääketieteelliseen ov

Mielestäni molempia tarvitaan. Hyvällä lääkärillä on vilpitön halu auttaa muita ihmisiä. Koin, että itseltäni tämä kutsumus puuttui. Ajattelin, että minusta olisi tullut sellainen lääkäri, joille potilaat ovat vain uusia "caseja". Siksi jätin hakematta vaikka lääketiede sinänsä kovasti kiinnostikin.

Ehdottomasti 1) vaihtoehto! Olen oman tilanteeni vuoksi kohdannut lukuisia lääkäreitä ja näistä kaikkein vähiten olen pitänyt niistä empaattisimmista. En tahdo kuulla voivottelua tai muuta myötäelämistä lääkäriltä, vaan haluan asiallisen ja suht tunteettoman suhtautumistavan heiltä.

Kumpikaan ei oikein sovi, sillä _kärjistetysti_ 1-tyypit ovat niitä, jotka eivät osaa puhua potilaille (jatkuvasti kuulee juttuja, että potilaan ja lääkärin välillä kommunikaatio-ongelmia) ja 2-tyypit niitä, joille työelämän todellisuus tulee järkytyksenä. Pahimmillaan eivät uskalla tehdä työtä, kun pelkäävät mokaavansa tai eivät kestä, kun eivät voi kaikkia auttaa.

edellisistä mutta ykkösaspekti painokkaampi. Tieto, jatkuva tiedonhalu ja osaaminen tärkeämpää kuin empatia. Toki riippuu työnkuvastakin paljon, lääkäri-ammattinimike kun pitää sisällään hyvin erilaisia työnkuvia.

Kumpikaan ei oikein sovi, sillä _kärjistetysti_ 1-tyypit ovat niitä, jotka eivät osaa puhua potilaille (jatkuvasti kuulee juttuja, että potilaan ja lääkärin välillä kommunikaatio-ongelmia) ja 2-tyypit niitä, joille työelämän todellisuus tulee järkytyksenä. Pahimmillaan eivät uskalla tehdä työtä, kun pelkäävät mokaavansa tai eivät kestä, kun eivät voi kaikkia auttaa.

nämä olisi toisensa poissulkevia ominaisuuksia.

(VAAN JÄRJESTYSTÄ)

ap

edellisistä mutta ykkösaspekti painokkaampi. Tieto, jatkuva tiedonhalu ja osaaminen tärkeämpää kuin empatia. Toki riippuu työnkuvastakin paljon, lääkäri-ammattinimike kun pitää sisällään hyvin erilaisia työnkuvia.

"odotettu" vastaus.

ap

ap sai haluamansa vastauksen!

Ei kiinnosta auttaa ketään