pieni ikäero lapsille

Meillä on neljä lasta, joista nuorimmilla 1v.3kk ikäeroa, yhtaikaa heillä oli tuttipullot ja vaipat :) He ovat tyttö ja poika, ja ovat vieläkin kuin paita ja peppu, vaikka lähestyvät jo kahtakymppiä. Paljon sopuisampia keskenään kuin kaksi ensimmäistä, jotka tappelivat koko ajan eikä heillä ole läheiset välit nytkään aikuisina.

ja hyvin on mennyt :) Meillä esikoinen oli vaativa lapsi ja nuorempi helppo. Ihanaa, kun lapset touhuaa keskenään ja tavarat menee heittää kaaapista toiseen. Molemmat ovat tyttöjä, joten vaatteita ei ole tarvinnut paljoa varastoida eikä ostaa.



Raskausaika oli melko rankkaa karmean väsymyksen ja pahoinvoinnin vuoksi, mutta siitäkin selvittiin. Yöheräilyt ei mulla paljon haittaa, selviän tosi vähällä unella muutenkin... Mutta siis, jos tykkää nukkumisesta kannattaa miettiä pari kertaa :D



Miinuspuolina ovat tietenkin se, että molemmat olivat vielä paljon huomiota vaativia ja pieniä. Ts. isompi ei tietenkään meinannut jaksaa odottaa omaa vuoroaan esim. pukemisessa.

Lähteminen ei suju aivan yhtä helposti kahden pienen kanssa, kauppareissut yksin lasten kanssa olivat melkoista sähläämistä kun piti ostoksetkin kantaa.



Mutta muuten on ollut mukavaa ja meille ihanne ratkaisu :)

Ei täällä saa tänään kakaroista keskestella. Vaali-ilta!

itseään, toiset jaksaa helposti pienten lasten kanssa, toisille se on raskaampaa. Vaikka eihän sitä voi etukäteen tietää, mutta se miten siis esikoisen kanssa jaksaa, elämäntilanne jne. Meillä 1v7kk ikäeroa, en kadu. Mun mielestä on ihana seurata lapsia, pienempi lapsi on nyt reilu vuoden ikäinen ja heistä on seuraa toisilleen. Nauravat yhdessä ja jonkun verran leikkivätkin, toki välillä tulee riitaakin.:)

meillä 1-v 10kk ikäero, ja meillä ei niin ruusuilla tanssimista ole ollut. Esikoinen oli äärimmäisen helppo vauva, ja kohtuu helppo lapsi, mutta tämä nuorempi sit ei olekkaan. Refluksikko kuopuksen ensimmäinen vuosi on mennyt väsymyksen takia vähän ohi ja esikoinen oireilee kun äiti vaan kanniskelee itkevää pikkuveljeä. Äiti ärtyy helposti kun äidillä on takana n.3h unta nuoremman kanssa nojatuolissa, ja esikoinen kiukuttelee jne. Mut oisinko tehnyt toisin jos olisin silloin tiennyt tulevan... Todenäköisesti en... Pakko tän on joskun helpottaa. Mutta siihen kannattaa varautua että kaikki ei mene kuin elokuvissa, tai sit putoaa ja korkealta ( ja se satuu). Nytkin keunuttelen nuorempaa keinutuolissa, samalla kun haaveilen omassa sängyssä nukkumisesta ja surffaan netissä puhelimella koska en jaksa enää pelkkää seinääkään tuijottaa...

Niin oli meidän esikoinenkin, köllötteli, hymyili, oli aina tyytyväinen kaikkialla, söi hyvin ja nukkuikin vielä 6-kuisena. Oli erittäin helppohoitoinen vauva ekat n. 9kk kunnes alkoi yöheräilyt...siitä seurasi myös nopeassa tahdissa erilaisten taitojen kehittyminen ja yhden täytettyään osoitti jo aika moista tempperamenttia. Olin hätää kärsimässä 1,5v. neuvolassa ja muistan itkeneeni ääneen että kuinka voi olla jo noin mahdottoman vahva uhma ja oma tahto puolitoistavuotiaalla...?



Nukkui huonosti sinne pari vuotiaaksi saakka, siis heräsi väh. 2 kertaa joka ikinen yö. Ja uhma oli niin mahdotonta ja voimakasta että oksat pois.Kirkui ja huusi, potki ja rimpuili monta kertaa päivässä. Eikä taukoa ollut ennenkuin täytti 3v. Sitten rauhoittui ja tasaantui.



Että ei se helppo vauva takaa sinulle helppoa taaperoa. Kaikkeen on hyvä varautua.

Vastauksista! Päätettiin jättää ehkäisy pois. Vähän kyllä jännittää mitä tuleman pitää. Tunteet antoi järjelle turpiin ja näin tehdään.



Tosin jos järjellä ajattelee.. No en tiedä onko lasten teko ikinä niinkään JÄRKEVÄÄ :D



Tsemppauksia voisin kaivata vielä, tai siis kokemuksia, hyviä ja huonoja. Keskusteltiin illalla miehen kans pitkään asiasta. Vauva saa tulla jos on tullakseen. Päätettiin puhaltaa yhteen hiileen silläkin uhalla, että tuleva ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista, niinkuin nyt, ja että parisuhteelle jää entistä vähemmän aikaa. Mutta meille tämä on toivottavasti oikea ratkaisu, nyt ainakin tuntuu vahvasti siltä, että nyt tai ei koskaan.



-ap

esikoisella ja kakkosella ikäeroa 1v ja 1päivä, alkuun oli rankkaa kakkosen allergioiden ja vatsavaivojen kanssa, mutta sen jälkeen helpotti, pojat ovat nyt koululaisia ja parhaat kaverit keskenään, ihan mahtavaa seurata kuinka paljon antavat toisilleen

Tuskin teille ehtii tulla edes kovin pientä ikäeroa, jos esikoinen on jo puoli vuotias. Jos on vauva ja puolitoista vuotias, on se vaan vähän eri asia kun sinulla olis vauva ja vaikka se 1,2 vuotias. Tossa vuoden iän jälkeen kun oppivat niin hirveesti asioita joka päivä.

Itsellä on tämä 1,2 ikäerolla, ja alku oli rankkaa, esikoinen kun oppi kävelemään sinä vkl kun kuopus syntyi. Oli todella muutama eka kk kaksi vauvaa, ensimmäinen puoli vuotta oli TUSKAA..

Nyt jo "tosi" helppoa kun ovat 2 ja 3 vuotiaat. Nyt jo alkaa haaveilla ite töihin menosta. Ovat toistensa ylimmät ystävät ja pahimmat viholliset, niinkuin sisarusten kuuluukin olla ;)

mutta menee siinä kaksi kun kerran on yksi jo. Mun kolme vanhimmat syntyivät 3,5vuoden sisällä (nyt jo 17,18 ja 20vee) ja kyllä muistan että oli rankkaa mutta ihanaa kans. Nytkin vielä 17 ja 18vee (tyttö ja poika) ovat usein ulkona yhdessä ja ssmoissa kaveripiireissä liikkuvat. Sitten olikin 8v ikäero ennen kun kuopus syntyi ja on kyllä koko ajan jankkaamista kavereista mitä en ole kokenut ennen.

Siis jos vaan jaksaa! Ihan ihmisestä se tietysti on kiinni mikä on kenellekin hyvä ja minkä määrän lapsia kokee itselleen hyväksi. Meillä lapset syntyi melkein 1v3kk ikäerolla ja en kyllä kadu. Esikoinen oli meillä myös helppo vauva, mutta tämä toinen ei sitten ollutkaan. Refluksia oli ja muutenkin melko mahavaivainen. Nukkui 10minuutin pätkiä jos sitäkään, välillä tietty nukkui putkeen kauemmin, onneksi se ajoittui yöhön. Oli aika rankkaa kun lapsi huusi pari tuntia putkeen ja olis pitänyt samalla esikoiselle ruokaa laittaa jne. Välillä syötin esikoiselle ruokaa, samalla imetin ja samalla söin siinä välissä itse. Eli jos on kykeneväinen tekemään ja ajattelemaan monta asiaa samaan aikaan niin kyllä siitä selviää. :D Eikä se tietenkään ole sanottu että teille edes tulisi ns. "vaikea tapaus". Kyllä se alku vähän sumussa meni, mutta kyllä siitä selvittiin. Nyt ollaan yrittämässä kolmatta tähän perään, tai kyllä tähän vähintään lähes parin vuoden ikäero tulee kuopuksen kanssa, mutta silti. :) Eli ei se niin kamalaa ollut. Ja kyllä näen selvästi helpompana tietysti tämän parin vuoden ikäeron kuin 1 vuoden ikäeron, molemmissa on kuitenkin hyviä ja huonoja puolia. Voi olla että kaksivuotiaan kanssa saa enemmän taistella mustasukkaisuuden kanssa kuin yksivuotiaan. Tai ainakin meidän tyttö sulatti ihan hyvin pikkuveljen. Nyt leikkivät paljon yhdessä, tyttö on 2v4kk ja poika 1v1kk. :) Eli seuraa on toisistaan ja ovat toisilleen todella rakkaat, vaikka aikamoiset taistelupukarit ovatkin välillä. Eli siitä vaan! Täytyy uskaltaa kuunnella sydäntä, vaikka järkeäkin olisi välillä viisasta kuunnella. Mun mielestä kuitenkin lasten lukumäärä ja niiden välinen ikäero on sydämen asia ja sitten tietty saa vaan toivoa että asiat menisivät toivomallaan tavalla. (Että raskautuisi ja että asiat menisivät muutenkin hyvin) Se kun ei ole aina ihan itsestään selvää.



Tsemppiä!

Meillä on lapsilla ikäeroa 1 v 7 kk, pienemmälläkin erolla oltais haluttu.

Meillä on mennyt hyvin, lapset nyt 7 ja 8 v. Isompi toki oli aluksi mustasukkainen, ja purki kiukkuaan pikkuveljeen ja taantui joissakin asioissa hetkellisesti (ei luopunut helposti tuttipullosta, eikä suostunut syömään itse muutamaan kuukauteen).



Ehkä haastavinta oli, kun lapset oli 1 v ja 2,5v, pienempi söi ulkona hiekan, piirtäessä värikynät ja tussit, muovailuvahaa tehdessä muovailuvahan jne. Mutta lapset alkoivat leikkiä tosi nopeasti yhdessä (1,5 v ja 3 v) ja nopeasti oltiin siinä tilanteessa, että viihtyivät keskenään hyvin, vaikka ovat tyttö ja poika, ja vanhempia ei tarvittu koko ajan pitämään seuraa.



Nyt kun ovat koulussa, niin heistä on edelleen seuraa aamuisin ja iltapäivisin toisilleen kotona ja tykkäävät tehdä paljon asioita keskenään, varsinkin lomille ja vieraissa paikoissa ovat tosi hyvät kaverit keskenään.

Esikoinen nyt 3v. Meillä toinen lapsi vauvana oli onneksi helppo, esikoinen oli paljon haastavampi. Ovat muutenkin erilaisia luonteeltaan, esikoinen on ollut todella temperamenttinen ja omatahtoinen, pienempi lapsi taas pienestä pitäen rauhallinen ja tyytyväinen lapsi. Tilanne tällä hetkellä se, että välillä itketään ja tapellaan leluista, tavaroista jne. Yhdessä vaiheessa esikoinen puri pienempää, tästä onneksi päästy eroon. Välillä vielä tönii jos suuttuu. Mutta myös leikitään, halaillaan, pussaillaan ja nauretaan yhdessä.:) Huomaa että ovat rakkaita toisilleen.

Itse olen kokenut sen haastavaksi etten ole saanut tarpeeksi omaa aikaa, meillä ei asu sukulaisia lähellä, tänä vuonna olen pari kertaa päässyt yksikseni jonnekkin. Tähän vaikuttaa myös miehen hankalat työvuorot. Mutta toisaalta, kyllähän nämä kasvaa ja joskus sitä omaa aikaa vielä on. Mutta välillä olen huomannut, että olisi ihana vaan lähteä hetkeksi jonnekkin ja olla hetki rauhassa.

Ja yksi mikä tällä hetkellä raastaa on jatkuva siivoaminen.:D Sotkua tulee siihen kannattaa varautua, varsinkin jos tykkää että on siistiä. On ollut hetkiä että tekis mieli heittää hanskat tiskiin, varsinkin väsyneenä. Mutta en todellakaan kadu, olen tyytyväinen että nuo lapsukaiset on tehty.:)

Meillä 11kk ikäeroa lapsilla.

Esikoinen aika helppo lapsi joskin vilkas. Toinen olikin sitten hieman erimaata :)

nyt nuorempi 9kk ja kertaakaan ei olla nukuttu yli 4,5h ja noita 4,5h unen öitä tasan 3.



Kaikki muuten leppoisaa paitsi tuo aivan totaalisen järkyttävä väsymys....Oon toisinaan kuin zombie ja vaikka kuinka itse tsemppaisin tuo väsymys näkyy valitettavasti kaikessa,siinä millainen äiti olen ja parisuhteessa...siis ihan kaikessa.



Odotan nyt sitä kuuluisaa kohta helpottaa hetkeä.

Mulla oli myös ongelmia raskauden loppu vaiheilla enkä saanut nostella esikoista,mies oli paljon kotona joskin teki töitä samalla eli pirun rankkaa sekin.



Onnea yritykselle ja varmasti vaikeudet täälläkin joskus muuttuu riemu voitoksi mutta varaudu tosiaan ihan kaikkeen.

Mitä jos lapsi ei vaan nuku,miten itse jaksat?Imetys verottaa hurjasti jos ei saa missään vaiheessa levättyä.

Mitä jos raskaudessa tulee ongelmia,saatko apua?



Näitä kannattaa miettiä.

Eihän lapsi ole täyttänyt vielä vuottakaan!

Eihän lapsi ole täyttänyt vielä vuottakaan!

kesti tämäkin ketju ilman kaltaistasi urpoa...

Kaksosten elämä on varmaan alusta loppuun kärsimystä logiikkasi mukaan.

Tullaan saamaan apua tarvittaessa, siitä olen melko varma. Omat vanhempani ja miehen vanhemmat sekä molempien sukulaiset asuvat samalla paikkakunnalla ja varsinkin omat vanhempani ovat auttaneet jo esikoisemmekin kanssa jos ollaan apua tarvittu. Esikoisen pikkuvauva ajan mies oli yövuorossa ainoastaan, nyt sai perheellisenä vaihdettua päivätöiksi.



Jos ei mahdollista apua olisi tarjolla, emme varmastikaan vielä kiirehtisi. Saamme olla onnellisia siitä, että on paljon aikuisia lasten elämässä ja apua lähellä. :)



-ap

Pienellä ja suurella ikäerolla on molemmilla hyvät ja huonot puolensa.. Ja riippuu ihan lapsista millaisia on luonteeltaan..

Lapset on nyt 3v ja 2v, vuosi ja kuukausi ikäeroa heillä. Eihän se helppoa ole, mutta kuitenkin hyvin meni kaikin puolin. Nyt odotan kolmatta.



Esikoinen oli haastavampi vauva, mutta tajusin den vasta toisen synnyttyä.

Eihän lapsi ole täyttänyt vielä vuottakaan!

tota logiikkaa mä en tajua.. Miten se siltä esikoiselta on pois? Saa lisää rakkaita perheenjäseniä!