Kutsumme ystäviä usein syömään ja vietämme yhdessä aikaa - naistenlehti klisee?

Minä haaveilen isommasta keittiöstä, joka mahdollistaisi juuri tuon isommalla porukalla keittiössä puuhailun. Ystäväpiirissämme on useammassakin eri porukassa virinnyt ruokaharrastus, ja kokoonnumme toistemme laittamaan ruokaa ja/tai syömään yhdessä, olipa se klisee tahi ei. Suurin osa on vielä lapsettomia pariskuntia tai sinkkuja, tai olemassa olevat lapset ovat pieniä; baareissa tapaaminen on lähes kokonaan syrjäytynyt, kun kodeissa on miellyttävämpi ja rennompi tavata. Ja itse tehty ruoka on edullisia ravintoloita tasokkaampaa, kotioloissa nautituista viineistä puhumattakaan.



Omalle kohdalle emännöintivuoro ei kuitenkaan osu kuin muutamia kertoja vuodessa; jos meillä olisi fasiliteetit viimeisen päälle, ryhtyisin varmaan aktiivisesti kutsumaan muitakin kuin näihin tiettyihin porukoihin kuuluvia ystäviä ruoan äärelle.



Luulen, että tämä liittyy sekä elämänvaiheeseen että sosiaalisiin ympyröihin. Ei varmaan useamman lapsen työssäkäyvänä äitinä tulisi useinkaan jaksettua samassa tilanteessa olevia kutsua kokkailemaan pitkien matkojen takaa, kun kaikki vieläpä autoilisivat paikalle ja ilta loppuisi viimeistään lasten nukkumamenoajan lähestyessä. Nuorten kaupunkilaisten pariskuntien on helpompi tällaista harrastaa ja illan päätteeksi hoippua viimeiseen sporaan.

ystäviä, kenen kanssa tollasta ees tekis

että tässä yksinäinen Pirkko syö mikrohampurilaista ja tarjousolutta särpimeksi.

mutta vedetään nassuun puolin ja toisin aina jotain makaronilaatikkoa tai kasvisoppaa ja katsotaan porukalla uutisia tv:sta. kaikki on tyytyväisiä :).

neljän kaveriperheen kesken. Valmistettiin yhdessä ruokaa, lapset leikkivät keskenään ja oli todella mukavaa aikaa.



Kunnes - plop, plop, plop, plop - kaikki erosivat muutamien vuosien sisällä, ihan kuin ensimmäisen parin ero olisi aiheuttanut kierteen myös muissa.



Nykyisin näemmä harvemmin toisiamme, elämä on kuljettanut kaikki uusiin suuntiin.

suuri - 30m2 ja keittiön pöydän ääreen mahtuu 6-10 henkeä, olkkarin pöydän ääreen 10-12 eikä läheskään aina tila riitä:)



Meillä käy porukkaa syömässä 2-3x kuukaudessa (tänäänkin), perhettä (poismuuttaneita lapsia kumppaneineen, appikset jne) tai ystäviä. Teemme joka viikonloppu pitkän kaavan mukaan ruokaa ja kokeilemme uutta tai nautimme reissuilta tuotuja herkkuja ystävien kanssa.



Ystäväperheiden kanssa meillä on jokaisella omat vakioteemapäivälliset jotka toistuu joka vuosi: esim meillä on syöty blinejä jo 14 vuotta samalla porukalla, toinen paistaa upeat pihvit kanttarellikastikkeella kerran kesässä ja yksi perhe tarjoaa ravut. Nämä siis normaalien kaveriruokailujen lisäksi.



Pari kuukautta sitten pidimme 5 parille kokkikoulua ihan ammattichefin opastuksella (hyvä ystävämme), 7 tuntia laitettiin ruokaa ja 4 syötiin. Ihana päivä!!



Ensi viikonloppuna mennään kaveriperheen luo muistelemaan kesän lomamatkaa ja syömään tuon ranskalaisen alueen herkkuja:) Heidän luonaan piipahdamme varsinkin kesäisin usein "aperitivoilla", syömme pientä suolaista (makkaroita, pasteijoita, juustoja, erilaisia kasvissuupaloja yms yms) viinin kanssa. Muuta ruokaa ei sinä iltana tarvitakaan.



Meille tämä on ihan luonnollista eikä mitään naistenlehdistä opittua! Näin oli jo mun lapsuudessani 60 luvulla kun vanhemmilla oli paljon ystäviä. Pelkkää kahvia ja pullaa ei tarjottu koskaan.



Onneksi tämä on periytynyt lapsillekin - mielummin kuin bilettämällä ravintoloissa he kutsuvat kavereita syömään tai kakkutesteihin:)

Meillä on joka maanantai ystävien kanssa ruoanlaittoilta :) Olemme siis kolmekyppisiä kaikki ja porukkaa on paikalla aina neljästä kymmeneen henkilöä. Mukavaa on, ja jokainen kenelle olen asiasta maininnut on kehunut kuinka mahtava tuollainen tapa on!

Meilläpäin pohjanmaalla tuo on ainakin ihan yleistä että kutsutaan kotiin ja porukalla grillataan tai kokataan. Mukavampaa mun mielestä kuin ryypiskely porukalla.

naistenlehtiä lukiessa saa sen käsityksen, että kaikilla on lapsuudesta asti kestäneitä, syviä ja merkityksellisiä ystävyyssuhteita, ja niitä on siis valtavasti. Milloin käydään katsomassa rakasta ystävää jenkkilässä, milloin Ranskassa - tai sitten kootaan kaikki rakkaat ystävät juomaan viiniä ja parantamaan maailmaa öbaut joka viikko. Ja tämä kaikki hekumallisen, nousujohteisen uran, vähintään kahden lapsen äitiyden, runsaiden harrastusten (ainakin joogaa ja juoksua sekä sienestystä harrastaa jokainen) ja loistavan parisuhteen lisäksi. Samalla sisutetaan kotia omintakeisen persoonallisesti ja innostutaan kauden väreistä yhä uudelleen ja uudelleen. Minä en ikinä pystyisi tuohon.

Meillä tosiaan suurin osa ystäväperheistä on miehen lapsuudenkavereita 40 vuoden takaa:) Heidän vanhempansa tunsivat toisensa lasten kautta, nyt meidän lapsemme ovat koulukavereita ja ystäviä:) Ihan mieletöntä mun mielestä, itse olen stadilainen eikä mulla ole kuin yksi lapsuudenystävä keneen pidän yhteyttä.

Toinen osa kavereista on mun työn kautta tutuiksi tulleita samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa ollaan sitten tutustuttu ihan perheittäinkin.

Meillä on paljon ystäviä maailmalla mutta kerran vuodessa joulun aikaan kun tulevat käymään Suomessa meillä järjestetään kokoontuminen:) Silloin täällä on hyvinkin 20+ ihmistä (pieniä ja isoja:D) päivittämässä kuulumisia ja syömässä.

Illalliskutsut jonkn ystäväperheen kanssa on tosi yleisiä, olen aina luullut kaikkien aikuisten tekevän sitä. Josks parikymppisenä se oli vielä enemmän juomapitoista se seurustelu, ei mitään kokkailtu, mutta nykyisin ehkä kerran kuussa keskimäärin kokoonnutaan yhteen syömään ja seurustelemaan, ja 90% kerroista kolmen ruokalajin illallinen. Useimmiten ei kyllä kokkailla paljon yhdessä, ehkä just tuolla lailla kun muutkin kirjoitti, että joku laittaa alkuruoan, toinen pääruoan jne. Olen yllättynyt että niin moni tässä ketjussa kokee tällaisen vieraaksi ja kliseemäiseksi.

nuo yhteiset kokkailut, grillaukset ja illanvietot loppuivat siinä vaiheessa kun kaikille ilmaantui jälkikasvua. Nyt kaikkien nuorimmatkin lapset ovat yli 3v, voitaisiin siirtyä ravintolatapaamisista taas kotikeittiöihin, ensin kerätään vähän lisää voimia...

10 kaveria täällä meillä sillä systeemillä, että jokainen tuo jotain. Yhdessä sitten koottiin niistä ne ruuat höpötellen(ja kyllä meillä on todella iso keittiö+ruokasali). Siis yksi kuori soppa-aineita, yksi teki voitaikinajuttuja alkukeiton kanssa, 2 paistoi eri juttuja, 1 teki salaattia, jotkut kattoivat ja availivat viinipulloja... Siis aivan kuin elokuvissa ja oli aivan IHANA tunnelma. EI oltu nähty pitkään aikaan ja pari oli ihan uusia tässä joukossa, mutta kaikki näyttivät viihtyvän tosi hyvin. Sitten syötiin ja juteltiin ja saunottiin ja taas juteltiin. Menu simppeli ja tosiaan jokainen toi ja teki mitä halusi/osasi.



Vain meillä itsellä on lapsia, pahoin pelkään tällaisen vaikeutuvan, kun lapsia tulee joukkoon lisää.



Mutta siis kyllä. Yleensä olen itse varannut aineet ja tehnyt suurimman osan itse ja sitten vaan vähän valmistelen, kun on vieraita, mutta se on aika kallista varsinkin isolle joukolle ja vastavuoroisuus ei aina ihan toimi.



Jouluna myös sama systeemi, mutta siinä on enemmän jännitettä, kun on anoppi eri planeetalta ja hänen kanssa pääasissa ruokahomat hoidetaan. 4 sukupolvea paikalla, meidän kummankin perhettä. Emme ole niin hyvinpukeutuneita kuin lehdessä, ihan tavallisia.

mitenkään, muksut on olleet mukana aina. Nyt lähipiirissä (6 perhettä) on yhteensä 14 lasta:) Eri kokoonpanoilla tapaillaan mutta yleensä on vähintään 6-7 lasta mukana:) Syömiset aloitetaan hyvissä ajoin, 4-5 maissa ja puolenyön aikaan kotiudutaan. Kun muksut olivat pieniä heitä saattoi nukkua 4 samassa sängyssä kun väsyivät aikuisten juttuihin...



34/37

Meillä on kaveriperheitä yökylässä ja tehdään hyvää ruokaa. Ei mitään gourmet- sapuskaa mutta jotain mistä tykätään. Itse käydään myös vastavierailuilla. Meillä kaksi alle kouluikäistä lasta. Kun lapset nukkuvat, pelaamme lautapelejä ja juomme pari lasillista viiniä.

ystävillä syömässä noin 3 kertaa kuukaudessa keskimäärin. Eli ei ihan joka viikonloppu, mutta melkein. Arkisin käy lisäksi silloin tällöin joku iltateellä tai aperitiivilla.



Joskus kokataan yhdessä, yleensä jos on ollut enempi ex tempore- juttu, vaikka nähty joku torilla ja pyydetty sitten lounaalle. Useimmiten ruoka valmista, kun vieraat tulee.



Ei minusta mikää klisee vaan kiva ja edullinen ja erityisesti lasten kannalta helppo tapa nähdä ystäviä ja tuttavia. Jos menis viiden hengen voimin aina ravintolaan syömään pitkän kaavan mukaan, niin tulisi tosi kalliiksi. Lapsille myös mukava, että voivat syödä aikuisten kanssa yhdessä, mutta voivat mennä sitten omiin juttuihinsa pääruuan ja jälkkärin välissä ja yhdessäoloa helppo jatkaa vielä aterian jälkeen. Lapset touhuaa omissa huoneissaan ja aikuiset retkuaa sohvalla.



En ihan ymmärrä, mikä tässä on "klisee"? Eikö tämä ole suht normaalia elämää. Missä te muut sitten näätte ystäviänne/tuttavianne? Ravintoloissa aina, vai käyttekö jossain tapahtumissa vai mitä? Vai näkeekö jokainen ystäviään erikseen, ei koskaan perheittäin tai isommalla poppoolla?

että me nähdään kavereita vähän kaikkialla ja eri kokoonpanoilla, ei vaan syödä lämmintä ruokaa siinä samalla. :)



Kivaltahan tuo teidän elämä kuulostaa.

naistenlehtiä lukiessa saa sen käsityksen, että kaikilla on lapsuudesta asti kestäneitä, syviä ja merkityksellisiä ystävyyssuhteita, ja niitä on siis valtavasti. Milloin käydään katsomassa rakasta ystävää jenkkilässä, milloin Ranskassa - tai sitten kootaan kaikki rakkaat ystävät juomaan viiniä ja parantamaan maailmaa öbaut joka viikko. Ja tämä kaikki hekumallisen, nousujohteisen uran, vähintään kahden lapsen äitiyden, runsaiden harrastusten (ainakin joogaa ja juoksua sekä sienestystä harrastaa jokainen) ja loistavan parisuhteen lisäksi. Samalla sisutetaan kotia omintakeisen persoonallisesti ja innostutaan kauden väreistä yhä uudelleen ja uudelleen. Minä en ikinä pystyisi tuohon.

Meillä on vähän noin, kuten kuvasit. Tuttavia ja ystäviä on ympäri maailmaa, ystäviä kutsutaan viinilasilliselle jos ei nyt joka viikko, niin joka kuukausi. Ura on alussa, mutta nousujohteinen palkka hyvä, lapsia vasta yksi, mutta toinen toiveissa, harrastuksia on runsaasti (ml. jooga, juoksu, marjastus ja sienestys, mutta myös viulunsoitto, jalkapallo, purjehdus ja puutarhanhoito). Parisuhdekin on ainakin av:n mittapuulla loistava, vaikka seksiä saisikin olla useammin (jatkuva univaje hieman rajoittaa). Kauden väreistä ei kyllä välttämättä aina innostuta, vaan sisustus pysyy samanlaisena (tosin tyylikkäänä) pidempiä aikoja.

Ja meillä myös harrastetaan noita pariskuntakokkailuja ja sunnuntaibrunsseja ystävien ja perheen kanssa. Mielestäni tässä ei ole mitään kummallista, normaalia, hyvää elämää vain.

kai ollaan ikäviä ihmisiä, vieraita ei käy eikä meitä kutsuta mihinkään :(

Toisaalta ei jaksaisikaan, työpäivän päälle ei jaksa ja viikonloppu menee melkein kotitöiden parissa.

ja vieraat touhuilemassa mun keittiössä olis ihan kauhistus.

kerran kutsuttu syömään ystäväpariskunta. Olishan se mukavaa ajanviettoa, mutta oon huono kokki, eikä oikein edes kiinnosta ruuanlaitto.

Oikeasti meillä on ystäväperheitä syömässä pitkän kaavan kautta vain muutamia kertoja vuodessa (ehkä joka toinen kuukausi, ehkä harvemminkin), mutta se on musta niin hauskaa että hyvinkin haluan suunnitella kodin tilankäytön sen mukaan että tuollainen illastelu onnistuu hyvin.



Meidän keittiö/ruokailutila on kaksi kertaa niin iso kuin meidän olohuone, ja mielestäni se on hyvä valinta. Ei mikään naistenlehtiklisee. Siellä ruokailun parissa ne parhaat illanvietot tapahtuvat. Vaikka olkkarissa ollaankin joka päivä, oma perhe mahtuu sinne ihan hyvin.