Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että asunto,
27.10.2012 |
johon aikoinani rakastuin ja toivon sen saavamme, saa minut edelleen itkemään, kun sen ohi kuljemme? Jäimme asumaan vuokralle, eikä yhtä hyvää ole sen koommin tullut vastaan. Mies olisi kyllä jo halunnut ostaa jonkun muun, mutta miten koskaan voi ostaa mitään "second bestiä", kun tietää että samalla rahalla saisi parempaakin? Musta tuntuu et mä en pääse niistä talokaupoista ikinä yli, olin suunnitellut sinne jo huonekaluillekin paikat jne, ja sit joku toinen ehti ostaa sen ensin. Naurettavaa, tiedän, mutta en pääse asiasta yli. Tämä tapahtui puoli vuotta sitten.
Kommentit (3)
Siis miksi ette sitä asuntoa ottaneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asunto oli todellinen löytö ja hyvin paljon normaalista tarjonnasta poikkeava. Emme saaneet sitä, koska syntyi tarjouskilpailu johon meillä ei ollut varaa lähteä (alkuperäisen pyyntihinnan olisimme pystyneet juuri ja juuri maksamaan). Kyllä harmitti aivan hulluna sen jälkeen!
Mutta sitten löysimme tilalle, uskomatonta mutta totta, vieläkin paremman vaihtoehdon, joka oli vielä suurempikin ja silti mahtui budjettiin. Olemme nyt asuneet täällä onnellisesti vuoden päivät.
Kyllä se oikea vielä teillekin löytyy. Nythän hinnatkin ovat laskusuunnassa, joten mitä pidempään joudutte etsimään, sitä paremmaksi muuttuu hinta!
ja tosissaan olitte sitä ostamassa, niin ymmärrän hyvin reaktiosi. Mutta sun vaan täytyy pikkuhiljaa yrittää päästä tuosta yli, eihän siinä mikään muu auta.