Hyvä kirjoitus Suomen nykytilasta

Chillaava kansakunta





Kunnallisvaalien alla on taas listattu suomalaisten ongelmat.

Itsestään selvänä pidetään sitä, että yhteiskunnan on kaikki nämä ongelmat

yksin ratkaistava. Taakka tuntuu kovin raskaalta. Pitäisikö meidän kansalaisten

auttaa yhteiskuntaa?





Kansalaisuus tuntuu kuitenkin olevan katoamassa. Hyvinvointivaltiota

on usein verrattu kansankotiin. Tuossa kodissa tuntuu nykyään elävän suuri

joukko välinpitämättömiä lapsia, jotka odottavat äidin keräävän likaiset sukat

lattialta.





Otetaan pari esimerkkiä.







Kunnalliselle hammaslääkärille on toivotonta saada aikaa.

Palvelujen kysyntä ylittää tarjonnan. Joka aamu kohtaan koulun käytävillä suuren joukon teinejä, joilla on puolen kilon karkkisäkki sylissään ja kädessä energiajuomatölkki. Ensimmäinen ajatukseni ei ole, että tarvitaan lisää hammaslääkäreitä.





Opetushallituksen tutkimuksessa suomalaiset koululaiset

kertoivat viihtyvänsä koulussa huonosti. Tutkimusta kommentoinut

kasvatustieteen professori totesi, että koulutus katsotaan Suomessa velvollisuudeksi

eikä oikeudeksi. Tämä ajattelu ei koske pelkästään oppivelvollisia. 16%

ammattikoululaisista keskeyttää opintonsa Helsingissä. Yliopistolla vaativaa

gradun ohjaajaa kartetaan ja edes huippuluennoitsijaa ei aina vaivauduta

kuuntelemaan, jos se edellyttäisi aikaista herätystä.





Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että työllisyysaste pitää

saada nousuun. Kukaan ei vain halua itse tehdä asialle mitään. Opiskelijat

närkästyvät, jos heitä kehotetaan hoitamaan opintonsa nopeasti. Kotiäidit ja koti-isät närkästyvät, jos heitä patistetaan palaamaan töihin lapsen saannin jälkeen. Niin työntekijät kuin pomotkin haluavat nuorina ja hyväkuntoisina eläkkeelle kalastelemaan ja

kiertämään maailmaa.







Hyvinvointivaltion yksi tehtävä on tuottaa kansalaisille palveluja

kustannustehokkaasti. Siihen ei kuulu voimavarojen haaskaus. Suomella ei ole

öljyä, meillä on vain koulutus, johon ei tällä hetkellä suhtauduta tarpeeksi

kunnianhimoisesti millään asteella.





Vaihtotase on miinuksella ja Suomen idea hukassa. Ei tarvita

uutta Nokiaa vaan 50 Roviota, toistelevat viisaat televisiossa illasta

toiseen. Tarvitaan yrittäjyyttä, jatketaan.





Itse olen huolissani siitä, onko Suomella edes edellytyksiä

menestyä. Ehkä Suomesta on tullut yhteiskunta, jossa liian harvat tekevät sitä,

mitä meiltä voidaan kohtuudella odottaa. Vielä harvemmat tähtäävät alansa

huipulle. Me chillaamme liikaa. Jos tarvitaan koulusaattajia, jotta oppilaat

jaksavat mennä kouluun, koulutusta ja osaamista arvostavat kansakunnat ajavat

meistä heittämällä ohi.



http://jaakkomeretniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/122540-chillaava-kansa…