Mulla on vaativa persoonallisuus. Mitä mieltä?

sinulla on jonkinlainen parsoonallisuuden häiriö. Ei ehkä "vaativa", koska olet aika vaatimaton. Olet kuitenkin hieman erityinen, vaadit jotain: Huomiota, kiitosta, hyväksyntää tosin väärin keinoin. Täydellisyyden tavoittelu, toisten miellyttäminen jne. nekin ovat aika hankalia asioita. NAuti elämästä. SUn ei tarvi olla mitään muuta kuin oma itsesi ja olet arvokas omanlaisena.

Kenet tahansa voi määritellä persoonallisuushäiriöiseksi silloin, kun hän toimii oman itsensä "heikoimmasta päästä", yleensä huonosti voidessaan. Ja silloin, kun vointi on hyvä, ikävämmät piirteet sulautuvat saumattomasti kokonaiskuvaan.



Jos ap tosiaan on vaativa persoonallisuus niin ei hän aloituksessaan ainakaan tuonut esiin se tyypillisiä piirteitä. Tässä pieni esitys aiheesta:



http://tuimakka.fi/index.php?page=niuho

Anna esimerkkejä impulssiivisuudestasi. Mikä on suurin riski minkä olet koskaan ottanut?

Fyysisiä riskeissä olen ollut vain hajamielisyyteni johdosta.

Taloudellisia riskejä en ole koskaan ottanut.



Ihmissuhteissa olen ollut hyvin harkitseva ja varovainen.



Minulla on ongelmana pelko kontrollin menetyksestä elämässäni.Nuo kaikki piirteet ovat myös vaativalla persoonalla esillä.



Psykiatri taisi tarkoittaa sellaista (sisäisesti) vaativan ja estyneen persoonallisuuden yhdistelmää.

Melkein kaikki nuo esimerkit tuntuvat jollain lailla tutuilta, sillä erotuksella että itse olen spontaani monissa tekemisissäni. Ja sillä etten ole vielä pimahtanut, joskin olen jo pitkään tuntenut olevani ihan pimahtamispisteen huitteilla.



Mielenmaisemaani kuvaa äärimmäinen resurssitietoisuus, vaikka yritänkin olla näyttämättä sitä päällepäin. Tunnen omassakin päässäni olevani vähän mielisairas kun mietin ihan joka asian kohdalla tämän resurssointipuolen: kauanko aikaa tähän menee, paljonko henkistä resurssia tähän menee, minkä verran rahaa tähän menee jne. Se on täysin automaattista, en tee sitä tahallani, ja itsekin tajuan että se on useimmiten ihan älytöntä. Resurssien laskeminen vain tapahtuu samalla tavalla itsestään kuin vaikka nenä haistaa tai korva kuulee: voi olla reagoimatta siihen, mutta ei sitä itse tapahtumaa voi estää.



Taistelen tätä taipumustani vastaan, sillä esim. ystävyyssuhteista ei tulisi mitään jos toteuttaisin sitä mikä luontaisesti tulee. Ei resurssinäkökulmasta ole minkäänlaista järkeä esim. ajaa 30 min. suuntaansa istumaan kolme tuntia juttelemassa tuttavaperheen kanssa miellyttäviä niitänäitä, mutta jos en tekisi sitä niin elämäni muodostuisi tosi kummalliseksi. Olen myös kehittynyt tässä, nykyään osaan jo esim. käyttää rahaa hetkittäin jopa rennosti.

Minulla saattaa olla tuo tai ainakin vahvoja piirteitä siitä. Olen hyvin ankara ja vaativa itseäni kohtaan ja ruoskin itseäni kaikesta mikä menee pieleen. Viime vuosina on ilmennyt vaativuutta myös muita ihmisiä kohtaan.

En ole erityisen saita, vaikka olenkin monessa asiassa varovainen ja turvallisuushakuinen. Toisin kuin ap, olen ottanut typeriä riskejä ihmissuhteissa ja elämässä yleensä. En yhtään ihmettelisi, vaikka minulla olisi myös epävakaan piirteitä.