Olitko onnellinen siitä, että äitisi jatkoi normaalisti baareiluaan kun olit lapsi?

en muista sen käyneen koskaan baareissa enkä tiedä kävikö edes ennenkuin ryhtyi seurustelemaan ja avioitui isäni kanssa, eipä kyllä isäkään baareissa käynyt

Pikkujouluja yms.lukuunottamatta.

kyllä täällä vain on baareissa tai ravintoloissa 30-60 vuotiaitakin ihmisiä..tietyt baarit on sellasia missä käy vaan nuoret,ne parikymppiset...

ei se ole kielletty baareilu vanhemmiltakaan ihmisiltä..

Ainiin, äidilleni baareilu oli käsitteenä sitä, että pikkujouluissa, juhannuksena ja vappuna ehkä enemmän sitä aikuisten limua ;) Kesälomallakin taisi ottaa muutaman olusen, ai että!



Hengissä olen, minä, sisareni sekä äitini! Ja ne muutkin perheet jotka tätä tekivät.



Baareilu, kuka määrää mitä tämä tarkoittaa?

olen 23-vuotisen elämäni aikana nähnyt hänet ehkä kaksi kertaa viinilasi kädessä, hiprakassa tai humalassa en koskaan.



Olen varsin tyytyväinen asiasta.

eikä koskaan juonu. En ole koskaan nähny häntä humalassa ja hän on jo liki 70v. Itse olen 35v

En todellakaan ollut onnellinen kun äiti juoksi baareissa ja dokasi.. :/

kumpikaan vanhemmistani ei ole koskaan käynyt missään baarissa, discossa, ravintolassa, ruokaravintolassa tai yökerhossa. Kumpikaan ei polta, käytä alkoholia tai huumeita. Ovat kohta jo lähemmäs 80 joten eiköhän se rietas riekkuelämä olisi jos joskus paljastunut väkisinkin, jos semmoista olisi taphtunut. Vaan kun ei ole.

Miksi kukaan olisi onnellinen siitä, jos äiti ramppaa jossain baareissa ? En oikein ymmärrä ap:n kysymystä, mutta eihän sitä kaikkea aina voi ymmärtääkään. Vissiin vietämme aika erilaisia elämiä jokainen tahollamme.

Paitsi silloin kun jäin yksin toistuvasti kotiin.

Mutta jos äiti lähti humputtaan ja minulla oli yöpaikka jossain mukavassa paikassa tai meille tuli joku kaveri niin se oli ihan hauskaa.



Lapsella kuuluu olla selvä hoitaja. Ja kännissä ei saa lapsen kuullen tapella.

kun ei se oollut ikinä käynytkään baarissa. Oliskin mennyt, olis varmaan takakireys vähän helpottanut...



Mä taas itse äitinä käyn tosi usein, mutta meillä lapset nukkuu silloin kun mä oon bailaamassa, joten heidän elämäänsä se ei kosketa lainkaan.

Eikä missään muuallakaan oikeastaan. Usein toivoin, että hänellä olisi omiakin menoja.

kumpikaan vanhemmistani ei ole koskaan käynyt missään baarissa, discossa, ravintolassa, ruokaravintolassa tai yökerhossa. Kumpikaan ei polta, käytä alkoholia tai huumeita. Ovat kohta jo lähemmäs 80 joten eiköhän se rietas riekkuelämä olisi jos joskus paljastunut väkisinkin, jos semmoista olisi taphtunut. Vaan kun ei ole.

Miksi kukaan olisi onnellinen siitä, jos äiti ramppaa jossain baareissa ? En oikein ymmärrä ap:n kysymystä, mutta eihän sitä kaikkea aina voi ymmärtääkään. Vissiin vietämme aika erilaisia elämiä jokainen tahollamme.

joka harmittelee kun ei voi baareilla raskauden vuoksi ja joka ilmoittaa jatkavansa baareilua raskauden jälkeen

baareillut meillä äiti tahi isä. Isä otti ehkä joskus 1 saunaoluen ja ruokaravintoloissa toki käytiin syömässä. Itse en ole ihan yhtä hyveellinen, noin 1-2 krt/ vuosi saatamme miehen kanssa "rillutella" ts. menemme vaikka johonkin keikalle tms.

kun ei se oollut ikinä käynytkään baarissa. Oliskin mennyt, olis varmaan takakireys vähän helpottanut...

Mä taas itse äitinä käyn tosi usein, mutta meillä lapset nukkuu silloin kun mä oon bailaamassa, joten heidän elämäänsä se ei kosketa lainkaan.

Minunkin äiti kuvitteli että olisin nukkunut. Olin 10- vuotias ja pelkäsin yksin kotona. Odotin että äiti tulisi. Aina helpotti kun äiti tuli.

Isä jätti äidin ja se piti minua niin isona että selviän yksin.

12

kun ei se oollut ikinä käynytkään baarissa. Oliskin mennyt, olis varmaan takakireys vähän helpottanut... Mä taas itse äitinä käyn tosi usein, mutta meillä lapset nukkuu silloin kun mä oon bailaamassa, joten heidän elämäänsä se ei kosketa lainkaan.

Minunkin äiti kuvitteli että olisin nukkunut. Olin 10- vuotias ja pelkäsin yksin kotona. Odotin että äiti tulisi. Aina helpotti kun äiti tuli. Isä jätti äidin ja se piti minua niin isona että selviän yksin. 12

Mä pahoittelut sun traumoista, mutta mun lapsilla sattuu olemaan isä joka on kotona. Ja tykkää minustakin tosi paljon.

eli mitä ilmeisimmin, jos baareili, teki sen niin että siitä ei aiheutunut minulle mitään haittaa. Itse varmaankin jatkan samalla linjalla.

joka viikonloppu kuitenkin äitini ja isäni menivät yhdessä teatteriin, elokuviin, konserttiin ja sen jälkeen/sitä ennen syömään. Iltaa jatkoivat vielä yökerhossa tai baarissa ystävien kanssa. joskus oli vielä jatkot ystävien luona/ meillä pikkutunneille saakka.



Koskaan en ole nähnyt äitiäni tai isääni kännissä. En myöskään vanhempieni ystäviä, vaikka silloin joskus tulivat meille kotiin jatkamaan sitä iltaa. Olimme myös sopineet, että kun tulivat kotiin, niin tulivat antamaan suukot meille lapsille.



Äitini on kertonut, että perjantaiden/lauantaiden takia jaksoi uurastaa perheen hyväksi viikot kotiäitinä. Kun pääsi välillä näkemään aikuisia ihmisiä ilman roolia äitinä, niin hän nautti enemmän myös meistä lapsista ja kotonaolosta.



Eli luultavasti olin onnellinen siitä, että äitini kävi myös siellä baarissa.

Kotona ottivat joskus sivistyneesti pari lasillista, siinä se.

veti kotona ne perskännit joka viikonloppu ja nyrkki ja remmi viuhui...

Eikä missään muuallakaan oikeastaan. Usein toivoin, että hänellä olisi omiakin menoja.

Näin äitini humalassa ekan kerran 15vuotiaana, äitini juotua 2siideriä. Ei sitä humalatilaa ehtinyt kauaa katsoa kun oksenteli jo vessassa.

Harmittaa kyllä ettei äitini ylläpitänyt ns. omaa sosiaalista elämäänsä. Tällä hetkellä hänellä on työnsä + kollegat siellä, joiden kanssa ei vietä vapaa aikaa ja isäni.

Isäni sen sijaan oli alkoholisti kun olin nuori. Toivoin että hän olisi ollut baarissa mielummin kuin kotona riehumassa.

Mutta siis, isäni alkoholi ongelman ja äitini totaali absolutistin välilläkin olisi ollut kultainen keskitie. Epäilen että se olisi minua haitannut jos olisivat baareilleet silloin tällöin.