Lue keskustelun säännöt.
Yhdekssän vuotias käyttäytyy kuin teini vai olenko vain paska kasvattaja?
26.10.2012 |
Meidän tyttö on ollut koko ikänsä erittäin haastava. Ekaluokalla jouduimme käymään koulupsykologilla, koska ei saatu häntä kouluun (paitsi väkisin kantamalla). Koko elämänsä on ollut vastaan kaikkea mitä me vanhemmat sanomme, aina ollut ongelmia nukkumaan menon kanssa yms.
Ollaan koitettu olla johdonmukaisia ja raivostumatta jatkuvaan jääräpäisyyteen. Siltikin useammin kuin kerran on mullakin napsahtanut ja olen karjunut kuin mielipuoli. Nykyisin saan hillittyä itseni paremmin hänen kanssaan, mutta silti. Noin vuoden ajan oli ihan ok ja nyt kun on reilu 9 vuotias niin ei jumankekka millaista käytöstä.
Sanoo joka asiaan vastaan. Siis aivan joka asiaan. Ei auta vaikka koittaisi puhua rauhallisesti ja tiukasti. Jos esimerkiksi kiellän katsomasta telkkaria niin vastaus on vain: entäs jos katsonkin. Voi lyödä luurin korvaan jos puhelimessa kiellän jotain. Lisäksi saa vielä nykyisinkin hyvin lapsellisia raivokohtauksia eli vaan rääkyy ja parkuu ja heittäytyy lattialle yms.
Hermostuessaan voi rynnätä omaan huoneeseen ja paiskoo ovia ja matkalla tavaroita. Jos menen rauhoittelemaan voi heilauttaa nyrkkiä.
Olemme niin surullisia tilanteesta. Olemme mieheni kanssa yrittäneet aina parhaamme hänen kanssaan. Koitamme halia ja helliä, koska sitä tuntuu kuitenkin kaipaavan kauheasti. Mutta silti tuntuu niin turhauttavalta kun joka ikinen asia on hirveän väännön takana.
Nyt kielsimme viikoksi kaverit kokonaan koska huomasimme kavereiden luovan hänen päänsisäiseen maailmaansa levottomuutta. Saa siis toki koulumatkat kulkea kavereiden kanssa ja käydä kerhossa yms, mutta ei muuten kavereita meille eikä tyttökään saa mennä kavereille. Parissa päivässä tilanne taas hieman rauhoittnut.
Mitä meidän pitäisi tehdä? Pelkäämme tosissaan sitä kun murrosikä alkaa ja en kestä kun lähipiirimme ihmiset kommentoivat, että tyttären käytös on vain meidän kasvatuksestamme. Oma veljeni on pahin (hänellä tosin ei vielä lapsia). Hän jaksa jauhaa mulle siitä, että lapseen voi vaikuttaa kun vaan kasvattaa oikein. Tervetuloa vaan meille kasvattamaan. Olen itse aika hukassa :(
Kommentit (30)
että "äiti, älä ole aina niin vitun täydellinen"
Aika suoraan sanottu, mutta tepsi:)
se edellinen
ps. minusta tuntuu, että kuviot selkenevät kun ikää tulee. Yrität vain saada tyttösi puhumaan sinulle niitä syvimpiä tuntojaan enemmän. Kerro itse omia kokemuksiasi nuoruudesta ja niistä tunetista, miltä tuntui kun meni kouluun ja bestis olikin toisen kans. Ja kaikkea sellaista. Tytölle tekee terää kuulla, että äidilläkin on ollut joskus maha kipeä kun on pelottanut mennä kouluun tai on kokenut itsensä epäonnistuneeksi tai kaltoinkohdelluksi.
Itselläni se pelko, että jos en saa tyttöä nyt kuriin niin en saa murrosiässäkään. Mutta ehkä asia on todellakin niinkuin kirjoitit, että kun nyt tapellaan niin linjat on vedetty ja ehkä tällainen ylenpalttinen raivoaminen loppuu aikanaan.
Meillä olen huomannut myös tota, että tyttö jännittää kavereitaan ja heidän vanhempiaan jonkin verran. Ahdistuu myös noista kavereiden sosiaalista kuvioista eikä oikein osaa ehkä aina pelata mukana. Ja ahdistuu siitä jos taas menee mukaan ja tietää että toimii väärin.
Olen koittanut myös olla vaatimatta itseltäni liikaa. Mulle tullut sellainen pelko, että jos tosiaan itse vaadin itseltäni koko ajan ja annan ylisuorittavan naiseuden mallin, niin sekin aiheuttaa tytölle hirveästi paineita.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mahdollisimman lähelle ja avoimeksi. Puhumalla kertomaan ja selvittämään niitä solmujaan ja luottamaan sinuun niin paljon, että voi kertoa niitä asioitakin, jotka pelottaa ja joista voi pelätä, että suuttut. Sen tunteen, että äiti seisoo aina mun tukena, sattuu mitä tahansa. Silloinkin kun olen tehnyt väärin ja käyttäytynyt huonosti.
se edellinen
Itselläni se pelko, että jos en saa tyttöä nyt kuriin niin en saa murrosiässäkään. Mutta ehkä asia on todellakin niinkuin kirjoitit, että kun nyt tapellaan niin linjat on vedetty ja ehkä tällainen ylenpalttinen raivoaminen loppuu aikanaan.
Meillä olen huomannut myös tota, että tyttö jännittää kavereitaan ja heidän vanhempiaan jonkin verran. Ahdistuu myös noista kavereiden sosiaalista kuvioista eikä oikein osaa ehkä aina pelata mukana. Ja ahdistuu siitä jos taas menee mukaan ja tietää että toimii väärin.
Olen koittanut myös olla vaatimatta itseltäni liikaa. Mulle tullut sellainen pelko, että jos tosiaan itse vaadin itseltäni koko ajan ja annan ylisuorittavan naiseuden mallin, niin sekin aiheuttaa tytölle hirveästi paineita.
ap
temperamenttia käsitteleviä kirjoja. Kuulostaa siltä, että lapsellasi on kansaankielellä ilmaistuna ns. haastava temperamentti.
komppaan tätä...meinasin itse vinkata samaa luettavaa, mutta joku oli ehtinyt ensin, mulla 9v poika jolla sama tilanne!
En usko, että hänellä on mt ongelmia. Ollaan kuitenkin käyty perheneuvolassa kun tyttö oli lapsi ja koulupsykologilla. "Diagnoosi" on ollut vain, tavallista haastavampi ja itsepäisempi lapsi.
Tyttö pärjää koulussa loistavasti. Kaikki aineet ovat kiitettäviä. On äärimmäisen itsenäinen ja haluaa tehdä asioita itse. Esimerkiksi voi herätä aamulla ja laittaa kaikille aamupalaa. Ja toisessa hetkessä on ihan kuin vauva.
Nyt otimme hänltä kännykän iltaisin pois, ettei saa laitettua itselleen herätystä vaan me herätämme hänet. Mulle tuli pelko, että kokee joutuvansa huolehtimaan itsestään koska emme ole "rajoittaneet" hänen haluaan tehdä sitä.
Kavereita ei tilanteesta tietenkään syytetä. Hänen ystävänsä ovat aivan ihania tyttöjä ja ovat paljon meillä viikonloppuisinkin ja yötäkin. Silti haluttiin nyt rauhoittaa tilannetta siten, että arkipäivisin olisimme vain perheen kesken illat, että tilanne rauhoittuu.
Tuntuu jotenkin kummalta kun toisessa hetkessä on niin pärjäävä ja toisessa hetkessä on kuin pieni vauva.
Mutta rakastan häntä suuresti. Erityisesti kun hän kiukkuaa mulle tulee sellainen rakkauden aalto häntä kohtaan. Näen kuinka vaikeaa hänellä itsellään on itsensä kanssa ja tekisi mieli ottaa syliin ja yleensä sylitelläänkin pahimpien raivoamisten jälkeen. Lisäksi hän itsekkin tietää välillä olevansa väärässä. Esimerkiksi hän voi väittää jossain asiassa vastaan itku silmässä ja näen hänen katsessaan tietynlaista kärsimystä. Hän tietää päänsisällään, että väittäminen ei auta ja rangaistus tulee, mutta ei vaan pysty antamaan periksi.
Dramaattinen, haastava, ääripäiden ihminen. Tunnistatko muuten itsessäsi tai lapsen isässä näitä piirteitä. Onko teidän lapsuudessa ollut draamaa. Mustavalkoisia päiväkirjamerkintöjä ym. Toiset lapset on todella haastavia, tunteikkaita ja jopa dramaattisia. Minusta sinä voisit puhua lapsellesi hänen tunteiden hallinnan taidoista. Voisit kertoa, että olet pannut merkille, että hän on tunteikas lapsi ja että hänen pitäisi opetella tunnistamaan ja puhumaan nämä tunnetilat auki niin, että tunne ei ohjaisi äkkipikaisiin tekoihin. Kannattaisi myös kiinnittää huomiota lapsen harrastuksiin. Fyysisiä harrastuksia, joissa on ohjaajina hyviä esikuvia. Liika vatvominen ei välttämättä ole hyvästä. Lapsen pitäisi voida purkaa tunteitaan myös toiminnan kautta positiivisella tavalla. Kysyisin itse vaikka koulun kuraattorilta, että miten tällaisen haasteellisen nuoren kanssa pitäisi toimia tai jostain muualta kasvatusalan ammattilaiselta.
Kasvattajana kannattaa olla jämäkkä ja johdonmukainen, mutta ei mitään rääkymistä ja mielivaltaisia kieltoja ja rajoituksia. Se luo turvattoman tunteen ja hajoittaa mieltä. Kerrot mikä on sopivaa käytöstä ja kerro mitä sopimattomasta käytöksestä seuraa.
Menkää yhdessä vaikka lenkille. Kysele kuulumisia ja kuuntele ne. Kerro kantasi ja ohjaa oikeaan suuntaan. Ole läsnä, kysy läksyistä, vaikka ne arvosanat on hyviä. Lapselle tulee tunne, että välität, eikä kaikki vastuu onnistumisesta ole hänellä itsellään. Auta niissä vaikeissa asioissa, kuten sosiaalisten tilanteiden hallinnassa.
Mielestäni lapselle ei pitäisi tarjota vain ääriratkaisuja. Esimerkiksi kavereiden kanssa voi olla vaikka kolmena iltana viikosta. Ei joka ilta, mutta ei myöskään silloin tällöin yhtäkkiä päätetä, että tällä viikollapa et sitten näe kavereita ihan vaan tilanteen rauhoittamiseksi. Se on tavallaan mielivaltaista. Jos se tulee yhtäkkiä. Pystyikö lapsi vaikuttamaan mitenkään siihen, että tätä viikon rangaista ei olisi tullut. Ennakoitko mitenkään. Kyse on tavallaan mielivaltaisesta kasvatuksesta, jos tarkkaan mietit asiaa.
Rajoittakaa mieluummin leikkikerran aikaa. Eli usein kavereita mutta lyhyemmän ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään mitään mielivaltaisia kieltoja, että nyt ei ollenkaan kavereita. Kaverikielto astui voimaan kun ei yksinkertaisesti osannut käyttäytyä millään tasolla. Juteltiin tilanteesta ja sanoin, että jos käytös meitä kohtaan ei muutu ja joudumme joka asiasta tappelemaan niin pidetään kavereista taukoa.
Ja jatkossakin varmaan teemme niin, että kavereiden kanssa ollaan koulun jälkeen, mutta jo klo 18 jälkeen rauhoittuu kotiin eikä iltaisin enää kavereita meillä tai tyttö kavereillaan.
Ehkä kyseessä on mielivaltainen päätös. En tiedä, mutta halusin nyt rauhoittaa tilanteen kun alkoi mennä aikaste härdelliksi arki tytön kanssa.
kotiintulon kanssa. Raivarit joka kerta. Lapsi myös valehtelee. Ollaan selitetty, että aina jää kiinni siitä, mutta jankkaa vaikka todisteet on pöydällä.
terv. nro 18, se 8-vuotiaan äiti
ovesta kävelee aivan raivopää:)
Just juteltiin viime viikolla aiheesta ja sanoi, että on siksi kiukkuinen kun jännittää aina kavereiden vanhempia ja on sillai jännittävää olla siellä, ettei meinaa saada syödyksikään.
Eli jännitys purkautuu sitten raivoamalla kotona ensimäinen tunti.En ole enää vuosiin siihen korvaani lotkauttanut, olen jo tottunut siihen. Perheen kesken yleensä vain toteamme, että kotiintuloraivarit taas meneillän, kaivetaanpa tytölle sapuskaa, verensokerit on alhaalla.
Siitä tulee vastikkeeksi raivoisa kiekaisu, että me ollaan typeriä ja ei tajuta mitään ja sitten ahmii kaksin kourin ruokaa ja jupisee ja paukuttaa kantapäitä ja painuu huoneeseen. Tunnin päästä sieltä tulee suloinen ja katuva kissimirri,joka pyytää anteeksi ja sanoo, että oli kiukkuinen kun väsytti ja oli nälkä.
se edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon 12 tarviiks puhuu teineistä
Itselläni se pelko, että jos en saa tyttöä nyt kuriin niin en saa murrosiässäkään. Mutta ehkä asia on todellakin niinkuin kirjoitit, että kun nyt tapellaan niin linjat on vedetty ja ehkä tällainen ylenpalttinen raivoaminen loppuu aikanaan.
Meillä olen huomannut myös tota, että tyttö jännittää kavereitaan ja heidän vanhempiaan jonkin verran. Ahdistuu myös noista kavereiden sosiaalista kuvioista eikä oikein osaa ehkä aina pelata mukana. Ja ahdistuu siitä jos taas menee mukaan ja tietää että toimii väärin.
Olen koittanut myös olla vaatimatta itseltäni liikaa. Mulle tullut sellainen pelko, että jos tosiaan itse vaadin itseltäni koko ajan ja annan ylisuorittavan naiseuden mallin, niin sekin aiheuttaa tytölle hirveästi paineita.
ap