Lue keskustelun säännöt.
Menee ihan törkeesti rahaa kummilapsiin!
25.10.2012 |
Meillä on 6 kummilasta. Jokaisen vanhemmat pitävät aktiivisesti lapsilleen nimipäivä- ja syntymäpäiväjuhlia.
Kaikille kun ostaa nimppari- ja synttärilahjat, ja lisäksi joululahjat, menee vuodessa monta sataa, vaikka yritän ostaa niin halpaa kuin mahdollista (ilman että lahja on täysin turhaa krääsää).
Ja tää raha todella tuntuu, kun itse olen opiskelija ja miehenkään palkka ei ole suuri.
Ja ihan turha sanoa, etteivät kummilapset tai näiden vanhemmat odota mitään kallista (=hyvää) lahjaa. Jos menisin tyhjin käsin, tai joidenkin itse kutomien villasukkien kanssa (pelkkien niiden) niin kyllä siitä ei olisi itku kaukana kummilapselta, ja kummilapsen vanhemmat eivät pitäisi lahjaa minään. Kaduttaa jo, että ollaan edes suostuttu kummeiksi.
Tästä voi tulla kakkaa, mutta olen sitä mieltä, että kummilapsista ei ole kummille juuri mitään iloa/etua, pelkkää menoa ja vaivaa. Kummius näyttää nykyään olevan vaan sitä, että kummi lupautuu käyttämään kummilapseensa tämän 15 ensimmäisen ikävuoden aikana vähintään n. 1500 euroa rahaa (ylärajaa ei olekaan), ja vahtimaan tätä silloin kun kummilapsen vanhemmat haluavat lähteä bilettämään. Huono diili, sanon minä!
Kommentit (50)
minä olenkin nyt päättänyt, että ne kummilapset joidenka vanhemmat eivät lapsen kanssa pidä meihin yhteyttä, emme näe koskaan (muuta kuin syntymäpäivillä) niin niille lapsille annamme tästä lähtien synttäri ja joululahjaksi AINA vain jotain yhteistä tekemistä. Esim kylpyläreissu kummivanhemman kanssa tai jotain muuta sellaista. Lahja tulee siis hyödynnettyä vain jos lapsi on minun kanssa tekemisissä. Mitään tavaraa tai vaatetta en osta enää muuta kuin niille kummilapsille joita näen säännöllisesti muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä 10 kummilasta ja 11 sisarusten lasta.
Mä käyn joka vuosi kirja-alessa ja ostan lastenkirjoja ja askartelujuttuja. Mutta joo, etenkin jouluna menee paljon rahaa. Toisaalta kaikki kyllä tietävät meidän heikon rahatilanteen, joten ovat ihan tyytyväisiä pienempiinkin lahjoihin.
minä olenkin nyt päättänyt, että ne kummilapset joidenka vanhemmat eivät lapsen kanssa pidä meihin yhteyttä, emme näe koskaan (muuta kuin syntymäpäivillä) niin niille lapsille annamme tästä lähtien synttäri ja joululahjaksi AINA vain jotain yhteistä tekemistä. Esim kylpyläreissu kummivanhemman kanssa tai jotain muuta sellaista. Lahja tulee siis hyödynnettyä vain jos lapsi on minun kanssa tekemisissä. Mitään tavaraa tai vaatetta en osta enää muuta kuin niille kummilapsille joita näen säännöllisesti muutenkin.
että mikäli kummivanhemmat eivät pidä mitään yhteyttä jää lahja lunastamatta ja rahakin säästyy
Mua on pyydetty usein kummiksi ja joka kerta olen ystävällisesti kieltäytynyt.Kukaan ei ole vetänyt hernettä nenään,ei edes omat siskot.Mulla ei ole yhtään kummilasta. En ymmärrä miten aikuinen ajautuu tilanteeseen jossa on pakko ostella useille kummilapsille lahjoja.Miksi niitä lapsia on enemmän kuin yksi?
Kauniisti tietenkin, mutta tähän mennessä kukaan ei ole tiettävästi mieltänsä pahoittanut.
Itselläni on viisi lasta. Jotkut kummit muistaa ja jotkut ei muista ollenkaan.
Minusta olisi kiva kun edes joskus vaivautuvat mukaan synttäri juhliin. Lahja ei ole tärkein vaan läsnäolo ja se, että muistaa lasta.
Itselläni on kaksi kummilasta joka ei onneksi ole liikaa. Rahaa ei ole paljoa, mutta tänä vuonna olen jo joululahjat kummallekin ostanut 25e/per nenä. Heti joulun jälkeen on synttärit kummalakin ja ajattelin max 10-15e/per nenä käyttää. Nimppareilla postitan kortin.
Joskus pienemmäläkin budjetilla mennään. Yritän olla tasapuolinen ja muistaa kummilapsia yhtä arvokkailla lahjoilla. Nyt saavat normaalia hieman arvokkaammat lahjat. Vuosi sitten taisi joululahjat olla noin 10e/per nenä ja synttärilahjat 5-10e/per nenä. Mutta silloin olin tehnyt hyviä ale löytöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on viisi kummilasta. On ihanaa olla kummi, ja arvostan sitä "tehtävää". Esim. itselläni on kaksi poikaa, ja kun kummilapsista kolme on tyttöjä, niin on kiva saada tehdä tyttöjen juttuja näiden kummilasten kanssa. En ole kaikille kummilapsille valitettavasti tasapuolinen, johtuu siitä, että osa asuu lähempänä, osa todella kaukana. Kaikki ovat kuitenkin rakkaita ja mielessä ja rukouksissa tasapuolisesti.
Lahjoina ostan lapsille yleensä vaatteita, kirjoja tai pienimmille leluja. Yleensä kysyn vanhemmilta, mitä lapset toivoisivat. Ja siitä muokkaan sitten kukkarolle sopivan version. En kuitenkaan ajattele lahjoja kummisuhteemme tärkeimpänä asiana, vaan yritän (välillä onnistuu, välillä ei) olla välittävä aikuinen. Yritän ottaa kummilapsia jotenkin yksilöllisesti huomioon, ja esim. pyydän mukaan jos ollaan menossa vaikka uimahalliin oman perheen kanssa. No, sehän ei ole kummilapselle sellaista kahdenkeskistä aikaa, mutta vaihtelua kuitenkin kotiarkeen.
Yritän kuitenkin pitää suhteen sellaisena, että se on puolin ja toisin kivaa, enkä kasaa itselleni turhia vaatimuksia. Onneksi myös kummilasteni vanhemmat ajattelevat näin. Tämän pitkän vuodatuksen kirjoitin siitä syystä, että on ihmisiä, jotka arvostavat kummiutta ja rakastavat kummilapsiaan.
Ja ap, ymmärrän kyllä todella sen, mitä kirjoitit!
Kummilapsemme ovat vielä sen verran pieniä, että yökyläilyt ja yhteiset retket ilman muuta perhettä eivät vielä tule kysymykseen. Sen sijaan ristiäis-, synttäri- ja joululahjoja on viimeisten vuosien aikana tullut hankittua jo sievoisella summalla. Lisäksi, koska olemme osalle perheistä sukua, meidät kutsutaan myös sisarusten synttäreille, eikä niillekään oikein kehtaa mennä tyhjin käsin.
Yhden kummilapsen vanhemmat ilmoittivat heti ristiäisten alla toivovansa, että kummit keräisivät heidän piltilleen hopeaa. Yhden jälkiruokalusikan hinta on 100 euroa!! Siinä tosiaan nieleskeltiin aika tavalla, kun mietittiin, mihin tuli lupauduttua, 20 euroa kun on lähempänä sitä summaa, jonka voimme kuvitella käyttävämme yhteen kummilapsen lahjaan kerrallaan. Silloin tällöin toki ostamme isompia lahjoja, mutta ne on varattu erikoistilanteisiin - tai jos sattuu löytymään jotain aivan erityistä, mistä tietää lapsen varmasti ilahtuvan kovasti. Ja senhän voi arvata, miten paljon lapsi itse ilahtuu niistä hopealusikoista, joita kummit vanhempien vaatimuksesta kantavat... Aiomme jatkossa "unohtaa" toiveen ja ostaa lasta (toivottavasti) enemmän ilahduttavia lahjoja.
Olemme itse (tahattomasti) lapseton pari, joten emme voi edes ajatella asiaa omien lastemme kautta. Olemme aina antajia, hyvin harvoin saajia. Aikuisethan eivät tarvitse synttäri- tai joululahjoja... Edes valokuvia kummilapsista emme ole tavanneet saada.
Joku mainitsi, että juhlatarjoilut jo kattavat lahjakustannukset. En voi sanoa, että nauttisin ihan hirveästi siitä, että 5-10 kertaa vuodessa on pakko osallistua lastenkutsuille ja syödä voileipäkakkua. Vain yhdessä kummiperheessä nämä juhlat ovat oikeasti hirmuisen mukavia. Muihin osallistuminen on velvollisuus.
Kummiudesta kieltäytyminen on sosiaalisesti todella vaikeaa. Yritän toki ajatella tilanteesta positiivisesti ja luoda kummilapsiin edes jonkinlaisen siteen (toisten kohdalla se on helppoa, toisten kohdalla huomattavan hankalaa), mutta tämähän onkin anonyymi palsta, jolla toivottavasti voi käsitellä myös tätä tunnepitoista aihetta avoimesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä nyt ihmeessä ainakin nuo nimipäivälahjat ostamatta. Onko niille nimipäiväkutsuillekaan pakko mennä.
Joka suostuu kummiksi noin monelle ja sitten valittaa ettei Ole aikaa..
Itselle on kolme kummilasta ja olen ilmoittanut että enempään en kykene koska haluan oikeasti olla läsnä lapselle.
Voisitte te kumminkin miettiä lasta onko kivaa kun on sellainen kummi jolla ei koskaan ole aikaa, kieltäytymällä lapsi saisi sellaisen kummin joka välittäisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meiltä lahjatoivetta kysyvät niin lasten kummit kuin moni muukin lahjanostaja ja minä ainakin mietin valmiiksi EDULLISIA lahjatoiveita. Toiveet ovat tyyliin 8-20eur/lahja ja vielä totean sen jälkeen, että ei tarvitse kallista ostaa, koska se ei ole päällimmäisin tarkoitus.
Meilläkin muutama kummilapsi ja tiedostan kummilapsiin menevän rahan, jonka vuoksi osaan ajatella myös lahjanostajaa..tosin ostan itse mielelläni ne lahjat:) Mutta ollaan me kieltäydyttykin kummiudesta sen vuoksi, että eräs pyytäjä tuntui niin kaukaiselta, että oltaisiin oltu pelkkiä lahjanostajia ilman mitään muuta yhteydenpitoa.
Ymmärrän tuskan, ap. Kyllähän noihin saa menemään rahaa. Nimipäiväjuhlat voit aivan huoletta jättää väliin, lähettää vaikka sitten onnittelukortin, jos et kokonaan kehtaa jättää muistamatta.
Jouluna lapset saavat niin paljon lahjoja, että ihan hyvin silloinkin voi ostaa jonkun pienen jutun, vaikka 10€ legopaketin. Pienillä tämä on vielä helpompaa, koska lahjathan tulevat kaikki joulupukilta... :D
Synttäreillä voi sitten ostaa jotain isompaa, jos haluaa. Itse ostan 20-30€ arvoisia lahjoja, ja se on jo minusta paljon. Kummilasten sisarusten synttäreillä en käy, eikä ole kyllä onneksi koskaan kutsuttukaan, eikä sisaruksille myöskään osteta joululahjoja.
Itse käytän kirjakauppojen alet aina hyödykseni, ja muutenkin tulee osteltua tarjouskoreista. Niitä voi sitten käyttää kummilasten lahjoina tai omat lapset voivat viedä lahjoja kaverisynttäreille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitten, jos eivät pitäisi lahjaa minään? Se on heidän ongelmansa.
Meillä yhteensä 3 kummilasta. Pidän vallan päättää lahjojen arvon ihan keskenään mieheni kanssa, aivan sama mitä mieltä ovat. LApset ovat minulle tärkeitä,mutta en halua sitä rahalla näyttää.
En osta mitään turhaa(on sellaista mitä ei käytetä/haluta). Ikinä. Lahjaksi kummilapsille mm./synttärit tai joulu
-liput MonsterJamiin kummilapselle ja kahdelle sisarukselle(75e)
-kunnollinen ilmakivääri (n.200e)
-vaatteita kirppikseltä tai kaupasta (2-25e)
-arvokkaita astioita(15-35 arvosta kerralla)
-villasukat (6e)
-teetetty villapuku (joitain kymppejä)
-kirja (5e)
-kismet ja tähtisadetikkuja (1,50?)
-joulukalenteri (1,50)
-käynti uimahallissa
-minikirja ja muovikorvikset kirpputorilta (1e)
...
nimipäivinä kortti tai kukka riittää, ihan senkin takia, että ihmisillä on liikaa tavaraa. Systeeminä siis sellainen, että joskus kalliimpi ja joskus halvempi lahja tilanteen(oma rahatilanne, keksiikö hyvää lahjaa, mitä sai viimeksi..)
En usko, että kukaan on nyrpistellyt ja jos onkin niin ihan sama. Jos ei panostukseni kelpaa, niin olkoon ilman...
Omien lapsien kummeilta toivon mahdollisimman järkeviä(käyttökelpoisia) ja olen aina sanonut ja tarkoittanut, että ei ole pakko antaa joka vuosi ollenkaan... Nyt, kun kasvavat toivon ensisijaisesti käyntejä jossain (esim. uimahalli).
Tästä voi tulla kakkaa, mutta olen sitä mieltä, että kummilapsista ei ole kummille juuri mitään iloa/etua, pelkkää menoa ja vaivaa. Kummius näyttää nykyään olevan vaan sitä, että kummi lupautuu käyttämään kummilapseensa tämän 15 ensimmäisen ikävuoden aikana vähintään n. 1500 euroa rahaa (ylärajaa ei olekaan), ja vahtimaan tätä silloin kun kummilapsen vanhemmat haluavat lähteä bilettämään. Huono diili, sanon minä!
tämä on niin totta!
Meilläkin on neljä kummilasta. ei heistä iloa ole. yhdelle lapselle emme lahjoja osta enää ollenkaan. hän on jo teini-iässä eikä edellisistä lahjoista ole tullut mitään kiitosta. olkoon siis ilman.
muille ostamme joulu ja synttärilahjat, alle kympin käytämme joka lahjaan. toivon ettei meille enää tule kummilapsia lisää. mieheni kun ei osaa sanoa ei silloin kun pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin pidettiin minulle aina synttärit ja nimpparit, kun olin pieni. Ja kummit olivat aina ison lahjan kanssa paikalla. Teininä en enää olisi mitään nimppareita halunnut järjestää, mutta se ei minun kummeja haitannut. He hyppäsivät autoon ja tulivat kahville.
Lapsena muistan aina, että ne kaikkein toivotuimmat joulu- ja synttärilahjat tulivat melkein aina kummeilta. Jotenkin he minulta itseltäni aina utelivat kautta rantain, mikä olisi kivaa.
Mutta eivät ne lahjat olleet kummeissani parasta. He viettivät paljon aikaa kanssani. Ottivat mukaan mökille ja ties minne, tai menin ihan vain itse käymään kylässä. (Kilometrin päässä kun asuivat.)
Muistamista eivät ole lopettaneet vieläkään. Aina jouluksi lähettävät minulle tietyn joululehden ja synttäreiksi kortin.
Arvatkaapa, kenet haluan joka kerran nähdä, kun parin vuoden välein täältä ulkomailta kotosuomesa vierailen. No tietty minun kummit. Lämmöllä heitä ajattelen nytkin.
niin miten sitten siitä voi kieltäytyä? En minä ainakaan kehtais(1 kummilapsi on)..."En tuu kummiksi, en tykkää teijän lapsesta." "En halua." öööö miten muuten?!!
Meillä on kolme omaa lasta sekä kaksi kummilasta. Sisarusten lapsia on sen lisäksi 9. Meillä ei ole tapana viettää nimipäiviä. Synttäreitä taas vietetään. Kummilapsilleni tykkään ostaa jotain vähän arvokkaampaa lahjaa eli 30 - 50 €, yleensä kysyn etukäteen lasten vanhemmilta listaa mitä toivovat ja valitsen niistä. Muille sukulaislapsille lahjat on maksimissaan 10 €. Meillä on kuitenkin tapana ottaa kummilapsia mukaan meidän reissuille esim. leikkipuistoon, eläinpuistoon, muumimaailmaan, piknik risteilyille, mökille jne. Lapset ovat samasta iästä meidän lasten kanssa niin siinä on lapsille vähän erilaista leikkikaveria kuin aina vain omat sisarukset. Lisäksi sen yhden lapsen kustannukset eivät kovasti meidän koko budjettia nosta. Sama tapa on myös meidän lasten kummeilla ja yleensä jonkin päiväretken jälkeen lapsi leveileekin toisille sisarilleen miten kiva päivä oli kummien kanssa. Yhdellä meidän lapsista on kummit, jotka ostavat niitä sadan euron lahjoja ja käyvät vain synttäreillä ja ennen joulua. Lapsella ei kummeihinsa mitään suhdetta ja mielestäni se on surullisempaa kuin "halpa" lahja
niin miten sitten siitä voi kieltäytyä? En minä ainakaan kehtais(1 kummilapsi on)..."En tuu kummiksi, en tykkää teijän lapsesta." "En halua." öööö miten muuten?!!
- Olen oikein otettu että pyydät kummiksi. Valitettavasti minulla on jo niin monta kummilasta etten koe enää kerkeäväni hoitaa tuota kunniavirkaa riittävän hyvin. Mutta kiitos kysymästä.
- Olen eronnut kirkosta.
- Valitettavasti en voi ruveta kummiksi koska koen että en kykene toimimaan kummina kun oma elämä on niin täynnä paineita nyt.
Paras harjoitella nimittäin itselläkin on jo 4 kummilasta...
Mitä liikkuu sellaisen ihmisen päässä joka suostuu kummiksi noin monelle ja sitten valittaa ettei Ole aikaa..
Joskus se kieltäytyminen vaan EI OLE sosiaalisesti hyväksyttävää. Esim. meidän tapauksessa koko suku olisi kivittänyt, jos olisimme kieltäytyneet ryhtymästä kummeiksi niille tyttölapsille, jotka nyt suvusta kummilapsiamme ovat.
Haluan vielä lisätä, että toki minäkin arvostan kummiutta ja olen kiitollinen, että minut on katsottu tehtävään sopivaksi henkilöksi. Mielelläni vaan olisin kummi lapsille, joiden vanhempiin minulla on läheiset välit. Jos joku tosiystäväni vielä pyytäisi minua kummiksi, haluaisin suostua, mutta katson jo viiden kummilapsen riittävän perusteeksi kohteliaalle kieltäytymiselle. Toisaalta tuntuu surulliselta, että minut on jo "varattu" näiden itselleni vähemmän tärkeiden lasten muistajaksi.
Joku kehotti kysymään niitä lahjatoiveita. Entäs, kun ne ovat tuota tasoa "lego-paketti 69 euroa" tai "hopeaa, lusikka á 100 euroa"? Siinä voi käydä hullummin kuin omaa intuitiota seuratessa...
nro 30
niin miten sitten siitä voi kieltäytyä? En minä ainakaan kehtais(1 kummilapsi on)..."En tuu kummiksi, en tykkää teijän lapsesta." "En halua." öööö miten muuten?!!
- Olen eronnut kirkosta.
Kahdessa tapauksessa tämä ei estänyt vanhempia ehdottomasti haluamasta minua "uskonnottomaksi kummiksi" kirkkoon kuuluvan mieheni rinnalle. :/ Kun tämä "tekosyy" on kierretty, kietäytyminen ei enää niin helppoa olekaan.
Pienemmille: legot (ne halvemmat paketit), taskulamppu, sateenvarjo, tarrakirjat/setit, leikkisoittimet, hienot "vanhanajan" leikkiautot (H:gissä esim. Ideaforumista n. 10-12e), monet pelit, palapelit, hama-helmisetit
Isommille: Tytöille kaikki pinnit, pussukat, lompakot, korut ym. Pojille en kyllä tiedä, ei ole vielä kokemusta.
Mut miksi ostat nimipäivälahjatkin? Eikö kortit riitä? Mulla on vain 2 kummilasta joista toinen vielä siskon lapsi, mutta kaikilla kaveripiirissä on omat perheet ja työt ja kiire, eikä tod keneltäkään odoteta mitään valtavaa osallistumista kummilasten elämään. Siis mielellään toki osallistutaan niin paljon kuin ehditään mutta paineita ei ole mihinkään suuntaan. Mä ostan kummilapsille "vähän paremman lahjan" synttäreillä ja pyrin viemään molemmat 1x/vuosi jonnekin esim. retkelle, Sea Lifeen. Muuten nähdään ehkä kerran kuussa tai kahdessa omien lasten kanssa (asutaan lähekkäin, jos asuttai kaukana niin ei olisi mahdollista).