Onko 40v nainen

itsellesi ihan liian aikaisin ja turhaan. Olen sinua 10 v vanhempi ja sain kuopukseni 37-vuotiaana. Elämä muuttaa muotoaan iän mukaan ja se on ihan luontevaa. Ei sinua kukaan pakota luopumaan vaikkapa opiskeluhaaveistasi vain iän takia. Vaihdevuodetkin voivat olla 20 vuoden päässä. Turhaa vielä on alkaa vetää ranteita auki...

itse olen 38 v himotreenaaja eli treenaan joka päivä (yksi "lepopäivä" viikossa jolloin treeni on kevyttä, muulloin raskasta). Samalla salilla käy paljon eri ikäisiä naisia. Siellä on pari 55-vuotiasta naista joista luulin alkuun että ovat nelikymppisiä. Samoin minua luullaan yleensä 28-30 vuotiaaksi.



Nuo 55v mammat ovat minun silmääni todella hottiksia, pitkät tuuheat hiukset, hyvä iho, treenattu kroppa, todellisia tosielämän kaunottaria. Eikä ole botoxia tai muuta, ja joskus puhuivat leikkimieliseen sävyyn kuumista aalloistaan mutta mitään väsähtäneitä kiukkupusseja eivät todellakaan ole.



Sitten töissä taas tapaa ihmisiä jotka jo minun iässäni (38) ovat sairaita, selkävaivaisia, ylipainoisia tai muuten lösähtäneitä. Sitten viisikymppiset ovat jotkut jo toinen jalka haudassa.



Kyllä järjettömän suuri merkitys on elintavoilla, lihaskunnolla, liikunnalla ja yleisellä terveydellä. Se elämänasenne (reippaus, aktiivisuus, positiivisuus) on mielestäni näiden elintapojen seuraus, eli huono terveys ajaa apatiaan ja hyvä terveys anergiseen positiivisuuteen.



Tiedän että viesti varmaan ärsyttää monia, mutta itse aion jatkaa valitsemallani tiellä. Minulla on useampi lapsi ja saan usein kuulla ihmettelyä kun monet luulevat että en ole äiti ollenkaan (kapea lantio, hoikkuus jne). Urheilu on minulla se lääke joka pitää 10 v nuoremman näköisenä. Ja noilla 55v+ salitutuillani on toki jo ryppyjä, mutta rypyt eivät haittaa eikä vaikuta kokonaiskuvaan jos muuten on nuorekas ja energinen.

Eiköhän se itsestä riipu, mutta tuntemani 40 vuotiaat naiset, jotka ovat olleet "luonnonkauniita" koko elämänsä ajan, ovat kyllä aika stressaantuneita tapauksia. Syynä on se, että siinä iässä viimeistään alkaa huomaamaan, ettei se ulkonäkö pysy hyvänä ilman järkyttävää työtä.

vanhus jos itse ei omassa psyykessään itsestään sellaista tee!



Itse olen 38 ja vasta suunnittelen miehen "hankkimista" ja että josko sitä lapsen tai pari hankkisi. En koe itseäni ollenkaan vanhaksi vaan naiseksi parhaassa iässään: ei enää nuoruuden epävarmuuksia ja levottomuutta, mutta ei pienintäkään vanhuudenvaivaa. Minä ajattelen että minun paras elämäni on vasta alkamassa, kun nuoruuteni vietin masennuksen ja paniikkihäiriön kourissa, ja niistä olen nyt päässyt :)

pelkkä vaihdevuosi oireissa rypevä vanhus? Kelpaako enää mihinkään muuhun kuin vanhenemaan ja rupsahtamaan? Tätä miettii 37v ikääntymistä pelkäävä nainen. Kaverit kun valittavat kierron lyhentymistä ja vuodon niukkenemista, odottavat kuumia aaltoja. Eivät enää haaveile vauvoista, opiskelusta tai ylipäätään mistään. Missä on se menetetty nuoruus jolloin kaikki oli edessä vielä, perheen perustaminen, ammattivalinta, koko elämä?

4kybänen nainen on parhaimmillaan. Itse ainakin olen. tietysti ajattelen välillä jotain, vaihdevuosiakin mutta en aio murehtia etukäteen, katsotaan sitten kun tulevat(ekat merkit jo olemassa,olen 46v). Niihin on olemassa hyvät lääkkeet. Ja todella, liikunta ja asenne auttaa.

olen mukavuudenhaluinen, laiskakin, normaalivartaloinen, 2-vuotiaan äiti.

Elämä on ihanaa ja puolisoni on rakastettava & seksi mahtavaa,

punaviini on hyvää, lukeminen rentouttaa ja ulkoilu on mukavaa.

Mistään hikijumpista tai kauneuden&nuoruuden perässä juoksemisista en välitä!



T: NAINEN vm.-70

Kyllä järjettömän suuri merkitys on elintavoilla, lihaskunnolla, liikunnalla ja yleisellä terveydellä. Se elämänasenne (reippaus, aktiivisuus, positiivisuus) on mielestäni näiden elintapojen seuraus, eli huono terveys ajaa apatiaan ja hyvä terveys anergiseen positiivisuuteen.

Itse en harrasta minkäänlaista liikuntaa ja olen ollut suuren osan elämääni alkon suurkuluttaja. Silti minulla ei ole minkäänlaisia terveys- tai jaksamisongelmia vaikka ikää on jo 38. En edes näytä ikäistäni vanhemmalta. Ei sitä välttämättä tarvi niin kauheasti rehkiä sen eteen että ei muutu mummoksi nelikymppisenä.

t. se vasta lapsista haaveileva

Eiköhän se itsestä riipu, mutta tuntemani 40 vuotiaat naiset, jotka ovat olleet "luonnonkauniita" koko elämänsä ajan, ovat kyllä aika stressaantuneita tapauksia. Syynä on se, että siinä iässä viimeistään alkaa huomaamaan, ettei se ulkonäkö pysy hyvänä ilman järkyttävää työtä.

Tämä nelikymppinen ainakin on kropaltaan vielä ihan samannäköinen kuin kaksikymppisenä, painokin ihan sama. Naamaan on tullut joo jokunen ryppy silmäkulmiin ja otsalle, mutta niihin taas ei mikään "työ" auta, vain botox ja vastaavat jos sellaisia haluaisi käyttää (itse en aio) joten mitä ihmeen työtä sitä nyt sitten tarvii tehdä.

ei tulisi mieleenkään murehtia vaihdevuosia, katsotaan niitä sitten 20 vuoden päästä.



Ja omasta mielestäni olen NUORI ja elämä vielä edessä!



ja ennenkuin kukaan tulee sanomaan että tuskin tulet raskaaksi: olen saanut 3 lasta ja kaikki yli 30v ikäisenä, ja ekasta kierrosta kaikki tärpänneet.

Niin siinähän on sitten pelkkää vanhuutta yli puolet elämästä. Ei kuulosta kovin kivalta elämältä, jos kokonaisuutta katsotaan jälkeenpäin.



Eikös nelikymppisenä ole se oman elämän kriisi, kun alkaa kaikki toteutumattomat haaveet harmittamaan? Silloinhan nimenomaan vaihdetaan työpaikkaa, opiskellaan haaveammatti, perustetaan uusi perhe, aloitetaan laulutunnit, tai tehdään jotain mikä on omasta mielestä jäänyt vielä saamatta ja elämättä. Ja elleivät korkeimmat haaveet toteudu, niin ainakin on uskallettu yrittää!



Ellei niitä tässä vaiheessa tee, niin viidenkympin jälkeen voi katua, ettei edes yrittänyt.



Ja lopeta tuo vanhuuden poteminen, siihen on aikaa sitten eläkkeellä. Ai niin, mutta eihän eläkeläisetkään ole vielä vanhoja... Moni eläkeläinen voisi aloittaa uuden työuran halutessaan ja esim. omat vanhempani villiintyivät eläkkeelle päästyään niin, etten enää tiedä missä ne viipottaa. ;-)

OLEN 40V ENKÄ MUREHDI JOS MUUTAMA KILO TAI RYPPY TULLU MITÄ VÄLIÄ.ELÄMÄSTÄ VOI NAUTTIA EIKÄ VA TUIJOTTAA OMAA ULKONÄKÖÄ KUKIN TAAPLAA TYYLILLÄ TYKKÄÄN PUKEUTUA MUKAVASTI MITÄ SITÄ TUIJOTTAA TOISII MINÄ ELÄN NYT JUST TÄS JA OLEN MIKÄ OLEN.MINULLA TOSIN ON EPÄVAKAA PERS HÄIRIÖ HITTOAKO SITÄ HÄPEE .EI OLE LAPSIA MUT MIES ON                              TERV KATI L HML

Se sun nuoruutes meni jo. Olet ryppynen haahka.