Pidän opinnoistani mutta en kollegoistani

Opiskeluaikana oli aivan tuskaa. Onneksi ihme kyllä työkaverit osoittautuivat aivan erilaisiksi! Yliopistossa tietyillä aloilla opiskelijoilla on kauhea pätemisrn tarve, mutta työelämässä pitkään olleet ovat rennompia eivätkä (kaikki) ota itseään ihan niin vakavasti.

mutta onneksi minun alallani kollegoiden kanssa ei tarvi juurikaan olla tekemisissä vaan työn saa hoitaa itsenäisesti. Eli ei niin haittaa.

Silloin ollaan mustavalkoisia. Vaihtoehtoina nähdään uraputki tai työttömyys...

Olen lähes addiktoitunut omaan alaani ja sen opiskeluun, olen jo pätevämpi kuin suuri osa (ehkei vielä suurin osa, mutta suuri kumminkin) palkkaa nauttivista vastaavia tehtäviä tekevistä ammattilaisista.



Olen opiskellut vuosia ja jatkan sitä varmasti elämäni loppuun asti, kyse ei ole enää missään koulussa opiskelusta -se vaihe on jo ohitettu. Kaupungissani ei ole enää tarjolla koulutusta mikä veisi mua tietämyksessäni eteenpäin.



Ne työpaikat mitä olen alallani nähnyt ovat olleet pettymyksiä.

Kollegat ovat olleet veemäisiä pätijätyyppejä ja kaiken lisäksi yhteistyökyvyttömiä /haluttomia ja itsekkäitä.



Eli monet ignoorasivat minut täysin, olivat tekemisissä vain kun siitä oli heille henkilökohtaista hyötyä. Palveluksia ei tehty takaisin päin.

Tuorein esimerkki on kyllä yli puoli vuotta kestäneestä työharjoittelusta eikä varsinaisesta työelämästä, joten huonon kohtelun ymmärtää vähän helpommin.



Onhan se nyt kamalaa kun joku harjoittelija osaa asiat paremmin. Moni piti silloin varansa ettei joudu YT-neuvotteluissa irtisanotuksi ja harjoittelijalle ei annettu mitään oikeaa tilaisuutta, otettiin vain kaikki se hyöty irti mitä saatiin.



Palkkatyötäkin alalla on tullut tehtyä. Silloin satuin olemaan lähes siinä työpaikkakiusatun rajoilla koko ajan, joka tapauksessa ns. epämukavuusalueella.



Hyviä muistoja alaltani ei vielä juurikaan ole, opiskelen kotona omaaloitteisesti työttömänä lisää koska asia vain kiinnostaa niin paljon.



Ei tässä mitään järkeä ole. Pidänkin tätä kutsumuksena. On sitten yritysten yms. ongelma jos eivät löydä minua ja huippuosaamistani.



CV löytyy netistä ja TET:n sivuilta, samoin kuin joidenkin vuokratyöfirmojen tietokannoista.

Ilmeisesti kumminkin työkokemusta arvostetaan edelleenkin niin paljon enemmän kuin osaamista, että se työkokemuskin saa olla mitä tahansa kunhan ei ole ollut työtön.



Järkevä ihminen ottaisi tappion tappiona ja vaihtaisi alaa johonkin sellaiseen mistä saisi välittömästi töitä muttei kiinnostaisi ollenkaan.



Mutta olen uhrannut elämässäni jo niin paljon aikaa, rahaa ja vaivaa tämän eteen ettei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin mennä tällä tiellä loppuun asti.



Joskus olen vielä menestyjä ja naureskelen näille vuosia kestäneille alkuvaikeuksille...