Lupaan vastata rehellisesti, jos haluat tänä iltana

sun ja Micken vaimon kohtaamisesta! Kerro vähän enemmän. Soittiko hän sulle? Missä tapasitte? Jne.

ja milloin viimeeksi?

Hän kyseli ja mä vastailin niukasti. Kerroin myös viimeisestä kohtaamisesta. Hän olisi halunnut kertoa perheestään, mutta mä en halunnut käydä sitä keskustelua. Mä pyysin saada olla rauhassa.



ap

Oikein rehellisesti vastaatkin.

Kiemurtelet vain kuin vatsavaivainen mato.

mihin sääntöjen puitteissa voi vastata. Mietis vähän.

ap

Oikein rehellisesti vastaatkin. Kiemurtelet vain kuin vatsavaivainen mato.

Kokemusta on.

Se oli siis hotellin ravintola.



ap

Oikein rehellisesti vastaatkin. Kiemurtelet vain kuin vatsavaivainen mato.

tänne kaikkien random-ihmisten rääpittäväksi? Saatko tästä jotain seksuaalista tyydytystä, että mahdollisimman moni, ei mitään väliä kuka, tietää yksityiskohtia omista kaikkein intiimeimmistä kokemuksistasi, raiskauksesta, vastentahtoisesta anaaliseksistä, riidoista ja draamoista, huumeista? Vaikka mainostat kovasti olevasi jotain upper classia, on tuo seksin, sukupuolitautien ja huumeiden sekainen meno ihan täyttä white trash -elämää.



Saatko jotain kicksejä Laura Palmer -tyyppisestä kaksoiselämästä, että esität poikkikselle ja isipapalle puhtoista pikkuprinsessaa ja elämäsi yöpuolella olet seksiriippuvainen huumeiden viihdekäyttäjä joka pelkää ei-toivottuja raskauksia ja aids-tartuntaa?

että vaikka itse et halua myöntää olevasi raiskattu nainen "en vain halunnut olla sellainen", sanoit, niin mitä ajattelet muista raiskatuista naisista?



Oletko sitä mieltä ylipäätään, että raiskaus tulee vain hyväksyä, eikä naisen tule ilmoittaa poliisille? Oletko sitä mieltä, että mies voi vain tulla ja ottaa ja naisen pitää kantaa syyllisyys ja häpeä? Kuka on opettanut sinua kunnioittamaan itseäsi näin vähän? Tätä kieltä omat tekosi nimittäin puhuvat ja minusta teet karhunpalvelusta kaikille maailman naisille.

Se ei ollut tarkoitus. Mulla oli eilen äkillinen tarve osoittaa(itsellenikin), että mä olen suora ja rehellinen, kun päinvastoin niin kovasti väitettiin.

Mutta mä vastaan tähän, koska asia on tärkeä: Muita saman kokeneita kohtaan mä tunnen suurta myötätuntoa ja surua. Olen pahoillani, että en ole hoitanut omaa osuuttani naisena. Mä vaan en tajunnut, osannut, voinut, halunnut, uskaltanut. Toivottavasti muut ovat vahvempia ja rohkeampia. Toivottavasti muilla ei ole samanlaista tarvetta olla särötön ja virheetön. Todellakaan ei naisen kuulu kantaa häpeää eikä miehellä ole oikeutta muuhun kuin itseensä. Mä mietin myös sitä perhettä, joka olisi joutunut sen kaiken keskelle. Musta tuntui, että mä olin jollain tavalla velkaa olla hiljaa. Ja saihan se mies tavallaan maksaa siitä, vaikkakaan ei oikeudessa.

ap

että vaikka itse et halua myöntää olevasi raiskattu nainen "en vain halunnut olla sellainen", sanoit, niin mitä ajattelet muista raiskatuista naisista? Oletko sitä mieltä ylipäätään, että raiskaus tulee vain hyväksyä, eikä naisen tule ilmoittaa poliisille? Oletko sitä mieltä, että mies voi vain tulla ja ottaa ja naisen pitää kantaa syyllisyys ja häpeä? Kuka on opettanut sinua kunnioittamaan itseäsi näin vähän? Tätä kieltä omat tekosi nimittäin puhuvat ja minusta teet karhunpalvelusta kaikille maailman naisille.

antaa pienen vinkin? Jos sinulle tulee seuraavan kerran jokin äkillinen tarve selittää itseäsi ja tekemisiäsi täällä, niin odota. Vaikka seuraavaan päivään. Kirjoita sitten jos vielä tuntuu sille, että haluat avautua. En tarkoita millään pahalla, mutta sä kerrot täällä liikaa. Varsinkaan noihin vanhoihin juttuihin sun EI TARVI vastata mitään, ei sun tarvi todistella täällä itsellesi eikä kenellekään toiselle anonyymille tyypille yhtään mitään. Kamalalta tuntuu sun puolesta seurata täältä sivusta, kun aina keskustelu kuin keskustelu johtaa näihin vanhoihin samoihin aiheisiin kuten että petitkö poikaystävääsi ja miksi et ottanut selvää micken perheestä, otitko huumetta jne. ja sä vaan suu vaahdossa täällä puolustaudut ikään kuin sillä olis mitään merkitystä, miten me muut (tuntemattomat) täällä sinusta (tuntemattomasta) ajatellaan.

Mä selitän (TAAS): jos mä olen luvannut jotain, mä teen sen aina, näköjään tuntemattomienkin kohdalla. Mulla on myös tarve pitää itse "totuus hallussani". Jos joku väittää musta jotain, mä haluan korjata sen oikeaksi. Vaikka se onkin ihan turhaa tuntemattomana tuntemattomille. Tiedän, että se on lapsellista.

Tuosta tuntemattomuudesta. Ihan aluksi, viime keväänä, mä yritin kirjoittaa tyylillisesti niin, että mua ei tunnistettaisi, mutta sitten mä en jaksanut enää kontrolloida sitä, vaan olen naputellut, mitä sylki suuhun, eli ajatus sormeen tuo. Sekin vaikutti siihen, että mä en ole ikinä kuullut kenenkään mainitsevan tätä palstaa. Mutta nyt mä olen alkanut enemmän miettiä ja pelätä, että joku mut vielä tunnistaakin. Ainahan mä voin tietysti kieltää kaiken, tai yrittää. Mä olen tottunut hölöttämään asiani parhaille ystävilleni, en kaikille ihmisille, ja ehkä siksikin mun itsekontrollini ei pidä, koska mä olen tässä yksin.

Mun silmiini on sattunut aloituksia, jotka koskevat mua, ja ne elävät usein ihan omaa elämäänsä. Niitä ei pidä pitää minuun liittyvinä asioina.

Mutta joo, kaiken kaikkiaan ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat.

ap

antaa pienen vinkin? Jos sinulle tulee seuraavan kerran jokin äkillinen tarve selittää itseäsi ja tekemisiäsi täällä, niin odota. Vaikka seuraavaan päivään. Kirjoita sitten jos vielä tuntuu sille, että haluat avautua. En tarkoita millään pahalla, mutta sä kerrot täällä liikaa. Varsinkaan noihin vanhoihin juttuihin sun EI TARVI vastata mitään, ei sun tarvi todistella täällä itsellesi eikä kenellekään toiselle anonyymille tyypille yhtään mitään. Kamalalta tuntuu sun puolesta seurata täältä sivusta, kun aina keskustelu kuin keskustelu johtaa näihin vanhoihin samoihin aiheisiin kuten että petitkö poikaystävääsi ja miksi et ottanut selvää micken perheestä, otitko huumetta jne. ja sä vaan suu vaahdossa täällä puolustaudut ikään kuin sillä olis mitään merkitystä, miten me muut (tuntemattomat) täällä sinusta (tuntemattomasta) ajatellaan.

Silloin paljastuu paljon pahoja juttuja

mm. suhde perheenisään.

Siitä ei naiset tykkää.