Auttakaa!!!!!

vastuutonta.

Mikäli olette alle 40v nuori pari,yrittää puhua miehellesi. Jos ei,sitten ei.

As simple as that.

Aikani jankattua huomasin, kuinka koko aihe ahdistaa miestäni...enkä ihmettele. Olin todella todella kärkäs ja ehkä ilkeäkin asiasta, välillä mietin, että miten jaksoi edes minua...moni ei varmasti ois jaksanut :P



Suck it up. Äläkä jankuta asiasta, teet hallaa vain itsellesi. :) uskoa ja toivoa peliin.



T: se joka sai sen kolmannen ja nyt odottaa neljättä ;)

Meinaan mulla oli aivan tolkuton vauvakuume kun lapset oli ihan pikkusia. Hiipui hiljalleen, kunnes nuorimman ollessa n. 3v. katosi kokonaan. Olen tästä joidenkin kavereiden kanssa jutellut ja aika monella ollut sama. Eli sinunkin mielipiteesi voi laimentua.

Lopeta jankutus ja ota esiin kynä ja paperia.

Kirjoita itse perustelut lapselle, ja pyydä miestäsi kirjoittamaan perustelut kieltäytymiselle.



Edelleen jatkatte yksityiskohtaisemmin puolesta ja vastaan.



"minusta vain tuntuu siltä" on täysin ymmärrettävä perustelu, mutta ei se taida miehelle riittää.

lapsemme ovat jo aika isoja, 5 ja 7 v. Itse olen 36 ja mies 40. Ollaan kyllä puhuttu perusteluistamme. Mies ei vaan enää halua aloittaa "alusta" ja minusta taas se nyt olis helppoa kun on jo kokemusta ja isommat "isoja". Aiemmin olis pitäny tuo kolmas hankkia, mutta juna meni jo. Itse olisin kyllä aiemminkin halunnu, mies ei. Hän on niitä järkityyppejä: "Ei tässä työ- /työttömyystilanteessa" jne.

minustakin kiva kuulla saman kokeneiden ajatuksia. Miten pääsitte yli asiasta? Lapsia ei tule enempää miehen "takia", ei se halua. Jotenkin ois helpomaa jos tää johtus vaikka siitä ettei vaan tärppää enää... Silloin tukisimme toisiamme jne mutta nyt ollaan napit vastakkain. Mistäs sitä tietää onnistusko oikeestikkaa ,mutta nyt ei voi edes yrittää.

Tosin ihmettelen miksi mies ei ole laittanut johtimia poikki.

Sä voit ottaa eron ja hankkia uuden miehen ja lapsen sen kanssa.

Ei sille mitään väkisin voi, jos toinen ei halua. Meillä käyty samaa keskustelua, kaksi tervettä lasta ja mies ei aluksi halunnut kolmatta. Kuitenkin pitkällisten neuvotteluiden ja asian puimisen jälkeen suostui ja halusikin. Lopulta tulin itse järkiini ja päätettiin ainakin toistaiseksi lykätä koko asiaa. Missään vaiheessa en kyllä ollut miestä lemppaamassa, herran jestas, onhan meillä kuitenkin kaksi tervettä lasta ja toimiva avioliitto. Sun pitää vaan hyväksyä tosiasiat.

kanssasi ja halua lisää lapsia??



Aivan käsittämätöntä logiikkaa. Eihän tuossa ole mitään järkeä.



Arvostus lakkaa kun toinen on eri mieltä. Pitäisköhän kasvaa pikkasen ihmisenä ja ottaa toistenkin mielipiteitä huomioon eikä tuijottaa vain omaa napaansa.

Niinhän ap sanoikin että tietää, että on lapsellinen jne. Kyse on tunteesta eikä järjestä. Ihmisen mieli on sellainen kateellinen. Kun kaikki muut ja minä en... Vaikka kuin tietää ettei niin saa ajatella.

Kuulostaa aika hurjalta, että et voi ihailla ja arvostaa miestäsi, ellei hän anna periksi asiassa, mistä hänellä on vahva mielipide. Miksi annat halujesi polkea muun perheen yli? Kyseessä on sinä ja miehesi vanhempina. Ei vain sinä äitinä.



Miehille vauvat tarkoittavat isompaa vastuuta ja vähemmän oikeuksia. Jälleen kerran katkonaisia yöunia, väsynyttä vaimoa, olematonta seksiä, kinastelua, rahanmenoa ja ulkopuolisuutta. Kuten kirjoituksestasikin lukee, vauva on tärkeämpi kuin mies, vaikka sitä ei vielä edes ole.



Aikuisuuteen kuuluu kyky käsitellä pettymyksen tunteita. Haluatko opetella niiden käsittelyä kolmen lapsen yksinhuoltajana vai miehesi ja kahden lapsen kanssa. Keskity siihen, mikä elämässäsi on, älä siihen, mitä siinä voisi olla. Itsekeskeisyys on rumaa.