Neuvoja kuinka jaksaa yksipuoleisessa suhteessa! :(

mitä ihmeen ripustautumista se on että etukäteen haluaa haaveksia jostain tulevasta?? Se että esim. monet todella suosittujen lomakohteiden hotellihuoneet pitää varata melkein vuotta ennen ennen kuin on h-hetki ja perheellä loma, ja jotta saat lentoliput juuri siihen ajankohtaan, on ne samoin varattava hyvissä ajoin.

Mitä hiton ripustautumista ja toisen tukehduttamista??!!!

Se on käytännön pakko, jos jotain haluaa tehdä ja toteuttaa. Voisi puoliso ainakin sanoa suoraan ettei ole kiinnostunut lähtemään, mutta menkää te kuitenkin. Se on toisen osapuolen kunnioittamista että kertoo selkeästi oman ajatuksensa. Ainako naisen tarvii olla se joka tukehduttaa ja vaatii ja ties mitä. Ja toki on oikein että silloin mies pakenee, sen sijaan että avais suunsa ja ilmoittaisi asiallisesti ja loukkaammatta mitä mieltä on??



Eihän sitäkään kai lasketa ripustautumiseksi ja tukehduttamiseksi jos työnantaja vaatii saada tietää neljä kuukautta ennen lomakautta koska aiot lomasi pitää?? Vai mitä!



Hitto teitä akkoja.



Ja minä en ole ap!

on vaikeaa ymmärtää että ihmiset ajattelevat eri tavoin.



Ja ripustautuminen ja lomamatkan varaaminen ovat aivan eri asioita ja niitä ei ollut tarkoitus verrata keskenään.



Se varaa lomamatkan joka sinne haluaa ja se on voi voi jos toinen ei matkalle halua. Onko parempi että toinen tulee toisenmieliksi vaika oikeasti olisi aivan muualla? Onko parempi että toinen tekee toisen mieliksi omalla kustannuksellaan?

ainakin meillä me elämme miehen kanssa ns rinnakkain, molemmilla on omat kiinnostuksen kohteet ja menot. Aina löytyy viikonlopuksi ohjelmaa ja kesän tullen katsotaan mitä eteen tulee. Eivät kaikki halua aikatauluttaa elämäänsä.



Kun ei kamalasti järjestele ja oleta toiselta asioita, jotka eivät ole hänelle luontevia, löytyy hyviä yhteisiäkin hetkiä siinä oman elämän ohessa.



Entä jos lakkaisit kannattelemasta suhdetta ja eläisit omaa elämääsi. Aurinkokin nousee joka aamu ilman että kukaan herää sitä erityisesti vahtimaan.



Oletko ajatellut, että tuhlaat energiaasi asiaan joka ei sitä välttämättä vaatisi. Miehesikin varmasti helpottuisi, jos saa tilaa olla. Voihan hän olla masentunutkin, se toki pitää hoitaa.

ainakin meillä me elämme miehen kanssa ns rinnakkain, molemmilla on omat kiinnostuksen kohteet ja menot. Aina löytyy viikonlopuksi ohjelmaa ja kesän tullen katsotaan mitä eteen tulee. Eivät kaikki halua aikatauluttaa elämäänsä. Kun ei kamalasti järjestele ja oleta toiselta asioita, jotka eivät ole hänelle luontevia, löytyy hyviä yhteisiäkin hetkiä siinä oman elämän ohessa. Entä jos lakkaisit kannattelemasta suhdetta ja eläisit omaa elämääsi. Aurinkokin nousee joka aamu ilman että kukaan herää sitä erityisesti vahtimaan. Oletko ajatellut, että tuhlaat energiaasi asiaan joka ei sitä välttämättä vaatisi. Miehesikin varmasti helpottuisi, jos saa tilaa olla. Voihan hän olla masentunutkin, se toki pitää hoitaa.

Olen miettinyt kuinka tähän pystyisin. Tuntuu vaan lasten takia kurjalta, jos vanhemmilla on viileät välit eikä tehdä asioita yhdessä. Ja eläminen passiivisen ja negatiivisen miehen kanssa on raskasta.

Mutta kumpa jaksaisinkin olla itsenäinen ja murehtimatta suhdettamme! Yrittämisen ainakin aion lopettaa, olen jo aika hyvin lopettanutkin.

ap

itse tein aikanaan samaa kuin sinä, mies stressasi valtavasti, kun kaikki vapaapäivät oli jo suunniteltu täyteen hänen puolestaan, hän vaan olisi halunnut olla rauhassa.



Uskon, että mitä tiukemmin toista yrittää puristaa oman tahtonsa mukaiseksi, sen lujemmin toinen pyristelee pakoon.



Kun elää omaa elämäänsä, ottaa toisen huomioon, kunnioittaa toisen tapaa olla, vaikka se olisikin erilainen, muodostuu arjen kohtaamisista hyviäkin hetkiä.

miksi pitäisi suunnitella ja tehdä yhdessä?

ainakin meillä me elämme miehen kanssa ns rinnakkain, molemmilla on omat kiinnostuksen kohteet ja menot.

En näe mitään syytä olla tuollaisessa "pari"suhteessa. Mitä mä teen miehellä, jonka asiat ei kiinnosta mua eikä mun sitä? Mitä yhteistä meillä on, mikä meistä tekee parin? Lapset ei ole oikea vastaus, mä olen oma itseni ja haluan puolisoltani muunkin kuin isän roolin.

Sinä elät tulevaisuudessa ja mies kärvistelee tässä hetkessä? Onko liian pitkälle menevä tulkinta?

Miten elätte tätä hetkeä yhdessä? Minäkin nimittäin vähän vierastan tuota, että kesästä on juuri nautittu niin jo heti pitää ruveta tulevaa kesää touhuamaan ja ohjelmoimaan. Suhtaudutko muihin asioihin samoin? Kyllä elämässä pitää vähän improvisointivaraa olla :)

Miten miehesi reagoi identiteettikriisiisi?

tähän pätee sanonta saat sen mistä luovut. Ripustautuva tai vaativa puoliso syö toiselta hapen ja elintilan.



Kun lakkaa haluamasta ja vaatimasta, hyvät asiat tulevat luokse itsestään. Tätä vaan eivät ymmärrä ne joille parisuhde merkitsee oman hyödyn tavoittelua.