Suoraan sanottuna; työkaverini on hullu

Miksei se mene terapiaan, miksi ei hanki sopivaa lääkitystä.

Tässä kohtaa ei oikein ole muuta keinoa kuin jämäkkä esimies joka nostaa kissan pöydälle, jakaa varoituksia tarpeen vaatiessa ja edellyttää terapiaa ja lääkitystä työsuhteen jatkumiselle.

Jos ihminen oikeasti haittaa koko työyhteisön ilmapiiriä ja työntekoa. Oletteko puhuneet tästä esimiehelle? Erityisesti tuosta että kehittelee niitä riitoja jotka mielestänne ovat aiheettomia?



Toisen sairauksistahan nyt ei kauheasti voi alkaa ulkopuoliset kritisoida, jos kerran lääkärin todistuksella työkyvytön on ja siksi luvalla saikulla. Toki jos on toistuvasti samankaltaisesta syystä jossain vaiheessa voidaan miettiä onko työ enää hänelle sopiva ollenkaan, pystyykö siihen enää.



Tämä on kyllä juttu josta olisi mielenkiintoista kuulla myös se toisen osapuolen tai esimiehen näkemys...

Kyllähän tuon pitäisi mitä suurimmassa määrin kiinnostaa esimiestä, jos yksi ihminen pilaa työyhteisön ja haittaa muiden työntekoa.



Esimiehellä on oikeus ja jopa velvollisuus ohjata työntekijä tutkimuksiin ja hoitoon tuollaisessa tilanteessa. Toki siihen ei nyt riitä pelkkä vittumaisuus tai valittaminen työtovereille, mutta jos kyseinen tyyppi tosiaan häiriköi luottamusmiehelle ja yllyttää kiistoja, syytä olisi.



Kyse voi olla mentaalipuolen ongelmista, mutta myös siitä, että kyseinen työntekijä turhautuu työssään/siviilielämässään.



Kehityskeskustelussa voisi ottaa esille sen, että esimies on huomannut, että työntekijä vaikuttaa tyytymättömältä ja turhautuneelta. Miten hän voisi työntekijää auttaa viihtymään paremmin ja olemaan positiivinen? Voisiko hän hyötyä terapiasta, vai työkuvan/työryhmän vaihdoksesta?



Ja siihen voi ottaa sitten työterveyshuollon mukaan.



Esimiehen tehtävään kuuluu jopa myös reagoida hyvin toistuvanlaatuisiin sairaslomiin, eli jos sama työntekijä on tiheään samoista syistä samaan aikaan vuodesta pitkillä sairaslomilla, hänen PITÄÄ selvittää työkyvyn kehitys ja se, miten sitä voisi edistää.



Se siis todellakin kuuluu esimiehen velvollisuuksiin, ei pelkästään oikeuksiin.



Joten vaikuttaa siltä, että esimiehenne ei hoida hommiaan.



Sitten kokonaan toinen juttu onkin se, millä sinä saat hänet terästäytymään. Työilmapiirimittauksesta pitäisi olla apua, jos sakki vastaa rehellisesti. Jos sinä alat yksin valittaa esimiehelle, leimaudut kovin herkästi hankalaksi valittajaksi ja saat itse paskat niskaasi. Varsinkin naisvoittoisella työpaikalla harvoin löytyy rohkeaa, joka nostaa kissan pöydälle.



Olet tietenkin täysin oikeassa siinä, että työyhteisön tehtävänä ei ole terapoida työntekijää. Sellainen syö työntekoon tarvittavaa energiaa todella tehokkaasti.



-yli parinkymmenen ihmisen esimies-

Tämä on kyllä juttu josta olisi mielenkiintoista kuulla myös se toisen osapuolen tai esimiehen näkemys...

Mun työpaikalla on kans yksi tällainen, jonka joka asiaan pitää sanoa sanottavansa. Jatkuvasti joku draama päällä, minkä vuoksi ei "pysty" töitään hoitamaan. Jatkuvasti pitää vahtia kuin pikkulasta, muuten rupeaa hommat seisomaan. Syö kaikkien energiat, mutta minkäs teet, kun pomot ei uskalla puuttua...

Jos ajatellaan, että sun on vaan pakko kestää, niin ootko kokeillut itse tätä "suoraan puhumista" sille tyypille?

Asioita voi, jos itse vaan uskaltaa, sanoa suoraan ja silti tosi ystävällisesti, tyyliin " Leena, miksi olet aina niin vihainen meille kaikille, oletko ikinä ajatellut, että me ei olla sun vihollisia?" Tai " mulla on usein tosi ahdistunut olo siitä, että sä olet niin huonolla tuulella. Mitä mun pitäis sun mielstä tehdä, että sulle tulis parempi mieli?".

Pyydä häntä kirjoittamaan paperille kaikki ne asiat, jotka harmittaa ja sitten kutsutte kaikki koolle ja käykää ne asiat läpi.

Mä tein kerran niin, että järkkäsin eräälle kitisijälle tollasen session ja se oikeesti auttoi. Se tyyppi luki paperista omia järjettömyyksiään ja kohta kohdalta sen ääni hiljeni ja sit se sanoikin jo, että " tää nyt tällästä, ehkä mun pitää itsekin miettiä näitä juttuja vielä...jne". Ainakin jonkin aikaa ko. ihminen oli tyytyväisempi, siitä näki, että se yritti itsekin tsempata.



Ei tietenkään tollanen toimi kaikilla, mutta meidän työyhteisössä tuo sattumalta toimi.

Luulis, ettei nykyään ole vaikeaa saada uusia työntekijäitä?

Vai onko tää ihminen joku suuri nero, jonka kaltaisesta ei ole varaa luopua?

Kun kerta käy suonikohjuleikkauksissa.

Ymmärrän hyvin että esimiehellä on korkea kynnys puuttua tuohon. Raastupaanhan siitä joutuisi lähes varmasti.



Kyseinen työntekijä ei ilmeisesti koe olevansa avun tarpeessa vaan aina syystä tai toisesta tilanteiden uhri. Jos työpaikan ongelmista/kiusaamisesta puhuva painostettaisiin irtisanomisen uhalla terapiaan niin pitäisi kyllä olla aika vahvat todisteet siitä että kiusaamista ei ole ja ongelmat johtuvat tästä valittajasta tai muuten häviää oikeusjutun varmasti. (ja jos ihminen jaksaa yökaudet luottamusmiehelle soitella niin kyllä se sen oikeusjutunkin nostaa)



Ilmeisesti kuitenkin hoitaa työnsä kohtuullisesti silloin kun töissä on? Älä nyt ainakaan hirveästi virheitä peittele. Jos hoitaa hommansa "rimaa hipoen" niin ehkä voi saada sen varoituksen siitä.

olin edellisellä työpaikalla loppuaikoina luottamusmies, ja hermot siinä meinasi minullakin mennä, vaikka hommani oli pitää työntekijöiden oikeuksista huolta. Kyseessä oli oikea minä-minä-ammattivalittaja, joka valitti että töitä on liikaa, mutta kun niitä ei ollut... Olin ollut tuon ihmisen lähin työkaveri ja silloin jouduin useita kertoja tekemään hänen tekemättömiä töitään. Hänellä meni kaksi päivää siihen, missä minulla meni 15 minuuttia, ja monesti oman työni ohella, kun hän oli taas "sairaana", siivosin hänen pöytänsä töistä puhtaaksi- pari tuntia niihin meni illan päätteeksi. Silloinkin hän kitisi, miten hänellä on liikaa töitä.



Ihan pers- penkissä pitämälläkö sen palkan olisi pitänyt juosta?



Sitten kun esimies pitkän harkinnan jälkeen antoi hänelle varoituksen tekemättömistä töistä, johan helvetti repesi ja sain tämän ihmisen kimppuuni öin ja päivin. Ja vaikka olin aina työntekijän puolella, niin nyt tilanne oli kyllä todella kummallinen. Mutta esimiehen kynnys antaa potkut on tosi korkea, ja asia ratkottiin sitten niin, että hänet siirrettiin toisiin tehtäviin. Kuulin hiljan siltä, joka hänet asiasta tietämättömänä sai "assistentikseen" että hän meinaa tulla hulluksi, kun ei tajua, mikä niissä annetuissa hommissa niin kestää....



ja nainen ravaa sitten valittamassa työpaikkakiusaamisesta uudelle luottamusmiehelle. Voi helvetti...

toisiinsa?

Näytä hänelle mielenkiintoisia työpaikkailmoituksia. Kerro, että työ olisi mielestäsi juuri hänelle sopivaa, että eiköhän kannattaisi hakea, kun tämä nykyinen on oikeasti p#¤%aa? Auta hakujen laatimisessa ja tsemppaa haastatteluihin.

Mulla on kans täysin umpihullu työkaveri jota kaikki pelkää.



Nainen on 50 v ja tyrannisoinut talossa jo pari vuosikymmentä.



Nainen kiroilee ja huutaa jatkuvasti kovaan ääneen. Valittaa kuinka hukkuu töihin. Ja kun työtaakkaa yritetään keventää, eim suostu koska hänen työnsä on niin vaaativaa ettei sitä kukaan osaa. Kyseessä toimistosihteeri. Puhuu kaikille uskomattoman rumasti. Käyttää termejä "Häivy" "Suksi vittuun" "Mulla ei ole aikaa sulle".



Tämä nainen on luojan kiitos ollut poissa töistä -sairaslomalla- nyt kuukauden. Voi tätä rauhallisuuden määrää ja asioiden hoitamisen sujuvuutta, kun yksi natsi on välistä pois.

toisiinsa?

Joten ks työkaveri on ainakin 40.

Lue kirja Simon Flint "Villiut vaihtoehdot. Uskomushoitokritiikkiä viisaille" Nordbooks 2014, niin siitä se järki kirkastuu.

[quote author="Vierailija" time="23.10.2012 klo 12:01"]

Niin tätähän ei saisi sanoa, ja pitäisi tietysti ymmärtää. Joo ja onhan kaikilla vaikeaa ja toivottavasti mulle sattuu jotain kamalaa ja joudun vielä nöyrtymään.

Viidettä vuotta tässä menee nyt koko työyhteisö yhden ehdoilla. Vuodenkierto on aina sama. Tässä nyt talven tullessa ja keskitalvella alkaa taas sama s-tnan show. Hän kehittää jonkun asian ja perustavaa laatua olevan riidan työpaikalla. Aihe voi olla mikä tahansa, muiden mielestä pikkuasia. Hän on aina uhri ja kärsii vääryttä. Hän "puolustautuu" raivoisasti, ottaa yhteyttä joka paikkaan, haluaa "puhua asiat suoraan puhtaiksi", mutta ei tietenkään kuuntele mitään.

Häntä kohdellaan väärin, hän ei saa oikeutta ja luottamusmies saa tekstareita ja soittoja yötä myöten. Ja jaksaa.. Jumittaa yhteen asiaan.

Ja sitten keväällä jäädään sairaslomalle. On kipeä olkapää, on suonikohjuleikkausta, on mahavaivoja, on milloin mitäkin.

Sitten onkin kesälomat ja sykyn tullen uusin voimin työpaikalle.

Hän väsyttää kaikki työpaikallaan. Jengi huokaisee helpotuksesta, kun hän poistuu paikalta. Yhdessä tuumaillaan, että onpas täällä nyt rauhallista.

Olen hänen lähin työtoverinsa, ja toivoisin hänet niin pitkälle kun vaan pippuri kasvaa läheltäni. Tsori, mut näin on.

Aina hän uhkailee, kuinka lähtee tämmöisestä paskapaikasta ja paskafirmasta, mutta eihän tuollainen paperitiikeri mihinkään lähde. Ei riitä rohkeus eikä rahkeet. Saikuttaminen on mukavaa. Viime saikusta totesi, että hän hoidattaa vielä tämän vaivan tällä firmalla ja vaihtaa sitten maisemaa. Täällä se on vaan vieläkin.

Ongelma on se, että ongelmaa ei nähdä eikä siitä puhuta. Henkilö on tasapainoton eikä hoida itseään. Ne luontaistuotteet ja jotkut hyvä-terveys-lehden voimakuvat ei nyt auta, eikä kiviterapia myöskään. On huomattu.

Miksei se mene terapiaan, miksi ei hanki sopivaa lääkitystä. Miksi pitää nykertää ja nykertää ja jatkaa omaa pahoinvointiaan ja huolella levittää sitä ympärilleen?

Ja nyt sitten kaikki hymistelemään, että on se kamalaa, kun ei löydy empatiaa ja törkeesti ei huomioida että kaveri on sairas. Nyt on vaan niin, että yhden pahoinvoinnin takia koko työyhteistö kärsii.

Ja tämä on tosiaan työpaikka, eikä kenenkään henkilökohtainen pahoinvointikenttä. Että jos on huono olo, niin mars hoitoon ja tervetuloa takaisin töihin,kun pystyy niihin keskittymään.

Pitääkö tässä aina vaan koittaa jaksaa ja ymmärtää, ja käyttää energiaa siihen, että yksi mellastaa enemmän tai vähemmän sekopäissään työpaikalla.

Mitkään esimiehet tai nössö työterveyshoitaja ei tietenkään uskalla sanoa mitään. Hoidetaan vaan liikavarvasleikkaukseen, kun on niin jalka kipeä. Voihan se niinkin olla, mutta pitäsikö ottaa joku työnohjaus tai joku tänne mukaan.

[/quote]

Anteeksi mutta minun on ihan pakko kysyä että minkälainen heikkojen yksilöiden hiekkalaatikko on sellainen "työyhteisö" jossa ihmiset menettävät psyykkisen tasapainonsa YHDEN henkilön takia? Puhutaan jostain mystisestä "ilmapiirin myrkyttämisestä."

Ettei vain kyseessä olisi kuitenkin osaamattomien ihmisten oma kupla, jonka olemassaolon osaavampi yksilö huomaamattaan onnistuu kyseenalaistamaan? Miten heikko voi ihminen olla että murtuu YHDEN kollegan auran takia? Aivan sairasta.

[quote author="Vierailija" time="23.10.2012 klo 12:39"]Kun kerta käy suonikohjuleikkauksissa.

[/quote]Vaikka kuinka kärsisi vaihdevuosista,aikuisen ihmisen pitää osata käyttäytyä. Voi hyvä luoja.

Voisi se luottamusmieskin sille jo sanoa, että mene sinä pelle nyt ulos tästä huoneesta ja tule takaisin vasta kun sinulla on oikeaa asiaa.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2012 klo 12:01"]

Niin tätähän ei saisi sanoa, ja pitäisi tietysti ymmärtää. Joo ja onhan kaikilla vaikeaa ja toivottavasti mulle sattuu jotain kamalaa ja joudun vielä nöyrtymään.

Viidettä vuotta tässä menee nyt koko työyhteisö yhden ehdoilla. Vuodenkierto on aina sama. Tässä nyt talven tullessa ja keskitalvella alkaa taas sama s-tnan show. Hän kehittää jonkun asian ja perustavaa laatua olevan riidan työpaikalla. Aihe voi olla mikä tahansa, muiden mielestä pikkuasia. Hän on aina uhri ja kärsii vääryttä. Hän "puolustautuu" raivoisasti, ottaa yhteyttä joka paikkaan, haluaa "puhua asiat suoraan puhtaiksi", mutta ei tietenkään kuuntele mitään.

Häntä kohdellaan väärin, hän ei saa oikeutta ja luottamusmies saa tekstareita ja soittoja yötä myöten. Ja jaksaa.. Jumittaa yhteen asiaan.

Ja sitten keväällä jäädään sairaslomalle. On kipeä olkapää, on suonikohjuleikkausta, on mahavaivoja, on milloin mitäkin.

Sitten onkin kesälomat ja sykyn tullen uusin voimin työpaikalle.

Hän väsyttää kaikki työpaikallaan. Jengi huokaisee helpotuksesta, kun hän poistuu paikalta. Yhdessä tuumaillaan, että onpas täällä nyt rauhallista.

Olen hänen lähin työtoverinsa, ja toivoisin hänet niin pitkälle kun vaan pippuri kasvaa läheltäni. Tsori, mut näin on.

Aina hän uhkailee, kuinka lähtee tämmöisestä paskapaikasta ja paskafirmasta, mutta eihän tuollainen paperitiikeri mihinkään lähde. Ei riitä rohkeus eikä rahkeet. Saikuttaminen on mukavaa. Viime saikusta totesi, että hän hoidattaa vielä tämän vaivan tällä firmalla ja vaihtaa sitten maisemaa. Täällä se on vaan vieläkin.

Ongelma on se, että ongelmaa ei nähdä eikä siitä puhuta. Henkilö on tasapainoton eikä hoida itseään. Ne luontaistuotteet ja jotkut hyvä-terveys-lehden voimakuvat ei nyt auta, eikä kiviterapia myöskään. On huomattu.

Miksei se mene terapiaan, miksi ei hanki sopivaa lääkitystä. Miksi pitää nykertää ja nykertää ja jatkaa omaa pahoinvointiaan ja huolella levittää sitä ympärilleen?

Ja nyt sitten kaikki hymistelemään, että on se kamalaa, kun ei löydy empatiaa ja törkeesti ei huomioida että kaveri on sairas. Nyt on vaan niin, että yhden pahoinvoinnin takia koko työyhteistö kärsii.

Ja tämä on tosiaan työpaikka, eikä kenenkään henkilökohtainen pahoinvointikenttä. Että jos on huono olo, niin mars hoitoon ja tervetuloa takaisin töihin,kun pystyy niihin keskittymään.

Pitääkö tässä aina vaan koittaa jaksaa ja ymmärtää, ja käyttää energiaa siihen, että yksi mellastaa enemmän tai vähemmän sekopäissään työpaikalla.

Mitkään esimiehet tai nössö työterveyshoitaja ei tietenkään uskalla sanoa mitään. Hoidetaan vaan liikavarvasleikkaukseen, kun on niin jalka kipeä. Voihan se niinkin olla, mutta pitäsikö ottaa joku työnohjaus tai joku tänne mukaan.

[/quote]

Anteeksi mutta minun on ihan pakko kysyä että minkälainen heikkojen yksilöiden hiekkalaatikko on sellainen "työyhteisö" jossa ihmiset menettävät psyykkisen tasapainonsa YHDEN henkilön takia? Puhutaan jostain mystisestä "ilmapiirin myrkyttämisestä."

Ettei vain kyseessä olisi kuitenkin osaamattomien ihmisten oma kupla, jonka olemassaolon osaavampi yksilö huomaamattaan onnistuu kyseenalaistamaan? Miten heikko voi ihminen olla että murtuu YHDEN kollegan auran takia? Aivan sairasta.

[/quote]

Joko sinä itse olet tällainen hankala työkaveri tai sitten et ole koskaan ollut minkään työyhteisön jäsen. Muuten ymmärtäisit.

Jokaisella työntekijällä on vastuu työhyvinvoinnista, ei vain esimiehellä.

Nyt vaan porukalla sanomaan sille hullulle, että ryhdistäytyy ja hoitaa hommansa. Armeijassakin ryhmäkuri on toimivinta tällaisten lusmujen kohdalla. Ja tosiaan, porukalla esimiehelle valitusta, eihän kukaan yksin voi asiaa ajaa jos se koko työyhteisöä haittaa.

Ehkäpä YT:t hoitaa tuommoiset viimeistään kadulle.