Luotatko mieheesi 100-prosenttisesti

15 vuotta yhdessä eikä ole pettänyt luottamustani missään asiassa. Ei ole mitään syytä miksi en luottaisi.

Hän toimii kuten Jesse Kaikuranta laulaa "mä teen parhaani ja enemmänkin, ett sä et pety milloinkaan", enkä ole joutunut pettymään ikinä, missään asiassa. Toivottavasti ei tulevaisuudessakaan tarvitse.

Oon sen verran monesti nähnyt kuinka ihminen pettää toista, niin en kykene olemaan sinisilmäinen.

Luotan.

Elämä on riski, eikä siinä ole ennustettavuutta. Mutta luottamuksesta lähdetään ja sillä on menty 22-vuotta.

Ja on sen minulle todistanutkin lääppimällä siskoani, ilman siskon omaa suostumusta.

luota. On pari kertaa valehdellut minulle. Muuten täydellinen mies mutta enää en voi täydellisesti luottaa.

mutta en pienissä. Suhteen alkuaikana mies jäi kiinni nolosti ihan turhasta ja tyhmästä valkoisesta valheesta. Nyt yhdessä 15v ja epäilen miestä aina, kun on vastaavanlainen tilanne.

Ja se valkoinen valhe oli tyyliin vaikka sellainen, että mies sanoo laittaneensa uuden vessapaperirullan telineeseen vaikka ei laittanutkaan.

kunnes toisin todistetaan.

Kerran on jäänyt valheesta kiinni 14v yhdessäolon aikanamme. Oli polttanut tupakkaa työpäivisin ja kun kysyin, kielsi. Mutta luotan silti.

luotan 100 %. Mies ei ole sellaista tyyppiä, että lähtisi minua pettämään, eroaa mielummin. Mutta jossain pikku asioissa on miehen suusta päässyt pikku valheita ja niistä on jäänyt kiinni, joten pikku asioissa en luota 100 %. Hän ei aina kerro koko totuutta, nämä asiat on tosin niin pieniä, että se ettei kerro koko totuutta ei kaada maailmaa.



Tyyliin esim. saattaa sanoa mulle, että siivoin koko kämpän vaikka selvästi näen, että keittiötä ei ole imuroitu. Tyyliin juuri jotain tollaisia mitättömiä pikku valheita.

Ei ole kiinni jäänyt pettämisestä, mutta valehdellut on päin naamaa ja tiedän ettei hän välitä mun tunteista sen vertaa että niiden vuoksi jättäis asioita tekemättä.

Hän on narsisti.

Tekee mitä haluaa.

EX:stäni olisin vannonut ettei ikinä petä, mut petti kumminkin. Joten tietynlainen sinisilmäisyys on sen myötä kadonnut.

Jos joku asia pitää hoitaa, niin saatan kyllä varmistaa vaikka puhelinsoitolla, että muistiko herra sen, on meinaan sen verran hajamielinen :)



Muuten kyllä luottamusta löytyy.

100% en luota edes itseeni ;)

...täytyy sanoa että kyllä luotan.

Ei valehtele edes siitä wc-paperirullasta. Eikä lupaa sitä laittaa jos tietää ettei ehdi.



Varmasti hoitaa asiat jotka on sanonut hoitavansa. Eikä juokse karkuun jos mä vaikka sairastuisin vakavasti tms.



Tulee kotiin silloin kun on sanonut tai laittaa viestiä jos myöhästyy.



En usko, että pettää, olisi kai sen jo tehnyt jos sen tyyppinen ihminen olisi.



Ei varmaastikaan kaikkia päivän tapahtumia mulle raportoi, siis työasioita tms, eikä ole tarpeenkaan.

20 ekaa vuotta luotin ja sitten mies petti. Sen jälkeen en ole luottanut missään asiassa. Yhdessä on oltu tuonkin jälkeen 13 vuotta, ihan vain taloudellisista syistä.

enkä luota, että tajuaa ruokkia koiran pyytämättä. En myöskään luota, että osaa tuoda oikean tuotteen kaupasta ilman _hyvin_ yksityiskohtaista selostusta, vaikka samaa tuotetta on tässä huushollissa käytetty vuosikausia.



Kamala, kamala, epäluotettava mies!

Esim. raha-asioissa turha saada luottoa, jos en kuittia ja loppurahoja nää missään. En voi myöskään luottaa, että kaupasta tulee oikeaa tavaraa ilman yksityikohtaista selostusta. En voi luottaa että on tiskannut, vaikka olisi luvannutkin sen tehdä ja monia muita pieniä asioita..



Voin kuitenkin luottaa siihen, että ei petä minua vaikka olisi millaisessa kunnossa ulkona. Voin luottaa siihen, että tulee aina kotiin. Voin luottaa, että mies rakastaa minua, vaikka ei sitä ihan joka päivä sanokkaan. Voin luottaa siihen, että tarjoilee minullekkin kahvia, jos keittää sitä itselleen. Voin luottaa myös siihen, että tekee parhaansa, vaikka ei aina onnistuisikaan.



Tuo ukko on minulle sopiva kaikkine pikkuvikoinensa, en minäkään ole täydellinen :)

On luonteeltaan hyvin luotettava ja rehellinen ihminen. Siihen en tosin voi luottaa että muistaisi minulle tärkeät päivät, vaikka tuokin aina kukkia synttärinä ja äitienpäivänä. Mutta hääpäivät ja muut sellaiset tahtoo jäädä "juhlimatta" mitenkään, vaikka muistuttelen etukäteen. Enkä voi luottaa siihen että hän osaisi ottaa huomioon minut kaikissa asioissa, lähtee välillä mitään sanomatta pariksi tunniksi pois kotoa (vanhaa äitiään katsomaan) arvaan toki missä hän on, mutta silti ärsyttää jos olisin tarvinnut häntä johonkin. Eikä osaa tehdä mitään kivaa minulle vaikka tietää että olen pahoilla mielin.