Hirveät riidat

Mutta jos miehesi on eri mieltä asiasta,niin anna vaan olla.

Hänellä on oikeus itse päätä,miten ja mitä hän halua ja ei halua. Tiedätkö miksi kirjoitan tätä?Koska olette jo semmoisessä iässä,että varsinkin miehestä kannattaa pitää parempa huolta:) Kaikki huomio hänen ja vielä kerran hänen,eikä sihen,mitä itse haluat. Paskaan omat halut:) Huomio hänen haluihin:)

t.K

Keinä minua/meitä pidät, kun uskot tietäväsi ikämmekin?

Kiitos kuitenkin kun vastasit, piristät omalla erikoisella tavallasi näin yön pieninä tunteina :D

ap

niin riidat taitavat koskea eniten sitä, miten asiat kuuluisi hoitaa. Näissä olemme olleet hyvin eri linjoilla.



Minä olen sitä tyyppiä, että jos joku vaikkapa rikkoo ikkunan talosta, olen vaatimassa korvauksia. Ja myös tarvittaessa lähden viemään asiaa aktiivisesti eteenpäin.



Mies taas ei juurikaan tunne esim. lainsäädäntöä, ja kokee aktiivisuuteni pitkälti veemäisyydeksi. Hän ilmeisesti oli sitä ikäluokkaa, joka kärsi pahiten lamasta eikä kuullut tiettyjä perusasioita yhteiskuntaopin tunneilla, kun silloin kaikesta säästettiin.



Usein hän on myös niillä linjolla, että ei mitään ei kannata tehdä kun ei se jostain maagisesta syystä kuitenkaan onnistu. Siis olisi faktat melkeinpä mitkä tahansa. Minut tämä asenne saa raivoihini.



Vuosien yhdessäolon jälkeen tilanne on parantunut sikäli, että mies harvemmin on suoranaisen hyökääväinen minua kohtaan, jos lähden hoitamaan asioita. Mutta ei hän niissä tukenakaan ole. Ei, vaikka olisin kuinka pyytänyt ja anellut apua. Raskaista ja isoista asioista kun on kyse, joita ei jaksaisi itse tarpoa läpi.



Eikä hän myöskään juurikaan näe tai arvosta vaivannäköäni.



Olen vain se ikävä ämmä, aina ja iankaikkisesti. Tämä yhtälö tuntuu minusta siltä, etten voi muuta kuin hävitä.

tuntuu että toisilla ihmisillä olisi ihan oikeitakin ongelmia. Ja silti tämä meidän ongelma, nämä riidat, ovat jotain aivan kamalia.



Minusta riidan aihe on aivan naurettava. Omasta vinkkelistäni siis katsottuna.



Kun mietin yhtään pidemmälle, järkeni sanoo että siitä ei voi olla kyse.



Tämän on pakko liittyä henkilökemioihin. Siis siihen, ettei mieheni oikeasti edes pidä minusta. Tai inhoaa minua pohjimmiltaan.



Olen varmaan hänen mielestään tosi ärsyttävä ja ikävä tyyppi.



Noh, jos joku jaksaisi keskustella ja pitää virtuaalisesti kädestä näin yön tunteina, olisin kovasti kiitollinen.

Meidän riitely ei ole yhtään tuon tyyppistä, mitä kuvailit.

ap

Arki meillä sujuu miehen kanssa hyvin. Mutta kuten elämässä aina, aina kaikki ei mene kuin Strömsössä ja silloin on helvetti irti. Nämä harvinaiset, mutta sitäkin kamalammat riidat ovat alkaneet syödä uskoa koko suhteeseen.

Ongelma ei ole siinä, ettemmekö osaisi keskustella asioista rakentavastikin. Ongelma on siinä, että riidat ovat niin rajuja, että olemme niissä molemmat traumatisoituneet.

Normaali asioiden hoitaminen on käymässä ylivoimaiseksi, kun koen itseni läpeeni pahaksi ja kelvottomaksi ihmiseksi.

Välitän miehestäni, mutta tämä riitely on jotain kammottavaa. En tiedä, miten elämää pitäisi jatkaa eteenpäin vai pitäisikö ollenkaan.

Ja itse asiassa se on just niin yksinkertaistakin.

Mäkin olin ennen hirveä riitapukari, heittelin miestä tavaroilla ja kävin päälle, ja huusin että tappais itsensä yms. mukavaa mitä ihminen tekee, KUN ANTAA ITSELLENSÄ LUVAN OLLA SIKA.

Kysymys on siitä, että lopettaa sen ennen kuin menettää itsehillintänsä. Kyllä sinä tiedät milloin riita on käynnistymässä, lopeta silloin. Riidassa ei ole voittajia, on typerää kuvitella että ryhtymällä riitaan koskaan saavuttaisi mitään.

Niin ja toimivassa parisuhteessa EI TARVITSE RIIDELLÄ!!! Tuokin on sellaista paskaa, että rakkauteen muka aina kuuluisi riidatkin, ei kuulu. Sellaisen, joka ei osaa riidellä, ei kannata riidellä.

Meillä on miehen kanssa muutamia ihan perusjuttuja, joista pidetään kiinni, ja joiden avulla vältetään riitoja.

Ensinnäkin, kun toisella on jotain sanottavaa, jonkinlainen muutosehdotus tai palaute annettavana toisen toiminnasta, niin silloin vain tuo henkilö saa puhua ja kertoa asiansa. Toki palautteen saaja saa asiaa kommentoida, mutta ei saa alkaa jäkistä, että " sinäkin aina teet niin ja näin ja noin ja sitä ja tätä", vaan yksi asia kerrallaan.

Toinen tärkeä asia on, että kun on joku epäkohta, joka suututtaa, niin siitä ei aleta keskustella suutuspäissään. Vaan vasta seuraavana päivänä JOS se tuntuu vielä silloin mainitsemisen arvoiselta asialta. Harvoin tuntuu.

Riitaan muuten ei tarvita kahta, ja riidan voi lopettaa ihan yksinkin. Kun ei vaan lähde riitelemään. Lopettaa kommunikoinnin siinä vaiheessa, kun riita käynnistyy, ja lupaa jatkaa keskustelua heti kun se sujuu taas normaalilla äänensävyllä ilman mellastamista.

Tsemppiä ap. Loppujen lopuksi se on aika helppoa. Kun vaan päättä ITSE lopettaa, se toinen tulee perässä.

minkäs tyyppistä sitten? Itsehän just kirjoitit, että teillä nimitellään, ja olet itse sallinut itsesi olla varsin epärakentava riidellessänne.

Pointti nyt kuitenkin vaan on se, että riidellä ei ole mikään pakko. Ei mekään mistään turhista asioista olla riidelty, vaan ihan oikeista. Nykyisin selvitetään ne riidat toisella tavalla.

Nuo mitä tuohon laitoin oli vaan yksinkertaisia esimerkkejä, mutta jos sä kirjoitat, että miehesi kokee sut hyökkääväksi, niin silloin sä teet selvästikin jotain tosi väärin. Alat puida asioita valmiiksi vihaisena, syyttelet tms.

Ja siinä vaiheessa kun tunteet on jo kuumenneet, on keskustelua ihan turha jatkaa, siitä ei mitään hyvää seuraa. Joten miksi jatkat?

Sanoit todella, todella hyvin. Kiitos suuresti kun vastasit, sillä on nimittäin ollut erittäin paljon vaikutusta. Kiitos myös muille vastaajille, annoitte tekin ajattelemisen aihetta.



ap