"kunnianhimo", esimiesasema, vastuu
Olen tässä mietiskellyt, että tuntuu olevan jonkinlainen oletus että ihminen haluaa näitä asioita työltään. Haluaako niin moni tosiaan tätä, vai onko se myös isolta osin vain kulttuurinen oletus ja jonkinlainen statusjuttu? Eli ihmisen kuuluu haluta paljon vastuuta, koska se kuulostaa hienolta.
Kommentit (19)
...että onko se vähän sellainen kulttuurinen julkilausumaton oletus.
Puhun siis samalla tasolla kuin väitteessä "laihojen haukkuminen on soveliaampaa kuin lihavien", eli kulttuurisesta tasosta, en siitä onko yksittäisen ihmisen mielestä soveliaampaa haukkua laihoja kuin lihavia (koska suuri osa kuitenkin sanoisi, että "ei ketään saa haukkua", jos henkilökohtaisesti kysyttäisiin). Samalla tavalla kukaan tuskin väittää, että "kaikkien kuuluu haluta valtaa ja vastuuta", mutta silti välillä olen huomaavinani sellaista yleistä olettamusta, että tuollaista kuuluu haluta.
Varmaan tosi moni haluaa lähinnä sitä isompaa palkkaa - vastuu tulee sitten väkisin mukana.
Tai sitten voi olla sellainen luonne, että nauttii kun saa tehdä päätöksiä.
Että ilmeisesti houkuttelevuuden nimissäkin työpaikkailmoituksiin saatetaan kirjoittaa "vaatii paineensietokykyä, itsenäistä päätöksentekoa jne", mikä tuntuu musta hassulta. Mutta siis ilmeisesti ei olisi houkuttelevaa jos työstä annettaisiin kovin huoleton kuva koska oletetaan että ihmiset haluaa jotakin tosi "tärkeää" ja haasteellista työtä.
Mä oon vähän sellainen vastuuvammainen, oon kotoa oppinut aina epäilemään omia kykyjäni ja pelkäämään vastuuta ja siksi tuo maailma tuntuu niin vieraalta. Tiedostan, että mun on syytä kehittyä mutta toisaalta en myöskään halua langeta tuohon oletukseen, että minun kuuluisi haluta kauheasti vastuuta ja haasteita. Musta tuntuu, että mä nimenomaan tarvitsen rutiineja ja turvallisuutta, ja pienissä määrin sitten voin opetella aina jotakin uuttakin.
Oon huomannut tuttujenkin puheissa välillä sellaista, että jopa tyypit jotka ovat vähän tällaisia "iik en mä osaa apua mitämäteen" -tyyppisiä, puhuvat kuitenkin tulevaisuudestaan tuossa edellä kuvailemassani hengessä. Siis "no siis mä kyllä ehkä hakeutuisin niihin ja niihin tehtäviin kun niis olis ainakin vastuuta ja itsenäisyyttä". Eli tuntuu, että noin kuuluu sanoa ja haluta, vaikka henkilön oma persoona ei kovin hyvin istuisikaan noihin tavoitteisiin.
ap
Haluaisin vain älyllistä virikettä ja hyvää palkkaa. Nykyisin saan aika huonoa palkkaa ja eikä virikkeitäkään ole.
esimiesasemaan hingutaan niin kovasti. Asinatuntijatyökin voi sisältää paljon vastuuta ja vaatia päätöksentekokykyä ja itsenäisyyttä.
Valta on isompi motivaattori kuin palkka.
Palkan korotus lämmittää vain hetken, sitten halutaan lisää.
http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/valta-houkuttaa-ja-koukuttaa-k…
Valta on isompi motivaattori kuin palkka.
Palkan korotus lämmittää vain hetken, sitten halutaan lisää.<a href="http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/valta-houkuttaa-ja-koukuttaa-k…" alt="http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/valta-houkuttaa-ja-koukuttaa-k…">http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/valta-houkuttaa-ja-koukuttaa-k…;
Ja valta taas varmaan liittyy siihen statukseen.
ap
Haluaisin vain älyllistä virikettä ja hyvää palkkaa. Nykyisin saan aika huonoa palkkaa ja eikä virikkeitäkään ole.
Älyllinen virike, palkka, vastuu ja osaaminen kulkevat kaikki käsi kädessä. Kaikissa missä on hyvä palkka on myös vastuuta. Mistä sä luulet sen palkan tulevan? Osaamisesta ja vastuusta. Jos näitä ei halua niin sitten saa huonoa palkkaa
"Ikiteinejä". Vastuuta ei voi antaa sellaisille, joilla ei ole älyä eikä kokemusta. Mielestäni sellaisten, joilla on kyky hoitaa asioita, kuuluu ottaa jossain vaiheessa vastuuta. Eihän se vastuun ottaminen ole kenestäkään kivaa, kun hommat mättää ja yöunet menee. Itse en arvosta kovinkaan korkealle ihmisiä, jotka ajattelevat vain omaa mukavuuttaan, sorry.
Haluaisin vain älyllistä virikettä ja hyvää palkkaa. Nykyisin saan aika huonoa palkkaa ja eikä virikkeitäkään ole.
Älyllinen virike, palkka, vastuu ja osaaminen kulkevat kaikki käsi kädessä. Kaikissa missä on hyvä palkka on myös vastuuta. Mistä sä luulet sen palkan tulevan? Osaamisesta ja vastuusta. Jos näitä ei halua niin sitten saa huonoa palkkaa
naurettavaa kukkoilua. Joo yliopistossa opin omaksumaan tietoa itsenäisesti, AMK-tason kyykyttäminen ei ole mun heiniä.
"Ikiteinejä". Vastuuta ei voi antaa sellaisille, joilla ei ole älyä eikä kokemusta. Mielestäni sellaisten, joilla on kyky hoitaa asioita, kuuluu ottaa jossain vaiheessa vastuuta. Eihän se vastuun ottaminen ole kenestäkään kivaa, kun hommat mättää ja yöunet menee. Itse en arvosta kovinkaan korkealle ihmisiä, jotka ajattelevat vain omaa mukavuuttaan, sorry.
Kyse on myös itsensä tuntemisesta. Siinä voi kuule koitua yhteiskunnalle vielä suuremmaksi taakaksi ja menoeräksi, jos alkaa leikkiä mielenterveydellään ottamalla kohtuuttoman paljon vastuuta henkisiin resursseihin nähden. Se mun mielestä on juuri vaarallista, jos antaa niiden kulttuuristen "pakkojen" ajaa oman ajattelun ylitse.
Ja kun aina on niitä, jotka tuntuu nimenomaan halajavan sitä valtaa ja vastuuta, niin tuntuu typerältä että kaikkien "pitäisi" oletusarvoisesti pyrkiä sellaiseen, vaikka pääsisivät paremmin oikeuksiinsa toisenlaisissa hommissa.
Aika putkinäköistä puhua pelkästä mukavuudenhalusta tässä yhteydessä.
ap
myöhemmässä iässä kuin nämä valtaa tavoittelevat pyrkyrit. Välillä on hyvä tarkkailla, opiskella ja seurata sivusta.
Virkamiehissä tai poliitikoissa ei ainuttakaan.
Vaikka kausaalinen, laillinen ja moraalinen vastuu aiheuttaa unettomuutta, mutta useimmiten sen vuoksi että miten sen vastuunsa voisi sivuuttaa/kiertää.
Teoriassa jokaisen pitäisi kantaa vastuunsa mutta käytännössä kukaan ei kanna sitä. Kuuluisa Mr. nobody.
Everybody knows that somebody should do it, but nobody do it.
KYKY hoitaa asioita ja älyä, kuuluu ottaa vastuuta. Jos menee mielenterveys, silloin ei ole "kykyä", eikä kyse ole mukavuudenhalusta. En tarkoita sitä, että kenenkään kuuluisi tehdä töitä niin, että terveys menee. Tämä oli vähän mustavalkoisesti kirjoitettu. En tarkoittanut loukata. Tiedät varmaan, missä rajasi kulkevat, ainakin jos olet ne joskus ylittänyt.
KYKY hoitaa asioita ja älyä, kuuluu ottaa vastuuta. Jos menee mielenterveys, silloin ei ole "kykyä", eikä kyse ole mukavuudenhalusta. En tarkoita sitä, että kenenkään kuuluisi tehdä töitä niin, että terveys menee. Tämä oli vähän mustavalkoisesti kirjoitettu. En tarkoittanut loukata. Tiedät varmaan, missä rajasi kulkevat, ainakin jos olet ne joskus ylittänyt.
Ehei, mulla on elämä ja se vähän arvokkaampi kuin perseennuolenta ja toive jostain paremmasta.
KYKY hoitaa asioita ja älyä, kuuluu ottaa vastuuta. Jos menee mielenterveys, silloin ei ole "kykyä", eikä kyse ole mukavuudenhalusta. En tarkoita sitä, että kenenkään kuuluisi tehdä töitä niin, että terveys menee. Tämä oli vähän mustavalkoisesti kirjoitettu. En tarkoittanut loukata. Tiedät varmaan, missä rajasi kulkevat, ainakin jos olet ne joskus ylittänyt.
Mutta mun pointti oli juuri se, että välillä tuntuu että on tämä kulttuurinen oletus että kuuluu haluta sitä vastuuta. Eli sellaisetkin ihmiset, jotka ovat helpossakin työssä ihan pulassa heti jos pitää itse osata jotakin, puhuvat kuitenkin tulevaisuudesta tyyliin "no siis mä haluan vastuuta ja haasteita ja näkyvyyttä". Eli tuntuu jotenkin olevan sellainen oletus (etenkin yliopistomaailmassa ehkä), että tätä kuuluu haluta ja tavoitella eikä mietitä sitä, mitkä ne omat resurssit on. Eli se kulttuurinen pakko/itsestäänselvyys ajaa oman ajattelun yli.
ap
Kaikki eivät sovellu johtamaan ihmisiä, vaikka olisivat kuinka fiksuja ja osaavia. Valitettavasti näille usein annetaan alaisia, ja sitten onkin työilmapiirikonsulteilla töitä...
On viisautta tuntea itsensä ja tarvittaessa kieltäytyä vallan attribuuteista ja statussymboleista.
Ja kuten joku kirjoittikin, kaikista johtajista ei ole vastuunkantajiksi. Näkeehän sen jo siitä, että kun kohu alkaa ja media tulee päälle, niin tämä jengi vetäytyy saikulle saman tien. Onneksi eivät olleet päättämässä meidän asioista talvisodan aikaan.
en minä ainakaan.