Miten te opetatte pienet lapset olemaan koskematta lehtiin, kirjoihin yms?

Tuossa toisessa ketjussa joku kehui, että onnistuu. Siis joo, varmaan se meilläkin onnistuisi, jos olisi lapsen vieressä joka sekunti, kieltäisi ja ottaisi pois, mutta eihän sellainen nyt onnistuisi. Lisäksi lapsi huutaisi koko ajan.

Meillä kyllä on lehtiä ja kirjoja esillä, mutta käytännössä se on sitä, että tenava vetää niitä hyllystä niin paljon kuin kerkiää. Lapsi on 1-vuotias.

Heh, mulla on vanhempiakin lapsia, ja niitä saa saa suorastaan patistaa luettavan ääreen...



jokaiselle vaan jotain ikään sopivaa selattavaa. Pienille pahvisivuisia tai tekstiilikirjoja.

No eipä ihme jos ei osata opettaa. :=DDDDDD

vaikka osasit tehdä noin monta hienoa hymiötäkin. Ehkäpä jos kokeilisit jotenkin sanallisesti!

Ap

(teksti Vauva lehdestä 12/07)



Lapset oppivat elämästä, maailmasta, itsestään ja vanhemmistaan kuten luonnontieteilijät: kokeilemalla ja tutkimalla. Vaikka usein koemme lapsen tutkimusmatkat vanhempien ilkikurisena testauksena, Jesper Juul (tanskalainen kasvatusguru) painottaa lapsen tekevän niitä itseään varten, ei vanhempiaan vastaan.



Lapset eivät halua mitään muuta niin paljon, kuin että heidän vanhempansa olisivat onnellisia. Kun lasta kohdellaan arvostavasti, hänkin kohtelee muita niin. Ympäristöä vahingoittavan käytöksen pitäisi aina olla meille merkki siitä, että lapsi ei voi hyvin.



Samaa mieltä on lastenpsykiatri Jukka Mäkelä. Hänen mukaansa vanhemman tärkeimpiä velvollisuuksia on mahdollistaa se, että lapsen maailma on tutkittavissa.



Kieltämisen ja rajoittamisen sijaan vanhemman tulisi luoda lapsen ympäristöstä turvallinen ja iloita hänen kanssaan tutkimusmatkojen löydöksistä. Tämä on lapsen mielen vapauden kasvattamista. Vain siten hän oppii kokemaan itsensä osaksi ympäristöään.



Maailma, jota ei saa tutkia ja jossa ei saa olla oma itsensä, ei ole mukava paikka aikuisellekaan. Lapselle negatiivinen kasvuympäristö voi olla jopa tuhoisaa. Ympäristö, joka painottaa kieltoja ja rajoituksia, alentaa lapsen luontaista elinvoimaa. Se on myös omiaan lisäämään lapsen ahdistusta ja pelkoa.



Sana ei voi olla myös häpeällinen. Mäkelän mukaan moittiva ja tuomitseva ei saa lapsen uskomaan, että hän on pohjimmiltaan täysin väärässä maailman suhteen. Kun eitä käytetään väärin, menetetään paljon lapsen potentiaalia. Lapsen ilo oivaltaa estyy, eikä hän löydä sisältään ylpeyttä omasta osaamisestaan. JOkainen kielto lamaa, Jukka Mäkelä sanoo.



Joidenkin kieltojen on syytä lamatakin, kun puhutaan autotielle juoksemisesta, mutta paljon käytettynä ei menettää tehoaan.



"Kuulen usein vanhempien valittavan, etteivät heidän lapsensa usko, vaikka he kieltävät useita kertoja. Ein tulisikin toimia heti ensimmäisellä kerralla, toisella kerralla se on jo tehoton."



Mäkelän mukaan helpoin tapa on tehdä kodista sellainen, että lapsi voi turvallisesti tutkia sitä.



Kun ollaan tilanteessa, jossa kieltoja hoetaan päämäärättömästi, ollaan jo täysin väärällä tiellä.



Uhkauksilla kasvatettu lapsi oppii kyllä tottelemaan, mutta käytös pohjautuu pelkoon. Se estää ennen pitkää lapsen terveen itsetunnon kehityksen, sillä lapsi uskoo moitteiden perusteella olevansa paha. Alle 5-vuotias ei vielä osaa erottaa sitä mitä on ja sitä mitä tekee. Myös vanhemman oma itsetunto kärsii tällaisessa kasvatusmallissa.



Terve lapsi pelkää korkeita paikkoja ja kovia ääniä. Autotiet, kuumat hellat ja sähköpistokkeet ovat sitten sellaisia, joissa vanhempi voi käyttää ei-korttinsa.



"Huomaan itse selkeän eron lapsen käytöksessä sellaisina päivinä, jolloin kiellän häntä enemmän ja ohjaan vähemmän. Minusta tässä on pohjimmiltaan kyse läsnäolosta. Pelkkään kieltämiseen sortuu silloin, kun on liian kiireinen. Silloin kontakti lapseen jää pinnalliseksi, emmekä kumpikaan opi ja koe onnistumisen hetkiä."

miksi minä sellaista haluaisin opettaa? Heh, mulla on vanhempiakin lapsia, ja niitä saa saa suorastaan patistaa luettavan ääreen...

jokaiselle vaan jotain ikään sopivaa selattavaa. Pienille pahvisivuisia tai tekstiilikirjoja.

mutta ei niin paljon, että saataisiin kirjahylly täyteen, eikä toisaalta tilaa, missä säilöä noita kirjahyllyn kirjoja. Ihan kiva toisaalta, että luettava kiinnostaa, mutta kun se johtaa siihen, että kaikki käsillä oleva on lattialla, lehdet rypyssä ja osa kirjoista rikki...

Ap

nostin kirjat ylähyllylle, alahyllylle jätin vain sellaisia, joita lapsi sai selailla (siis ei ollut väliä, vaikka menisi rikki).



Jotkut pitää tällaista curling-vanhemmuutena, ja ehkä se sitä sitten onkin, mutta minä mietin tarkaan, mitkä asiat on tärkeitä ja mitä rajoja tahdon lapselle vetää, muuten tahdoin antaa sen olla ja esim. tutkia maailmaan ihan rauhassa. Minusta se oli niin mukavampaa.



Mutta minulla on kyllä vain yksi lapsi, yhden kanssa on varmaan helpompi elää noin.

Päinvastoin, opetin lapset vauvasta asti selaamaan kirjoja ja lehtiä. Kirjahylly oli vapaasti lasten ihmeteltävissä. Ne kirjat, jotka olivat tärkeitä laitoin ylemmäs. Lapset oppivat nopeasti käsittelemään kirjoja varoen, isompana selailemaan ja katselemaan kuvia. Nyt meillä on koululaisia, jotka ovat innokkaita lukemaan.



En ole koskaan ymmärtänyt älä koske -tekniikkaa vauvojen ja pienten lasten kanssa. Aivan älytöntä.

mä oon ihan samaa mieltä sun kanssa, ei todellakaan huvita hokea "ei ei ei ei", yritän säästää sen niihin tilanteisiin, joissa oikeasti on jotain vaaraa - lapsi onkin hienosti/kantapään kautta oppinut esim. kuuman, meillä kun on useampi tulisija, eikä todella kosketa, jos sanoo, että joku on kuuma.



Kyselen tätä lähinnä siksi, kun monet esiintyvät niin varmoina siitä, että lapsen voi opettaa sellaiseksi, ettei se koske kirjoihin ja lehtiin (tai mihin nyt tahansa) ja haluaisin hieman valotusta siihen, millaisin keinoin tai millaisille lapsille tämä onnistuu.



Ap

Lapsi otti aina kaikki ylettämänsä kirjat hyllystä ja teki niistä pinoja jne, kun silmä vältti. Vieläkin on vauvavuosilta hukassa puhelinmuistio, jonka moneen kertaan ehdin palauttaa paikoilleen ja jonka väliin aina keräsin ne samat käyntikortit.

miksi minä sellaista haluaisin opettaa? Heh, mulla on vanhempiakin lapsia, ja niitä saa saa suorastaan patistaa luettavan ääreen...

jokaiselle vaan jotain ikään sopivaa selattavaa. Pienille pahvisivuisia tai tekstiilikirjoja.

mutta ei niin paljon, että saataisiin kirjahylly täyteen, eikä toisaalta tilaa, missä säilöä noita kirjahyllyn kirjoja. Ihan kiva toisaalta, että luettava kiinnostaa, mutta kun se johtaa siihen, että kaikki käsillä oleva on lattialla, lehdet rypyssä ja osa kirjoista rikki...

Ap

Kuulen usein vanhempien valittavan, etteivät heidän lapsensa usko, vaikka he kieltävät useita kertoja. Ein tulisikin toimia heti ensimmäisellä kerralla, toisella kerralla se on jo tehoton."

Mäkelän mukaan helpoin tapa on tehdä kodista sellainen, että lapsi voi turvallisesti tutkia sitä.

mä oon ihan samaa mieltä sun kanssa, ei todellakaan huvita hokea "ei ei ei ei", yritän säästää sen niihin tilanteisiin, joissa oikeasti on jotain vaaraa - lapsi onkin hienosti/kantapään kautta oppinut esim. kuuman, meillä kun on useampi tulisija, eikä todella kosketa, jos sanoo, että joku on kuuma.

Kyselen tätä lähinnä siksi, kun monet esiintyvät niin varmoina siitä, että lapsen voi opettaa sellaiseksi, ettei se koske kirjoihin ja lehtiin (tai mihin nyt tahansa) ja haluaisin hieman valotusta siihen, millaisin keinoin tai millaisille lapsille tämä onnistuu.

Ap

No ei onnistu ainakaan 1-vuotiaille. Tee kodista sellainen, että se on tutkittavissa

Arvokkaammat kirjat ja lehdet sellaiseen paikkaan, josta lapsi ei niitä saa käsiinsä. Lapselle sopiviin paikkoihin lapselle sopivia kirjoja ja lehtiä. Paljon yhdessä katsomista ja lukemista. Repiminen kielletään ja estetään (ajan kanssa oppii, vahinkoja tulee varmasti) ja nätisti katsomista ja lukemista kehutaan.

Kun lapset saavat tutkia ympäristöään tarpeeksi eivät he jatkuvasti vedä kirjoja ynnä muuta lattialle.

Kun sitten menee tällaisen pienen lapsen kanssa kylään hän osaa käyttäytyä eikä revi kirjoja ja lehtiä. Kieltämällä tulee toisenlaista tulosta ja todella joutuu kokoajan kieltämään.

Kyselen tätä lähinnä siksi, kun monet esiintyvät niin varmoina siitä, että lapsen voi opettaa sellaiseksi, ettei se koske kirjoihin ja lehtiin (tai mihin nyt tahansa) ja haluaisin hieman valotusta siihen, millaisin keinoin tai millaisille lapsille tämä onnistuu.

miksi minä sellaista haluaisin opettaa? Heh, mulla on vanhempiakin lapsia, ja niitä saa saa suorastaan patistaa luettavan ääreen...

jokaiselle vaan jotain ikään sopivaa selattavaa. Pienille pahvisivuisia tai tekstiilikirjoja.

mutta ei niin paljon, että saataisiin kirjahylly täyteen, eikä toisaalta tilaa, missä säilöä noita kirjahyllyn kirjoja. Ihan kiva toisaalta, että luettava kiinnostaa, mutta kun se johtaa siihen, että kaikki käsillä oleva on lattialla, lehdet rypyssä ja osa kirjoista rikki...

Ap

Kuulen usein vanhempien valittavan, etteivät heidän lapsensa usko, vaikka he kieltävät useita kertoja. Ein tulisikin toimia heti ensimmäisellä kerralla, toisella kerralla se on jo tehoton."

Mäkelän mukaan helpoin tapa on tehdä kodista sellainen, että lapsi voi turvallisesti tutkia sitä.

jossain perheessä yksi "ei" yksivuotiaalle? Ei ainakaan meidän tenava tunnu ymmärtävän koko konseptia, kun ei ole oikein järkeäkään vielä päässä. "Ei" pysäyttää lapsen, jos sen HUUTAA kovaan ääneen, mutta tuon käytön olen pyrkinyt jättämään vaaratilanteisiin.

Harhauttaminen toimii jonkin aikaa, mutta lapsi kyllä löytää takaisin mielenkiintonsa (kirjat, tiskikone) ääreen. Estäminen ja kieltäminen aiheuttaa lapsessa lähinnä kiukkua ja turhautumista, en pidä sitä kauhean hedelmällisenä tapana toimia.

Ap

niin kielletyt asiat pitää olla pois sen ulottuvilta, toki se pidentää sitä oppimista, mutta sitten näin.

Jos 1vuotiasta ei voi kaiken aikaa vahtia, niin kielletyt asiat pitää olla pois sen ulottuvilta, toki se pidentää sitä oppimista, mutta sitten näin.

mutta viestistäsi tihkuu läpi mitä rasittavin asenne. TOTTA KAI sen lapsen kanssa ollaan samassa huoneessa jatkuvasti, mutta ainakaan minä en voi ihan joka ikinen hetki istua sen lapsen kanssa lattialla, koska mun pitää esim. laitta ruokaa välillä.

Mä en voi siirtää kirjahyllyllistä kirjoja pois lapsen ulottuvilta.

(Mä en oikeasti tarvitse mitään neuvoja, avasin tämän ketjun ihan mielenkiinnosta.)

Ap

kolme lasta. Yllättävän vähän on mitään mennyt rikki! Lapset ovat saaneet ottaa kirjoja hyllystä jo ihan pienestä. Sen verran on katsottu, ettei mitään painavia kirjoja putoa päälle, ja kirjahyllyyn kiipeäminen on tietysti ehdottomasti kielletty. Mutta ei pieniä lapsia kauheasti kiinnosta aikuisten kirjat, varsinkaan romaanit joissa ei ole edes kuvia. Ehkäpä sellainen mikä on aina ollut olemassa olohuoneessa, ja josta lapsia ei ole ylenmäärin kielletty, ei niin kovasti kiinnosta?

kolme lasta. Yllättävän vähän on mitään mennyt rikki! Lapset ovat saaneet ottaa kirjoja hyllystä jo ihan pienestä. Sen verran on katsottu, ettei mitään painavia kirjoja putoa päälle, ja kirjahyllyyn kiipeäminen on tietysti ehdottomasti kielletty. Mutta ei pieniä lapsia kauheasti kiinnosta aikuisten kirjat, varsinkaan romaanit joissa ei ole edes kuvia. Ehkäpä sellainen mikä on aina ollut olemassa olohuoneessa, ja josta lapsia ei ole ylenmäärin kielletty, ei niin kovasti kiinnosta?

En ole erityisesti kiellellyt, mutta se kiskoo niitä lattialle kuin viimeistä päivää.

Ap

jos et pysty siirtämään kirjahyllyllistä kirjoja talteen, niin sitten on tehtävä kirjahyllyn eteen jokin este.



Symppaan sua 100 prosenttisesti. Itse olen todella temperamenttisen taaperon yksinhuoltaja ja minun arkeani helpotti huomattavasti muokkaamalla lapsen ympäristö tutkimisystävälliseksi.

Itse ohjasin ja óhjasin väsymiseen asti lasta toisaalle monta kuukautta ja turhauduin täysin. Sitten lähti dvd-laitteet, kalliit koriste-esineet ja tärkeät kirjat johonkin muualle varastoon siksi aikaa, että lapsi kasvaa isommaksi. Nyt on taas tavarat hyllyssä ja parivuotias taapero on ymmärtänyt lähestulkoon aina ei:n merkityksen ja tavarat saavat olla rauhassa.