Oletteko katuneet lasten tosi pientä ikäeroa?

..enkä ole katunut.

Toista ei ollut tarkoitus "hankkia" heti perään, mutta luonto päätti toisin. :)

Vauva-aika menee nopeasti ohi, kyllä sen muutaman vuoden katkonaiset yöunet jaksaa. Ja meilläkin oli nuorempi kova itkemään, eikä ensimmäisen vuoden aikana nukkua öitään koskaan "8-10h putkeen", vaan heräili noin tunnin välein.

Mutta se aika meni tosiaan nopeasti ohi, nyt ovat molemmat koulussa, on seuraa toisilleen kun leikit ja kiinnostuksen kohteet ovat samalla tasolla.

En vaihtais päivääkään!! :)

Sopiva ikäero on. Samoin on kyllä 3v joka on toisella ja kolmannella ja kolmannella ja neljännellä. Ei ollut rankkaa kahden kanssa, kolmen kanssa oli. Ei se ikäero nyt ole niin ratkaiseva asia sen suhteen milloin on rankkaa, siihen vaikuttaa moni muukin asia. Ei esim.3v ole vielä niiiiiiiiiin iso verrattuna 2vuotiaaseen, mitä monta kertaa ajatellaan.

Silloin en katunut pätkääkään, mun mielestä täydellinen ratkaisu. Nyt kun lähenen 40 vuoden ikää ja vauvakuume vaivaa välillä, niin mietin, että olisko kuitenkin pitänyt tehdä lapset isommilla ikäeroilla, niin olis saanut nauttia vauva-ajasta pidempään. Ja aika hurjaa, kun talossa on monta eri vaiheessa olevaa teini-ikäistä. Toisaalta kun lapset olivat pieniä, niin se oli mun elämän parasta aikaa ja nyt on tosi kiva tehdä heidän kanssaan kaikenlaista, kun kaikki ovat jo isoja eikä tarvii raahata rattaita perässä tai reissussa etsiskellä imetyshuoneita ja maidonlämmityspaikkoja, vaan voi vain nauttia menosta.

ja kuinka uhrautuvainen ja hyvä äiti hän on ja blaa blaa. Ikäero oli 2v2kk

Hiukan nauratti.

No joo, omien lasten ikäerot on 1v2kk ja seuraavaan 1v4kk

ja ei kaduta

Meillä on taapero nyt 2v6kk ja vauva 3,5kk. Alku oli kieltämättä todella hankala vauvan masuvaivojen vuoksi. Niitä itkettiin yötä päivää. Yölläkin oli pakko pakata vauva autoon ja ajella ympäri kyliä, että saatiin nukahtamaan. Auton hurina oli ainut paikka, missä helpotti. Oli hieman epätoivoinen olo hypätä autoon yöllä puoli kolmen aikaan, mut pakkohan se oli kun tuo taapero ei sitten saanut vauvan itkulta nukuttua. Vauvan mahavaivat helpotti onneksi niillä relan maitohappobakteereilla ja nyt ei tarvitse piereskellä enää itkun kera. Nyt arki on mielestäni melko helppoa. Univelkaa tosin on edelleenkin, heräähän vauva yöllä syömään edelleenkin, mut tään kyllä jaksaa. Alkuun kieltämättä kadutti tuo pieni ikäero, mut ei enää. Me haluttiin kans lapset pienellä ikäerolla juurikin sen vuoksi, että tää valvomis-vaippa-vauvaikärumba on sit kerralla ohi. Meillä molemmat lapset on tyttöjä,leikitkin varmasti osuu hyvin yhteen sitten myöhemmin. ;)

Minusta tuo on ihan normi. Pieni ikäero on alle 1,5 vuotta.

niin että esikoinen täyttää just 18 ja nuorinkohta kolme ja siinä välissä on kaksi kouluikäistä eli neljä lasta yhteensä. Meillä on rauhassa keskitytty jokaiseen vuorollaan. Me olemmekin se lapsiperhe joka ei huuda eikä aiheuta häiriötä.

Lähipeiirissä perheitä joissa lapset on hankittu tosi tiuhaan. Äidit ovat ihan piipussa väsymyksestä eivätkä muista lastensa osaamia asioita jne.

Kai pienet ikäerot ovat ok jos haluaa tosiaan sen kaiken kerralla. Minä en halunnut ja olen todella tyytyväinen.

annetaan, saadaan, tehdään.... ihan sama mitä ilmaisua käyttää? Ei meilläkään itsestään selvää ollut lapsen saanti, mutta ihan ajattelin edelleen, että yritetään saada lapsi eikä ajatus muuttunut "että sellanen meille annetaan jos luoja suo".



Meillä kuitenkin odotuksen jälkeen tuli kaksi ja ikäeroa kymmenisen minuuttia. Enkä pois vaihtaisi, siinä mennyt kuin yksi kun ei ole mihin verrata. Mutta esikoinen on sen vuoden kun kuopus syntyy, niin voi olla raskaampaa kuin itsellä. Nukkuvat eri aikaan ja vaativat erilaista huomiota.

Ikäeroa n. 2,5 vuotta eli ei mikään pieni ero. Silti tuntuu, että hän on pulassa välillä eikä jaksais millään! Lapset nyt 4 v ja 1,5 v. Olen ajatellut monesti että suurempi ikäero ois kannattanut. Toisaalta heillä om parisuhdeongelmia joten se vaikuttaa varmasti!

ei voinut vaikuttaa ikäeroon :)

Oishan sitä ehkä vauva-aikana helpommalla päässyt jos olisivat tulleet eri aikaan, mutta nyt kun ovat 6v niin en valita. Aina on oma rakas ystävä.

Itselläni ei ole oikein mielipidettä asiasta, mutta palstalla joku on kommentoinut joskus asiaan: "ei sitä gagaggugugu-arkea jaksa kolmea vuotta putkeen."



Ite ehkä kallistun sille puolelle. Varsinkin kun esikoinen on ollut kipeä masuineen ja reflukseineen. Huonosti nukkuva taapero ja uusi vauva ei ois meillä käyny päinsä.

Jotenkin aina kalskahtaa pahalta kun ihmiset kirjoittaa miten haluavat "selvitä" äkkiä siitä vauva/vaippa- yms ajasta. Kyseessä on kuitenkin lapsen kehityksen kannalta tosi oleelliset vuodet, joten luulisi että lapsia yritetään saada siinä vaiheessa kun tuntuu, että niihin rankkoihin alkuvuosiin jaksaa ja haluaa panostaa eikä ainoastaan selvitä mahdollisimman äkkiä.



Meillä ikäeroksi nuorimmille tulee 2,5v. Nyt ainakin tuntuu meille sopivalta ikäerolta, ehkä sitä vähän enemmänkin olisi voinut olla mutta ihan pilkun päälle ei voi kaikkea elämässä aina suunnitella.

Jotenkin aina kalskahtaa pahalta kun ihmiset kirjoittaa miten haluavat "selvitä" äkkiä siitä vauva/vaippa- yms ajasta. Kyseessä on kuitenkin lapsen kehityksen kannalta tosi oleelliset vuodet, joten luulisi että lapsia yritetään saada siinä vaiheessa kun tuntuu, että niihin rankkoihin alkuvuosiin jaksaa ja haluaa panostaa eikä ainoastaan selvitä mahdollisimman äkkiä.



Meillä ikäeroksi nuorimmille tulee 2,5v. Nyt ainakin tuntuu meille sopivalta ikäerolta, ehkä sitä vähän enemmänkin olisi voinut olla mutta ihan pilkun päälle ei voi kaikkea elämässä aina suunnitella.

Itse suosisin varmaankin 3-vuoden ikäeroa, ihan niillä perustein että se esikoinen ei enää olisi liian pieni muttei liian isokaan.



Ajattelen sen myöskin niin, että emmä alle 3-vuotiasta mielellään päiväkotiinkaan laittais, koska näkisin hänet vielä aivan liian pienenä ja avuttomana sinne muiden vieraiden ihmisten hoiviin. Joten emmä alle 3-vuotiaalle sisarustakaan sitten soisi.



3v on saanut rauhassa olla perheen vauva ja taapero ja ehkä 3-vuotiaana myöskin ymmärtäisi isosiskon tai isoveljen roolin paremmin.



Mutta kuitenkin 3v on myöskin sellainen ikäero että lapsilla tulee olemaan yhteistä tekemistä aina ikiensä puolesta eli siitäkään ei jää sitten paitsi.



+ oman jaksamisenkin kannalta tuntuu helpommalta.



3v on paras ikäero!!! :)

Meillä on 5 lasta, ikäeroja on erilaisia toisiinsa katsottuna. Esikoisella ja kakkosella ikäeroa 11 kk. Esikoinen oli päiväkuiva kun vauva syntyi ja tahtoi paljon auttaa hoitamisessa, vei vaippoja roskiin, haki tavaraa jne.

Kakkonen oli 3- vuotias kun kolmonen syntyi ja se oli hankalin ikävaihe, kun hänellä oli uhmaa ja takertuvuutta.

Kolmosella ja nelosella on taas 11 kk ikäeroa ja jälleen oli hyvä vaihe.

Neljäs oli 2- vuotias kun viides syntyi ja taas oli OK.



Meillä on lapset ollut päiväkuivia 1- vuotiaana, yökuivia vaihtelevasti 1,5- vuotiaasta tuonne satunnaiseen yökastelijaan 5- vuotiaaksi.



Kaikki syö, pukee itsenäisesti pienestä. Paljon auttaa isomman esimerkki.

Kahden nuorimman ikäero 1v3kk. Esikoinen oli 3,5-vuotias tuolloin.

jos annetaan. minäkin toivoin lapsia pienellä ikäerolla, mutta toisin kävi.

Ikäeroa 1v 5kk, ja ihan niin kuin sanoit, oli ihanaa, kun vaippaikä ja pikkulapsiaika meni yhteen putkeen, ja parasta on ollut, että heistä on paljon seuraa toisilleen.

11kk ikäeroa

Meillä on taapero nyt 2v6kk ja vauva 3,5kk. Alku oli kieltämättä todella hankala vauvan masuvaivojen vuoksi. Niitä itkettiin yötä päivää. Yölläkin oli pakko pakata vauva autoon ja ajella ympäri kyliä, että saatiin nukahtamaan. Auton hurina oli ainut paikka, missä helpotti. Oli hieman epätoivoinen olo hypätä autoon yöllä puoli kolmen aikaan, mut pakkohan se oli kun tuo taapero ei sitten saanut vauvan itkulta nukuttua. Vauvan mahavaivat helpotti onneksi niillä relan maitohappobakteereilla ja nyt ei tarvitse piereskellä enää itkun kera.



Nyt arki on mielestäni melko helppoa. Univelkaa tosin on edelleenkin, heräähän vauva yöllä syömään edelleenkin, mut tään kyllä jaksaa. Alkuun kieltämättä kadutti tuo pieni ikäero, mut ei enää. Me haluttiin kans lapset pienellä ikäerolla juurikin sen vuoksi, että tää valvomis-vaippa-vauvaikärumba on sit kerralla ohi. Meillä molemmat lapset on tyttöjä,leikitkin varmasti osuu hyvin yhteen sitten myöhemmin. ;)

on siis vasta yksi lapsi, 2kk ikäinen.

Tätäkin kesti lähemmäs vuosi tehdä, joten varmasti se toisen aloitus pitäisi aloittaa jo heti, jos ylipäänsä meinaisi sen pienen ikäeron saada.



Eli tosiaan tiedostan ettei sitä toista välttämättä niin vain tulekaan. Silti haaveilen pienestä ikäerosta.



ap

Meillä on taapero nyt 2v6kk ja vauva 3,5kk. Alku oli kieltämättä todella hankala vauvan masuvaivojen vuoksi. Niitä itkettiin yötä päivää. Yölläkin oli pakko pakata vauva autoon ja ajella ympäri kyliä, että saatiin nukahtamaan. Auton hurina oli ainut paikka, missä helpotti. Oli hieman epätoivoinen olo hypätä autoon yöllä puoli kolmen aikaan, mut pakkohan se oli kun tuo taapero ei sitten saanut vauvan itkulta nukuttua. Vauvan mahavaivat helpotti onneksi niillä relan maitohappobakteereilla ja nyt ei tarvitse piereskellä enää itkun kera. Nyt arki on mielestäni melko helppoa. Univelkaa tosin on edelleenkin, heräähän vauva yöllä syömään edelleenkin, mut tään kyllä jaksaa. Alkuun kieltämättä kadutti tuo pieni ikäero, mut ei enää. Me haluttiin kans lapset pienellä ikäerolla juurikin sen vuoksi, että tää valvomis-vaippa-vauvaikärumba on sit kerralla ohi. Meillä molemmat lapset on tyttöjä,leikitkin varmasti osuu hyvin yhteen sitten myöhemmin. ;)

Minusta tuo on ihan normi. Pieni ikäero on alle 1,5 vuotta.