mieltä te olette????
Meillä on jo kaksi lasta ja ne ovat syntyneet sektiolla. Ne eivät olleet sovittuja sektioita eikä pelkosektioita. Tähän asti olen elänyt ihan tyytyväisenä ja onnellisena asioihin ja lapsiluku tuntui olevan täynnä molempien mielestä, mutta nyt perjantaina synnytystukihenkilönä ystävälleni ja sain miten nähdä miten kaunis tuo syntymän hetki oli ja miten menee ne ensi hetket äidin vauvan kanssa. Itse olen nähnyt lapseni ainakin vasta jonkun 2-3 kuluttua sektiosta. Nyt mietin olen tainnut kuitenkin menettää jotain kaunista. ikää minulla on kolmekymmentä kuten miehelläkin. nyt tässä mietin että pitäisikö meidän vielä yrittää saada yksi lapsi vai ei??? Että onnistuisiko alatiesynnytys nyt kolmannella kerralla???
Kommentit (11)
Joskus sellaista olen kuullut.
Miksi edelliset oli sektioita?
Koska toisesta en avatunut tarpeeksi ja toinen jäi "jumiin" häpyluuhun ja sydän äänet alkoi laskea.
alakautta. Miksi sait nähdä lapsen vasta 2-3 tunnin kuluttua? Minulla kolme sektiota (joista kaksi kiireellistä ja kolmas suunniteltu)ja joka kerta on lapset tulleet hetkeksi rinnan päälle jo leikkaussalissa.
Sulla on kaksi ihanaa lasta. Mitä ihmeen väliä syntymätavalla?
alakautta. Miksi sait nähdä lapsen vasta 2-3 tunnin kuluttua? Minulla kolme sektiota (joista kaksi kiireellistä ja kolmas suunniteltu)ja joka kerta on lapset tulleet hetkeksi rinnan päälle jo leikkaussalissa.
entiedä miksi en saanut rinnan päälle mutta siksi kun silloin pääsin vasta pois heräämöstä. Mä kyselin siit synnytyksestä perjantaina niin ainakin täälläpäin vielä kuulema annettais yrittää
Sulla on kaksi ihanaa lasta. Mitä ihmeen väliä syntymätavalla?
tiedän että on mutta silti,,,,
Sulla on kaksi ihanaa lasta. Mitä ihmeen väliä syntymätavalla?
No ei ole kovin fiksu eikä kauaskantoinen ajatus. Ja entä jos taas tulisi sektio, sitä sitten itkisit loppuikäsi.
tiedän tunteesi ap. Olen itse hyvin katkera, kun en ole saanut kokea alatiesynnytystä. Itselläni perätila-sektio ja seuraavan synnytyksen piti mennä hyvin, mutta tulikin sitten hätäsektio, josta traumatisoiduin lopuniäksi muutenkin... Vauvan näin hätäsektion jälkeen muutamien tuntien päästä, kun heräsin nukutuksesta heräämössä, mutta saimme olla yhdessä vain hetken. Tosin en olisi pystynyt häntä pitämäänkään vielä siinä vaiheessa.
mitään ihmeellistä. Joku toinen voi tietenkin olla eri mieltä.
Olen synnyttänyt kahdesti alakautta ja nämä on olleet fiilikset
1. kerta: Suunnaton helpotus että olen hengissä yhä. Ympärillä kätilöarmeija juttelee siitä että yöllä on ollut pakkasta ja tiet on jäässä. Olen niin nääntynyt yli vuorokauden synnyttämisestä ja loputtomasta tuntuneelta ponnistusvaiheesta, että pyörryttää ja heikottaa. En juurikaan heikolta ololtani keskity vauvaan, joka aika nopeasti otettiin pois rinnan päältä pestäväksi ja annettiin isälle.
2. kerta. Supernopea synnytys, paljon tikattavaa. Tärisen ja itkettää, kokematon kätilö tikkaa alapäätä toisen opastuksella ikuisuuden. Se on tosissaan epämiellyttävää. Mies huolehtii vauvasta.
Kummassakaan synnytyksessä ei siis ole ollut heti synnytyksen jälkeen sellaista taianomaista hetkeä, että lapsi on rinnan päällä, on rauhallista ja seesteistä. Se hetki on tullut vasta kun olen päässyt jotenkin jaloilleni, käynyt suihkussa, saanut juotavaa ja tärissyt adrenaliinit pois. Ja kun saa olla vauvan kanssa ihan kahdestaan.
Ei se alatiesynnytyskään aina niin hääppönen ole. Mulla esikoinen synty kiireellisellä sektiolla (epäily hapenpuutteesta) ja kuopus tuli alateitse imukupilla. Kyllä mulle jäi paremmat fiilikset sektiosta, vaikka pieni hätä taustalla olikin.
Ymmärrän kyllä, että haluaisit kokea alatiesynnytykset. Aina se ei vaan ole mahdollista. Jos saisitkin luvan synnyttää kolmannen alateitse niin ainahan synnytyksessä voidaan päätyä sektioon.
Joskus sellaista olen kuullut.
Miksi edelliset oli sektioita?