Te, joiden mielestä on ok että puolisot tutkii toistensa puhelimet ja mailit

Siinä missä jokin on toisille normaalia yksityisyyttä, toisille se on salailua.



Mulle tietty yksityisyys on ihan normaali ihmisoikeus, enkä mä yhdistä sitä salailuun millään tavalla. Vai kuuluuko ihan joka ikinen asia julistaa eteenpäin ja jos niin ei tee niin se on salailua? Jos mä nyt vaikka kerron kaverilleni siitä hiivatulehduskierteestä niin mä todellakin oletan että kaveri ei kälkätä sitä eteenpäin. Ei siksi, että se olisi hirveän raskauttava tieto muille jaettavaksi vaan siksi, että tietty yksityisyys nyt vaan on luonnollista ja ihmisellä on siihen oikeus. Sittenhän tosiaan asia on ihan ok, jos kaikki tietävät että kaikkien asiat jaetaan eteenpäin.





http://www.ihmisoikeudet.net/index.php?page=oikeus-yksityis-ja-perhe-el…

ei mekään nyt kaikkea tosillemme kerrota, eihän me kerrota sitäkään että näin kastemadon matkalla kotiin.

Kyllä me voitais ystävien kesken tollaisesta mainita ihan hyvin.

Mutta arvaankin, että ne yksityisimmät asiat jää kertomatta jos tiedetään että kaikki menee jakoon. Se että jostakin tuollaisesta ei koskaan mainita kertonee juuri siitä, että asioita ei voi jakaa samalla tavalla kun tietää että ne kerrotaan eteenpäin. Mä voin edelleen puhua ystävieni kanssa tosi henkilökohtaisistakin asioista, aivan niin kuin nuorempanakin. Ehkä syynä on juuri se, että parisuhteista huolimatta ystävien asiat eivät kuulu kaikille.

ap

ei mekään nyt kaikkea tosillemme kerrota, eihän me kerrota sitäkään että näin kastemadon matkalla kotiin.

Miten nämä on verrattavissa? Hiivatulehduskierre on henkilökohtainen asia joka saattaa kuluttaa ja josta haluaa puhua ja ehkä myös kysyä neuvoja. Kastemadon näkeminen on triviaali sattuma jota tuskin edes muistaa enää 5 min päästä.

mä en tähän mennessä ole koskaan vastaanottanut ystävältä sellaista sähköpostia tai tekstiviestiä, joka olisi niin arkaluontoinen, ettei puoliso olisi saanut sitä nähdä. Puolisoni osaisi myös pitää tuollaisen tiedon itsellään jos se vahingossa hänelle paljastuisi.

Eikö teillä ole ystäviä? Vai onko niin, että ystävienkin henkilökohtaiset asiat kuuluvat myös puolisolle?

Kun moni perustelee, että "ei mulla ole mitään salattavaa", mutta eihän se nyt ole ainut syy kirjesalaisuuteen. Sinne puhelimeen tai mailiin voi myös tulla jonkun ystävän henkilökohtainen viesti, joka on tarkoitettu vain lukijalleen...

En todellakaan halua että ystäväni kertoisi miehelleen minun asioitani tai että hän lukisi minun ystävälleni lähettämiä viestejä. Ja kyllä, joskus kyllä viestitellään ihan henkilökohtaisia asioitakin.

Kumpikaan ei meistä kummastelisi, jos jompi kumpi tutkiskelisi toisen puhelinta, sähköpostia tai Facebookia. Erityisesti FB ja sähköposti on sellaisia, mitkä tosi usein jääkin läppärillä auki ja seuraava koneen käyttäjä onkin sitten puoliso.



Mutta vaikka VOISI ilman, että siitä mitään haloota nousisi, niin sitten tullaan siihen yksityisyyteen: eli en HALUA tutkia ja kaivella mieheni chatteja tai tekstiviestejä. Jos sattumalta näen jotain "epäilyttävää" tai jotain mikä jää kaivelemaan, niin minä avaan suuni ja kysyn.



Miehelläni oli muutama kuukausi sitten vaihe, missä hän sairaalloisen tarkasti kirjautui aina ulos sähköpostista ja Facebookista. Katselin sitä muutaman viikon ja kun kysyin asiasta, niin hän kertoi että eräs hänen exänsä oli ruvennut hirveästi pommittamaan häntä meileillä ja chatissa, eikä hän halunnut huolestuttaa minua ennen kuin tilanne olisi ohi. Hän sitten vilautti muutamaa omaa vastaustansa ja se rauhoitti mieleni ja nyt taas mennään "avoimin ovin".



Olisinhan minä tietysti voinut kaivella sähköpostit ja FB:n (tunnarit jää selaimen muistiin, niin helpostihan se olisi käynyt), mutta kun en halunnut.



Minä en myöskään juoruile kaverieni yksityisasioista miehelle. Jotain yleisluontoista tietysti, että sejase osti uuden asunnon tai jotkut lähti muuten lomalle sinne samaan paikkaan missä mekin käytiin. Mutta en nyt tosiaankaan kerro mitään hiivatulehduksia ja riitoja miehen kanssa... Tosin saatan kyllä chattailla Facebookissa vaikkapa kun löhöillään yhdessä sängyllä, eli jos miestä kiinnostaa, niin aika helposti siitä olan yli näkee mitä tekee. Harvemmin kiinnostaa.



Yleensä meillä on paljon kiinnostavampiakin puheenaiheita kuin kavereiden perhe- tai yksityiselämä.

Siinä missä jokin on toisille normaalia yksityisyyttä, toisille se on salailua.

meillä kroonisen perheriidan ydin.

Minä puhun yksityisyydestä, mies puhuu salailusta ja valehtelusta. Minun yksityisyyteni on hänelle loukkaus.

Siinä missä jokin on toisille normaalia yksityisyyttä, toisille se on salailua.

meillä kroonisen perheriidan ydin.

Minä puhun yksityisyydestä, mies puhuu salailusta ja valehtelusta. Minun yksityisyyteni on hänelle loukkaus.

Kuin eräs perheenjäseneni (lapsuudenperheen). Hänellekin muiden yksityisyys on suuri henkilökohtainen loukkaus.

ap

tulevan puhelun olen ottanut, jos on ollut suihkussa tai kaupassa ilman kännyä. En tunne mieheni sähköposti- tai naamakirjasalasanoja. Kun hän on pidempiä aikoja poissa ja netti ei aina toimi (merimies), voi pyytää mua katsomaan tilinsä varmuuden vuoksi. Silloin sen toki teen, mutta salasana unohtuu saman tien...



Ei mulla olisi mitään mielenkiintoa tutkia miehen puhelinta tai nettiliikennettä.

tulevan puhelun olen ottanut, jos on ollut suihkussa tai kaupassa ilman kännyä. En tunne mieheni sähköposti- tai naamakirjasalasanoja. Kun hän on pidempiä aikoja poissa ja netti ei aina toimi (merimies), voi pyytää mua katsomaan tilinsä varmuuden vuoksi. Silloin sen toki teen, mutta salasana unohtuu saman tien...

Ei mulla olisi mitään mielenkiintoa tutkia miehen puhelinta tai nettiliikennettä.

tulevan puhelun olen ottanut, jos on ollut suihkussa tai kaupassa ilman kännyä. En tunne mieheni sähköposti- tai naamakirjasalasanoja. Kun hän on pidempiä aikoja poissa ja netti ei aina toimi (merimies), voi pyytää mua katsomaan tilinsä varmuuden vuoksi. Silloin sen toki teen, mutta salasana unohtuu saman tien...

Ei mulla olisi mitään mielenkiintoa tutkia miehen puhelinta tai nettiliikennettä.

Mies kyllä saattaa kysyä multa tunnuksiaan tai salasanojaan, mulle ne vain jäävät paremmin mieleen, vaikken niitä käytäkään. Myös nettipankkitunnukset ovat molemmilla samassa kansiossa ja sieltä saatavissa, jos tarvetta ilmenee. Enkä mä siis sitä mieltä ole, että puolisoiden pitäisi ratsata toistensa puhelimia ja sähköposteja, mutta jos niin syystä tai toisesta kävisi, ei siitä kenellekään mitään vahinkoa meillä tulisi.