Lue keskustelun säännöt.
Onko muita pariskuntia, jotka aina unohtavat hääpäivänsä?
18.10.2012 |
Juuri alettiin miehen kanssa juttelemaan ja miettimään, milloinkas meidän häiden vuosipäivä oikein on ja tajuttiin, että se oli viikko sitten =D
Viime vuonna tajuttiin vasta illalla, että ai niin, siitähän onkin kaksi vuotta aikaa kun mentiin naimisiin.
Unohdettiin jopa ensimmäinen hääpäivämme...=D
Kommentit (15)
on ainakin skumppa aina kylmässä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ei muista edes ekaa hääpäivää "juhlia" ja ennen toista onkin jo avioeropaperit raastuvassa vetämässä...just joo....Huomaa, miten paljon avioliitto, hääpäivä, sitoutuminen heille tosiasiassa merkitsi; millaiset on elämänarvot.
Viittaatko siihen, että elämänarvot ja suhteen merkitys voidaan päätellä siitä muistaako ja juhlistaako vuosipäiviä?
Emme oikein kyllä muista syntymäpäiviäkään, onneksi joku isoäiti yleensä soittaa ja onnittelee.
eka tapaamispäivän kyllä muistetaan. en tod.muista milloin mentiin kihloihin.
synttärit kyllä muistetaan, kun ovat peräkkäisinä päivinä (ja ollaan vielä synnytty saman vuonnakin) :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...mutta kyllä se yhdessäolon vuosipäiväkin unohtuu. En mä kyllä edes tarkasti muista monesko päivä tiettyä kuuta se oli. Välillä tunnen itseni aika "epänaiseksi" kun en oikein näe mitään erityistä noissa kaikenmaailman vuosipäivissä. Keskustelupalstoilta usein näkee naisten tuskaisia kirjoituksia siitä miten mies ei ole ostanut lahjaa eikä mitenkään juhlista tätä suurta päivää. Mä taas en oikein tajua mitä juhlistamista siinä on, se on vaan sellainen tapa eikä mikään luonnonlaki jonka pitäisi tapahtua välttämättä.
Mä olen kyllä muutenkin aika huono kaikissa tällaisissa kulttuurisissa tavoissa. Ärsyttää herkästi esim. jokin uudenvuoden hehkuttaminenkin. "Uudet tuulet" jne. Hohhoi. Ikään kuin se nyt olisi jotenkin tosi merkittävää kun ihmisen keksimän ajanlaskujärjestelmän mukaan yksi numero vaihtuu. Tosi merkittävää ja ihan selkeä uuden alku joo :D Asioiden merkitykset tulee mulle jostakin muusta kuin tuollaisista kaavamaisista tavoista.
No mä olenkin tällainen kyyninen paska.
Kumpikaan meistä ei muista hääpäivää. Tärkeämpi päivämäärä meille on se, jolloin tavattiin. Se oli "rakkautta ensi silmäyksellä" ja oltiin siitä lähtien kuin paita ja peppu, joten siksi tuo päivämäärä on jäänyt mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan minäkin olla kyyninen paska kun en minäkään noista jutuista pahemmin piittaa :D
Emme voi juhlia miehen kanssa esim. ekan tapaamisen vuosipäivää, ollaan oltu lapsia kun tavattiin ekan kerran :D Ja aikuisiällä asuttiin samassa kylässä, joten nähtiin oikeastaan joka päivä, ainakin ohimennen.
Mitään seurustelun vuosipäivääkään ei ole, kun ei missään välissä "alettu" seurustelemaan. Jotenkin vain alettiin olla yhdessä ilman mitään sen kummallisempaa keskustelua aiheesta.
Kihloihin mentiin kolme kuukautta ennnen hääpäivää. Sovittiin vain, että joo mennään naimisiin. Siinä se. Enkä kyllä muista päivää, yllätys yllätys.
Tuli vain niin poikkeava olo, kun tuntuu että kaikki tosiaan alkavat hössöttää hyvissä ajoin, miten viettää vuosipäiviä jne. Hyvä kun me edes muistamme moisia. Mutta hauska kuulla, ettei olla yksin asian kanssa :D
miehet unohtavat 1. hääpäivän jälkeen jokaikisen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskus saatetaan se muistaakin, mutta ei yleensä juhlisteta sitä erityisemmin.
Ei ole tapana juhlia erityisemmin muitakaan juhlapäiviä, paitsi lasten synttäreitä.
Mä muuten huomaan itsessäni sen, että ihmettelen monia muitakin tällaisia kulttuurisia tapoja ikään kuin ulkopuolelta. Siis sellaisia juttuja, jotka monille muille ovat ihan automaatioita ja itsestäänselvyyksiä. En esim. jaksa vouhottaa mistään joulukoristeista tai muusta, mitä vähemmän tarvitsee joulua miettiä niin sen parempi. (Mulla ei ole lapsia joten ei ole sinänsä painetta luoda heille tunnelmaa.) Monille taas se on itsestäänselvyys, että jouluna pistetään värivalot ikkunoihin ja pääsiäisenä syödään pashaa. Mulle monet tuollaiset jutut on vain osastoa "ööö, miksi?".
Muilla samaa?
t. se kyyninen paska
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muistan hääpäivän ja jopa kihlapäivän. Mutta mulla onkin muistutus niistä kännykässä:D
siitä huolimatta, että viime kesänä oli 28v-hääpäivä ja tapaamisesta tulee joulukuussa 29v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muuten huomaan itsessäni sen, että ihmettelen monia muitakin tällaisia kulttuurisia tapoja ikään kuin ulkopuolelta. Siis sellaisia juttuja, jotka monille muille ovat ihan automaatioita ja itsestäänselvyyksiä. En esim. jaksa vouhottaa mistään joulukoristeista tai muusta, mitä vähemmän tarvitsee joulua miettiä niin sen parempi. (Mulla ei ole lapsia joten ei ole sinänsä painetta luoda heille tunnelmaa.) Monille taas se on itsestäänselvyys, että jouluna pistetään värivalot ikkunoihin ja pääsiäisenä syödään pashaa. Mulle monet tuollaiset jutut on vain osastoa "ööö, miksi?".
Muilla samaa?
t. se kyyninen paska
Tarkennan siis, että eri asia jos jotenkin nauttisin joulun tunnelmasta tms, toki sitten voisi tunnelmoida joulukoristeiden keskellä. Mutta olen semmoinen että vain tavan vuoksi mua ei kiinnosta mitään tuollaista tehdä. Mutta välillä törmää juuri tällaiseen "joko sä oot laittanut joulukoristeet" -tyyppiseen keskusteluun. Ikään kuin tuokin olisi jokin luonnonlaki että ne joulukoristeet hakeutuvat käsieni kautta asuntoon tietyssä kohtaa vuotta.
meillä kumpikin muistaa ilman mitään ihme muistuttelua tapaamispäivän; kihlajaispäivän ja hääpäivän. Käymme silloin aina kivalla päivällisellä jossain vähän hienommassa paikassa ja muistamme toki toisiamme kortilla, ruusuilla tms. Yhdessä yli 30 vuotta ja toivon mukaan yhtä monta edessä...;)
Jotkut ei muista edes ekaa hääpäivää "juhlia" ja ennen toista onkin jo avioeropaperit raastuvassa vetämässä...just joo....Huomaa, miten paljon avioliitto, hääpäivä, sitoutuminen heille tosiasiassa merkitsi; millaiset on elämänarvot.