Onko miehen velvollisuus auttaa rahallisesti

kysy lainaa kämppäkaverilta ja koita saada edullinen korko. tsemiä työnhakuun.

ja mies ei anna rahaa terveytesi hoitoon!!!



Mitä vitun lainaa? Sanot sille, että rahat tiskiin tai lähdet kävelemään ja lopetat olemasta marttyyri ja kynnysmatto.



Piste.



JOS HOIDAT YHTEISIÄ LAPSIA YHTEISESTÄ SOPIMUKSESTA KOTONA, MIES MAKSAA SUN TERVEYDENHOITOKULUT tai alat vetämään ja et enää ikinä anna kenenkään kohdella itseäsi alempanaan, jonka pitää kerjätä.



Ihan hullu tilanne!



Puhukaa tuolle ihmiselle järkeä.



Vittu, että korpeaa tuollaiset kynnysmattonaiset.

Eli rahaa saan muutamia satasia kuussa, jotka eivät riitä kustantamaan kuluja.

koko perheen ruokia, lasten vaatteita tms. yksinäsi ...

Mutta pistä mies seinää vasten. Ainakin moraalinen velvollisuus on.

Suomessahan nuo menee julkisella puolella pitkälti melkein ilmaiseksi etenkin jos sairaalapäiviä ei ole. Hoitomaksukattokin on ihan mitätön, se tulee aika äkkiä täyteen ja sen jälkeen kaikki on tadaaa, ilmaista.

Sinuna menisin töihin ja sitten vaan työterveyteen hoidattamaan itseäni. Ilmaiseksi työnantajan kustannuksella.

Voivottelisin kovaan ääneen seuraavan kerran kun teidän yhteiset tutut ovat käymässä, että on se surullista, kun sinulla ei ollut rahaa käydä lääkärilläkään kun olet niin rahaton, etkä saa edes sossusta rahaa kun on kuitenkin mies elättäjänä, siis sossun näkökulmasta. Sinäpähän saisi tuttavatkin kuulla millainen miehesi on, jos on oikeasti ylpeä itsestään tuollaisena kitupiikkinä, niin siinäpähän on.

Minusta ihan järkkyä. Vaikkette ole naimisissa, niin silti asutte yhtä taloutta, ja se tarkoittaa sitä että toimitaan yhteishyödyllisesti, autetaan toista jos tarvetta on.

Itse elätin poikaystävääni vuoden, kun hän vielä opiskeli. En koskaan sa anut niitä rahoja takaisin, mutta tiedän, että jos olisimme jatkaneet yhdessä, niin hänkin olisi elättänyt tarvittaessa minua.

Minusta on ihan luonnollista että puhalletaan yhteen hiileen jos yhdessä ollaan. Ei kaiken rahan pidä olla yhteistä, mutta jotenkin tuntuisi niin typrerältä laskea pennosia ja pitää visusti huolta vain omista rahoista ja menoistaan.....en ymmärrä yhtään. Kai joillakin kitupiikeillä on jonkinlainen Roope-ankka -syndrooma, raha on liian rakasta tuhlattavaksi tai vielä vähemmän annettavaksi muille.

Kai sun on pakko mennä töihin, ettet kuole siihen sairauteen tai vastaavaa.

Tekeekö miehesi kotitöitä? Jos ei tee, niin laitapas lasku hänelle tekemistäsi hommista. Ja lapsia hoidat vain 8-9h/vrk, muu aika tarkasti puoliksi.

mieli puolestasi, jos tosi juttu.



Hoidon tulet varmaan jotenkin saamaan, mutta miehesi rakkaudettomuus on surullista

Päätittekö ihan yhdessä hankkia lapsia? Miksi miehesi ei hoidaa osuuttaan vanhemmuuden/ perheeh kustannuksista? Vai oletko kotona vastoin miehesi tahtoa kenties?

yhteisiä lapsia ei ole, eikä tulisi mieleenkään kustantaa miehen lääkärikuluja! Tekeekö se minusta vai miehestäni kynnysmaton? Rakastan miestäni ja hän minua, mutta kumpikin hoitakoon omat raha-asiansa.



Asumme minun talossani, joten minä hoidan asumiskustannukset. Mies ostaa joskus ruokaa, minä pääasiassa. Hän hoitaa autoni renkaanvaihdot ja kodin pikku korjaukset.



Haluan olla omillani, enkä kenenkään siivellä. Mies samaten.

tässä on käynyt mielessä useamman kerran, että taidan olla hiton tyhmä, kun tälläista menoa jaksan. Mutta..



En maksa asumisesta mitään, saan olla lasten kanssa kotona ja käydä töissä, jos siltä tuntuu. Mies elättää noin muuten. Antaa rahaa ruokaan, lasten vaatteisiin yms. jos tarve.



Mikäs minun on tässä ollessa. Omia säästöjäni olen käyttänyt omiin menoihini ja tokihan ne säästöt loppuvat, kun tulot ovat pienentyneet. Kotona olen nyt kuitenkin ollut taas useamman vuoden.



Töitä minun ei tarvits etsiä, niitä saan vaikka heti. Sen verran hyvä tilanne. Hoitajankin saan lapselle isovanhemmista tai ystävistäni (yksi vailla työtä). Eli päiväkotiin ei tarvitse välttämättä lapsia laittaa. Mutta sekään ei ole ongelma.



Mutta kyllähän tämä pistää miettimään (ainakin kun teidän kommentteja lukee) että elelisin kynnysmattona. Mutta kun mielestäni en elele. Olen aina saanut mieheltä rahaa tähän asti, kun olen pyytänyt (pienempiä summia toki). Eli olisiko kyse nyt sitten siitä, että isompi summa ja mies ei halua noin paljoa "antaa". Nyt saitte minutkin epäilemään tätä juttua. Höh.



-ap-

silloin on melko loogista, että vanhemmuuden kustannukset jaetaan. Ei niin, että toinen luopuu tuloistaan ja jää kotiin lapsen/ lasten kanssa kituuttamaan parilla sadalla eurossa kuussa, eikä rahaa ole edes sairaanhoitokululuihin.



Laskepa huviksesi paljonko tulee jo pelkkiä ansionmenetyksiä perhevapaista + vaikutus eläkkeeseen + pystyykö kotihoidon tuella maksamaan kaikesta esim. tasan puolet. Ehkä hieman sinullekin valkenee, mistä ap: tapauksessa on kyse!



i]Minä olen naimisissa, yhteisiä lapsia ei ole, eikä tulisi mieleenkään kustantaa miehen lääkärikuluja! Tekeekö se minusta vai miehestäni kynnysmaton? Rakastan miestäni ja hän minua, mutta kumpikin hoitakoon omat raha-asiansa. Asumme minun talossani, joten minä hoidan asumiskustannukset. Mies ostaa joskus ruokaa, minä pääasiassa. Hän hoitaa autoni renkaanvaihdot ja kodin pikku korjaukset. Haluan olla omillani, enkä kenenkään siivellä. Mies samaten.

[/quote]

Psykoanalyytikko Kaj J. Davidkinin mukaan pihiys, kateus ja ahneus liittyvät toisiinsa. Kitsastelun taustalla on huono itsetunto, joka johtuu suurelta osin varhaislapsuuden traumaattisista kokemuksista. Lapsi on jäänyt vaikeiden tunteidensa kanssa liian yksin.





"Pihi tuntee itsensä riittämättömäksi ja kadehtii toista, koska kokee tiedostamattaan, että toisen hyvä on hänen puutteensa. Tyydyttääkseen pohjatonta psyykkistä nälkäänsä pihi haalii itselleen monenlaista hyvää ja varjelee sitä vain itseään varten", Davidkin sanoo.



Äärimmäinen nuukuus näkyy myös tunneasioissa.



Turvattomaksi itsensä tunteva ihminen ei luota itseensä eikä muihin. Hän kitsastelee tunteissaan eikä ota huomioon toisen tarpeita ja tunteita – hänellä ei ole siihen varaa. Läheisyys ja sitoutuminen on vaikeaa, ja ihmisestä tulee eristäytynyt ja yksinäinen.



Pitkälle mennyt pihiys on joskus suorastaan psyykkistä taistelua hengissä säilymisestä, suoja ahdistusta, ja avuttomuutta vastaan.

Me ollaan jotenkin yksi yksikkö miehen kanssa. Kun toisella on tarve, niin se on molempien tarve. Tietysti jos tuo terveydellinen tarpeesi on vaikka uudet kuoret hampaisiin, niin saatan ymmärtää ettei mies välttämättä halua niitä kustantaa jos ei näe välttämättömiksi.

silloin on loogista ja reilua, että vanhemmuuden kustannukset jaetaan. Ei niin, että toinen luopuu tuloistaan ja jää kotiin lapsen/ lasten kanssa kituuttamaan parilla sadalla eurossa kuussa, eikä rahaa ole edes sairaanhoitokululuihin.

Laskepa huviksesi paljonko tulee jo pelkkiä ansionmenetyksiä perhevapaista + vaikutus eläkkeeseen + pystyykö kotihoidon tuella maksamaan kaikesta esim. tasan puolet. Ehkä hieman sinullekin valkenee, mistä ap: tapauksessa on kyse!

Minä olen naimisissa, yhteisiä lapsia ei ole, eikä tulisi mieleenkään kustantaa miehen lääkärikuluja! Tekeekö se minusta vai miehestäni kynnysmaton? Rakastan miestäni ja hän minua, mutta kumpikin hoitakoon omat raha-asiansa. Asumme minun talossani, joten minä hoidan asumiskustannukset. Mies ostaa joskus ruokaa, minä pääasiassa. Hän hoitaa autoni renkaanvaihdot ja kodin pikku korjaukset. Haluan olla omillani, enkä kenenkään siivellä. Mies samaten.

No ei todellakaan riitä, kun avioliittolaki on aivan muuta kuin uhdessä asumista. Yhteinen lapsi voisi jotain vaikuttaa.



Miten aikuisella ihmisellä on nämä kaikki voineet mennä niin täydellisesti ohi? Etkö sinä tiedä sitäkään, että lapsilisää ei ole tarkoitettu lapselle vaan lapsen huoltajalle - siis sinulle. Ei ole edes velvollisuutta käyttää niitä lasten tarpeisiin, vaan hyvin voisit hoitaa omaa terveyttäsi.



Ei sinun todellakaan kannata tuollaisen miehen kanssa naimisiin mennä. Mitä pikemmin pääset omillesi, sitä parempi.

Totta kai lapsettomat ihmiset voivat pitää kahta täysin erillistäkin taloutta, mutta siinä vaiheessa kun jäädään kotiin perhevapaille, tulee ansionmenetyksiä, vaikutuksia eläkkeeseen, ja ihan ne käteen jäävät tulot tippuvat. Ei ole reilua, jos toinen tällaisessa yhteisesti päätetyssä tilanteessa jää puille paljaille.

yhteisiä lapsia ei ole, eikä tulisi mieleenkään kustantaa miehen lääkärikuluja! Tekeekö se minusta vai miehestäni kynnysmaton? Rakastan miestäni ja hän minua, mutta kumpikin hoitakoon omat raha-asiansa. Asumme minun talossani, joten minä hoidan asumiskustannukset. Mies ostaa joskus ruokaa, minä pääasiassa. Hän hoitaa autoni renkaanvaihdot ja kodin pikku korjaukset. Haluan olla omillani, enkä kenenkään siivellä. Mies samaten.

Miksi miehen ei tarvitse osallistua lapsista aiheutuviin kuluihin? Miksi tulonmenetys koskettaa vain sinua vaikka hoidat yhteisiä lapsianne?



Miksi ihmeessä katselet tuommoista miestä?



Eroperheissäkin kumpikin puoliso joutuu osallistumaan lapsista aiheutuviin kuluihin.

Jos otat eron, joutuu miehesi maksamaan elatusmaksua.

Suomessa julkisen terveydenhoidon puolella kyllä saa kaikki tarpeelliset hoidot, ennemmin tai myöhemmin.



Haluat siis yksityisellä jotain sellaista, jota ei suostu maksamaan kela eikä miehesi.



Mutta kyllä, lapsiperhe on yksi yksikkö. Yleensä rahat ovat enemmän tai vähemmän yhteisiä riippumatta siitä, kumpi tienaa ja kumpi hoitaa lapsia.

mikä terveydenhoito maksaa yllättäen monta tonnia?

Silikonit, hammasvalkaisu, kavitaatiohoito, silmien laserleikkaus?

Mene töihin ja työterveyshuoltoon mikäli on oikea sairaus ja jos ei ole niin ei kai miesystävän sitten tarvitse maksaa jos jo maksaa teidän asumisen, ruuat ja lastenvaatteet. Eli ei mun mielestäsi tarvitse maksaa jos ei ole kyse sairaudesta.

Harvemmin julkisen terveydenhoidon piirissä hoidettavista asioista kertyy "isoja summia". Oletko menossa kenties esim. likinäköisyysleikkaukseen tms. EI-VÄLTTÄMÄTTÖMÄÄN operaatioon?

Kertomasi perusteella alkaa siltä vaikuttaa..

tässä on käynyt mielessä useamman kerran, että taidan olla hiton tyhmä, kun tälläista menoa jaksan. Mutta.. En maksa asumisesta mitään, saan olla lasten kanssa kotona ja käydä töissä, jos siltä tuntuu. Mies elättää noin muuten. Antaa rahaa ruokaan, lasten vaatteisiin yms. jos tarve. Mikäs minun on tässä ollessa. Omia säästöjäni olen käyttänyt omiin menoihini ja tokihan ne säästöt loppuvat, kun tulot ovat pienentyneet. Kotona olen nyt kuitenkin ollut taas useamman vuoden. Töitä minun ei tarvits etsiä, niitä saan vaikka heti. Sen verran hyvä tilanne. Hoitajankin saan lapselle isovanhemmista tai ystävistäni (yksi vailla työtä). Eli päiväkotiin ei tarvitse välttämättä lapsia laittaa. Mutta sekään ei ole ongelma. Mutta kyllähän tämä pistää miettimään (ainakin kun teidän kommentteja lukee) että elelisin kynnysmattona. Mutta kun mielestäni en elele. Olen aina saanut mieheltä rahaa tähän asti, kun olen pyytänyt (pienempiä summia toki). Eli olisiko kyse nyt sitten siitä, että isompi summa ja mies ei halua noin paljoa "antaa". Nyt saitte minutkin epäilemään tätä juttua. Höh. -ap-

Lainaa omalta mieheltä? Meillä on ollut yhteiset rahat jo ennen kuin edes asuttu yhdessä. En voisi ikinä kuvitella tollasta tilannetta.