Lue keskustelun säännöt.
Lapsi haluaisi olla kaverin vanhempien lapsi
17.10.2012 |
Meidän vaille 5v lapsi sanoi tänäään, että hän toivoisi että hän olisi yhden hänen kaverinsa vanhempien lapsi. Kysyin, miksi. Lapsi vastasi, että koska ne on aina iloisia. Te huudatte ja olette äkäisiä, te ette naura.
Tuli ihan hirveän paha mieli. Mietin, onko jo kovin huolestuttavaa että lapsi puhuu näin vai fantasioiko muutkin tuon ikäiset tuollaista? Kerroin, että kyllä heilläkin varmaan huudetaan välillä eikä vanhemmat aina naura, mutta tosi hyvä että sanoit noin. Meidän täytyy muistaa, että ei saisi huutaa, hyvä kun sanot että se tuntuu pahalta. Juteltiin enemmänkin asiasta lapsen kanssa. Varmaan ihan aiheesta sanoi=(( Annetaan paljon aikaa ja syliä lapsillemme, mutta tosiaan tuollainen iloinen olo meiltä paljon puuttuu ja liian herkästi sitä ääntä tulee korotettua. Kyllä kolahti.
Kommentit (7)
Lapsesi on viisas. Miksei voisi olla positiivinen, elämä on kuitenkin ainutlaatuista ja joka hetki tärkeä. Ei kannata tuhlata sitä kiukkuun, asioista pystyy aina puhumaan huutamattakin.
Zen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin teilläkään siellä älämölö on päällä, kun lapsen kaverit on paikalla?
Kyllä ne muutkin vanhemmat naamat nutturalla siinä missä tekin.
Meillä lapset hoksasivat tuon, että "kaikissa perheissä" huudetaan kesällä kun rivarissa on ovet ja ikkunat auki. Kuulivat enemmän naapureiden arkea. Eikä se aina ollut niin korvia hivelevää. ;D
Nyt nää jo sanookin, että kiitos ettette räyhää koko ajan. :)
eiköhän aika moni lapsi sano joskus jotain vastaavaa. Vähintään ihmettelee, miksi kaverin vanhemmat eivät ikinä huuda, mutta useat ovat valmiita muuttamaan mummolaan, kaverille ja kuka minnekin - varsinkin juuri tuossa iässä.
Hämmentävää on pikemminkin, miten usein tämä kysymys nousee esiin. Vanhemmat tuntuvat liian helposti ododttavat lapselta ehdottomia rakkauden osoituksia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että lapsi, joka pelkää hylkäämistä, ei ole sitä ensimmäisenä ehdottamassa. Pitäähän sitä testata, miten vanhemmat reagoivat eri tilanteisiin.
Hienoa, että olette kuitenkin puhuneet lapsenne kanssa.
Oscar.
Vietin paljon aikaa serkkujeni perheessä, jossa elämä oli tasapainoista ja iloista. Lapsia oli paljon ja siellä sai olla lapsi. Meillä kotona taas minä ainoana lapsena, vanhempien alkoholismia ja mielenterveysongelmia. Muistan kertoneeni tuon toiveen äidilleni, mutta en muista sitä kuinka hän siihen reagoi. Mutta varmasti on tehnyt kipeää, ei äitini taatusti halunnut sellaista elämää.
Itse jouduin tuon kärsimään, mutta omille lapsilleni olen onneksi voinut tarjota parempaa.
Tosi hyvä joka tapauksess, että lapsi sanoi asiasta. Koska tuo huutaminen on sellainen asia, mikä minusta halpamaista ja turhaa. Miten saada keinoja, että uhmikset tottelevat ja itse _jaksaa_ toimia tilanteissa rakentavammin? Sekä mies että minä.
Ja tuota elämäniloa. Lapsi on kyllä tarkkanäköinen. Meille tämä on aika arkista puurtamista, miten sitä osaisi iloita ja ottaa rennommin? Nuo kaverin vanhemmat oikeasti vaikuttavat todella iloisilta ihmisiltä vaikka rankkaakin heillä on, se asenne.. Kunpa sitä löytyisi enemmän meillekin!
Muuten tiedän että ollaan ihan hyvä ja turvallinen perhe, lapsella on vakaa kasvualusta ja uskaltaa sanoa meille ikäviäkin asioita. Siihen pyritään jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli tapana fantasioida perheestä, jossa minusta huolehdittaisiin ja välitettäisiin.
Omassa perheessäni oli monenlaisia ongelmia. Isäni oli alkoholisoitunut ja äitini hirveän kiukkuinen.
Opin hyvin nuorena, että kotona kannattaa olla näkymätön ja pysyä pois toisten tieltä.
Kavereiden perheistä en unelmoinut, sillä pelkäsin vanhempieni käytöksen takia kaikkia aikuisia. Omat fantasiaperheet ja fantasiavanhemmat olivat turvallisin valinta.
Omien lasteni kavereista yksi on kertonut, että haluaisi asua meillä. Hänen kotinsa on hyvin riitainen ja siellä huudetaan paljon. Asuvat naapuritalossa ja se huuto kuuluu ihan selvästi meille asti jos ikkunat ovat auki :/
:-)