Lue keskustelun säännöt.
Olen työkyvytön, haluatko sanoa minulle jotakin?
16.10.2012 |
Joskus tuntuu, että ihmiset haluaisivat sanoa minulle jotain, mutta eivät kehtaa. Nyt sinulla on oiva tilaisuus sanoa, mitä ajattelet siitä, että olen masennuksen takia työkyvytön!
Kommentit (31)
Millainen tilanne sinulla oli kun jäit saikulle?
Itse lähetin äsken hoitajalleni sähköpostia että uskon että nyt olen saavuttanut kipurajani. Sairaslomaa on tyrkytetty jo yli puoli vuotta mutta en ole uskaltanut ottaa ulkoisten paineiden vuoksi. Nyt en uskalla enää olla ottamatta työturvallisuudenkaan vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä että olet sqanut eläkkeen! Itse taistelen työuupumuksen aiheuttaman masennuksen kanssa, mutta en saa sitä eläkettä vaikka miten perustelisin. Välillä taloudellinen tilanteeni aiheuttaa itsemurha-ajatuksia.
Kuka nää työt Suomessa kohta tekee. Kaikkia masentaa.kyllä mäkin halusin jäädä kotiin kun töissä on raskasta ja kotihommat painaa illalla päälle. Viikonloput siivoan. Mutta elämä on sitä että töitä on tehtävä ja se on vaan kestettävä
ärsyttää nää jeesustelijat jotka ei sitä tajua.
En usko että masennus loppuu kotona makoilemalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen tilanne sinulla oli kun jäit saikulle?
Itse lähetin äsken hoitajalleni sähköpostia että uskon että nyt olen saavuttanut kipurajani. Sairaslomaa on tyrkytetty jo yli puoli vuotta mutta en ole uskaltanut ottaa ulkoisten paineiden vuoksi. Nyt en uskalla enää olla ottamatta työturvallisuudenkaan vuoksi.
Ei ehkä kannattaisi kertoa, mutta kerron silti. Olin aivan poikki ja sain töissä paniikkikohtauksia. Itkin ja tärisin illalla ennen seuraavaa työpäivää.Pelkäsin, että minua arvostellaan, en osannut ottaa palautetta vastaan ollenkaan.
Tein epäsäännöllistä työtä ja pitkiä työvuoroja.
En usko että masennus loppuu kotona makoilemalla...
En makoilekaan, hoidan lapsiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisit vaikeasti masentunut tuskin pystyisit.
Mulla menee kiertokulku aina niin että menen töihin, aluksi kaikki menee ok ja olen hyvällä mielellä, sitten pikku hiljaa en tahdo päästä irti töistä viikonloppuna, lopulta pystyn rentoutumaan vain perjantai-iltana. Alan epäillä kykyäni tehdä töitä, hermoilen entistä enemmän, alkaa tulla unettomuutta. Lopulta olen ihan varma siitä että en kerta kaikkiaan pysty tekemään tätä työtä. Rupean miettimään itsemurhaa. Kestän mielialalääkkeiden avulla irtisanomisajan loppuun. Hämmästyn kun työnantaja antaa minulle hyvän todistuksen. Toipuminen kestää kuukausia, jolloin näen joka ikinen yö painajaisia työpaikastani ja entisistä työpaikoistani.
En enää uskalla yrittää tätä rotaatiota kertakaan, koska seuraavalla kerralla lähtee henki. Psykiatrisen polin lekuri sanoi kun kysyin että eläkkeelle pääsyyn ei ole mitään mahdollisuutta. Nyt loisin elättinä ja toivon että voisin jotenkin peruuttaa olemassaoloni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisit vaikeasti masentunut tuskin pystyisit.
kotioloissa ihan ok vaikka ei kestäkään työelämän painetta ja sitä että pitäisi pystyä palautumaan nopeasti. Jos on psyykkisiä ongelmia palautuminen on juuri sen ongelma. Nykytyöelämässä siihen ei jää tarpeeksi aikaa jos on huono stressinsietokyky ja ongelmia tunne-elämän hallinnan kanssa.
se on ihan eri juttu vetelehtiä kotona lasten kanssa päivät kuin että pyörittää arkea töineen päiväkoteineen yms...
En hyväksy yhteiskunnan varoilla loisimista
En usko että masennus loppuu kotona makoilemalla...
En makoilekaan, hoidan lapsiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on ihan eri juttu vetelehtiä kotona lasten kanssa päivät kuin että pyörittää arkea töineen päiväkoteineen yms...
En hyväksy yhteiskunnan varoilla loisimista
En usko että masennus loppuu kotona makoilemalla...
En makoilekaan, hoidan lapsiani.
Minä olen pitkällä saikulla ja jään eläkkeelle kohta. Olen kotona, lapset koulussa ja puolipäivähoidossa. Harrastan, matkustelen jne. Onko se loisimista? Haluatko kuulla diagnoosini?
ja tietty muut työhaluttomat
se on ihan eri juttu vetelehtiä kotona lasten kanssa päivät kuin että pyörittää arkea töineen päiväkoteineen yms... En hyväksy yhteiskunnan varoilla loisimista
En usko että masennus loppuu kotona makoilemalla...
En makoilekaan, hoidan lapsiani.
Minä olen pitkällä saikulla ja jään eläkkeelle kohta. Olen kotona, lapset koulussa ja puolipäivähoidossa. Harrastan, matkustelen jne. Onko se loisimista? Haluatko kuulla diagnoosini?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla masennus on tyhjyyttä, ilottomuutta, ja ihan järkyttävää väsymystä. Olen ollut töissä, olen erinomainen työntekijä. Mieheni tässä aiemmin syksyllä nosti kissan pöydälle, että kotona sitten en teekään mitään muuta kuin ole väsynyt tai nuku, nuku ja nuku.
Enää en jaksa töissäkään, teen typeriä, pieniä mutta merkittäviä virheitä. Olen alalla jossa sellaisia ei voi tulla.
Tiedän mitä vastaan taistelen, olen ollut täällä ennenkin. Toivon että saisin pahimman aallonpohjan taitettua lyhyellä sairaslomalla.
Pelkään niin kovasti sitä stigmaa, jonka tiedän olevan väistämätön. Huomaahan sen täälläkin.
-Bipolaari nelonen-
Se on loisimista että on saikulla ja jää eläkkeelle
Sun ei varmaan kannata sairastua. Voipi kolahtaa omallekin kohdalle...
Sinulle, joka et hyväksy yhteiskunnan varojen avulla loisimista!
Tiesitkö, että osalla työkyvyttömyyseläkeläisille eläkkeen maksaa viimeisimmän työnantajan vakuutusyhtiö? Ei siis Kela (kokonaan) vaan vakuutusyhtiö.
Ja toinen juttu. Isoveljeni on tällä hetkellä työkyvytön, hän ei pysty tekemään oikeastaan muuta, kuin makaamaan. No istumaan pystyy, mutta kävelemään ei. Hän on työtapaturman takia pyörätuolissa ja työkyvyttömyyseläkkeellä niin kauan, että viimeinenkin leikkaus on ohi. Nyt niitä on ollut kahdeksan (8), yhdeksäs ja kymmenes on vielä tulossa.
Loisiiko hänkin sinun mielestäsi?
AINA löytyy joku duuni mitä pystyy tekemään jos haluaa. Vaikka puhelinmyyntiä omassa kodissa tms. Tunnen muutaman "masentuneen", joilla on energiaa bloggailla, shoppailla, sisustella, kaffitella ja kyläillä, mutta heti alkaa ahdistamaan kun pitäis duuniin mennä. Olen ammattilainen ja töissä suljetulla osastolla, eli faktat "sairaudesta" on hallussa, tänks.
AINA löytyy joku duuni mitä pystyy tekemään jos haluaa. Vaikka puhelinmyyntiä omassa kodissa tms. Tunnen muutaman "masentuneen", joilla on energiaa bloggailla, shoppailla, sisustella, kaffitella ja kyläillä, mutta heti alkaa ahdistamaan kun pitäis duuniin mennä. Olen ammattilainen ja töissä suljetulla osastolla, eli faktat "sairaudesta" on hallussa, tänks.
AINA löytyy joku duuni mitä pystyy tekemään jos haluaa. Vaikka puhelinmyyntiä omassa kodissa tms. Tunnen muutaman "masentuneen", joilla on energiaa bloggailla, shoppailla, sisustella, kaffitella ja kyläillä, mutta heti alkaa ahdistamaan kun pitäis duuniin mennä. Olen ammattilainen ja töissä suljetulla osastolla, eli faktat "sairaudesta" on hallussa, tänks.
turha ruveta googlettelemaan koska kyllä se täälläkin osataan.
Ja elät yhteiskunnan varoilla. Täällä lorvit palstalla kun et töihin jaksa mennä. Säälin veronmaksajia en sinua