Surkeaa, jos lapsi tarvitsee tukea mutta vanhemmat kieltävät. Yhtä surkeaa on kuitenkin
se, kun yli-innokkaat pk-tädit saavat päähänsä, että lapsi tarvitsee ehdottomasti erityisopetusta vaikka lapsen ongelmat olisivat hoidettavissa helpoin tukitoimin tavallisessa luokassa, ja lapsi tuomitaan erityisluokalle ottamaan turpaansa päivästä toiseen sosiopaattisilta hirviöiltä, jotka ovat luokallejäämisen takia päätä pidempiä.
Eltot, keltot, lastentarhanopettajat jne: muistakaa vastuunne! Älkää KOSKAAN vähätelkö sitä valtaa joka teillä on, älkää menkö siihen "meillä on huoli"-hekumaan jota päiväkodeissa viljellään (että jos joku on jotenkin erilainen erityinen tms, niin aletaan heti vaatia kaikkia mahdollisia tukitoimia), vaan harkitkaa tarkkaan suosituksianne! Esim. koulupsykologi tekee koulupaikkasuosituksensa hyvin pitkälle eskarimaikan suosituksen perusteella! Ottakaa selvää ennen suositusta mihin lapsi suosituksesi mukaiseen paikkaan joutuisi ja harkitkaa onko se oikeasti sen lapsen paikka!
Kommentit (10)
Meillä pk:ssa kukaan ei ottanut vanhempien huolta vakavasti, hymisteltiin vaan, että joo, lapset nyt vaan kasvaa ja kehittyy eri tahtiin. Neuvolan th oli samoilla linjoilla.
Onneksi tilanteen pelasti yksityinen lastenlääkäri, joka antoi mukisematta lähetteen tutkimuksiin.
Eli: en vaan oman kokemukseni pohjalta ymmärrä tätä hokemaa, että pk:ssa oltaisiin jotenkin yli-innokkaasti tekemässä lapsista erityislapsia. Mutta ehkä näin sitten joskus on...
on etuoikeutettu jos SAA erityistä tukea ja huomiota sekä seurantaa. Suuri osa avun tarvitsijoista jää ilman apua.
Osa vanhemmista ei pääse koskaan sen shokkivaiheen yli, että omassa lapsessa olisi jotakin poikkeavaa. Vikaa on ympäröivässä maailmassa ja sitä pitääkin sitten vihata ja olla niin leijonaemoa, niin leijonaemoa.
Kyse on siitä, miten pärjää isossa ryhmässä. On tärkeää käydä kattavat keskustelut ennen toimeenpanoja. Lapsen etu on tärkein, mutta muiden lapsien turvallisuutta ei voi vaarantaa. On tärkeää, että olla asioissa yhdenmielisiä, että mitä apua lapsi tarvitsee. Vanhempien pitäisi sitoutua hoito-ohjelmiin. Älä ainakaan itse vähättele ongelmaa. Kannustava pitää olla ja realisti. Tiedän että rakastat lastasi.
Oikeasti erityisopetusta vain vähennetään ja kaikki sekopäätkin pyritään integroimaan tavalliseen luokkaan, oli niillä lapsilla siihen rahkeita tai ei.
Eli: Jos omalle piltille oikeasti suositellaan erityisopetusta poissa normaalista koululuokasta JA kouluviranomaiset vielä ovat siihen valmiita, piltin tilanne on oikeasti HUONO.
Oma lapseni oli kielellisten ongelmien takia erityiseskarissa. Itse tahdoin kokeilla tavallista ekaluokkaa. Koulupsykologin testien mukaan lapsi olisi pärjännyt tavalliseslla luokalla.
Eskariopettajan mukaan lapsi on niin haastava hallittava, että vaatii ehdottomasti erityisluokkapaikan. Ihmettelin mutta myönnyin, koska ope oli niin vakuuttava. Koulupsykologi luotti open sanaan vaikka tutkimustilanteessa mitään haasteellista käytöstä ei ollutkaan. Mutta tilannehan on aina eri kun lapsi on aikuisen kanssa kahden.
Koulu alkoi ja se oli helvetti. Tappouhkauksia, hakkaamista, verbaalista kiusaamista. Opetus oli luokattoman huonoa. Havahduin ja järjestin lapselle koulukokeilun tavalliseen luokkaan. Kaikki sujui hyvin ILMAN MITÄÄN ERITYISIÄ TUKITOIMIA. Lapsen oppiminen lähti kiitonousuun. Opettaja ihmetteli suureen ääneen miksi ihmeessä lapsi on ollut erityisluokalla, ei vaadi mitään muuta kuin satunnaisesti tehtävien selittämistä uudelleen. On nyt siis tavallisella luokalla ja pärjää loistavasti, viimeiset kolme koetta 9+, 91/5 ja 8.
ap
Anna lapselle juuret ja siivet. Pohdi tätä hiljaa sydämessäsi. Onko lapsella turvallinen olo? Osaatko kuunnella lastasi? Oletko kiinnostunut hänen asioistaan? Tunnusta virheet ja kulje eteenpäin. Anna lapselle turvallisuus ja rakkaus, niin hän luultavasti on henkisesti vahvempi tässä suuressa maailmassa. Lapsen ystävät ja rakkaat ihmiset ovat rikkaus. Auta lasta rakastamaan elämää. Ole esimerkkinä. Anna lapsellesi aikaa. Jutelkaa ja naurakaa. Olen vastuussa ajatuksistani ja teoistani. Opetan tämän myös lapselleni.
Anna lapselle juuret ja siivet. Pohdi tätä hiljaa sydämessäsi. Onko lapsella turvallinen olo? Osaatko kuunnella lastasi? Oletko kiinnostunut hänen asioistaan? Tunnusta virheet ja kulje eteenpäin. Anna lapselle turvallisuus ja rakkaus, niin hän luultavasti on henkisesti vahvempi tässä suuressa maailmassa. Lapsen ystävät ja rakkaat ihmiset ovat rikkaus. Auta lasta rakastamaan elämää. Ole esimerkkinä. Anna lapsellesi aikaa. Jutelkaa ja naurakaa. Olen vastuussa ajatuksistani ja teoistani. Opetan tämän myös lapselleni.
... miten?
minun kokemukseni mukaan pk:ssa ei osata ottaa vanhempien kanssa puheeksi lapsesta herännyttä huolta. Kai se on niin tärkeää pysyä hyvissä väleissä vanhempien kansa, että omia huomiota ei voi kertoa ääneen vaan aina yritetään keksiä jotain positiivista. Neuvolaan ja erityistyöntekijöille pk:sta kyllä viestitetään. Sitten ne vanhemmat tulevat esim minun vastaanotolle eivätkä tiedä yhtään että miksi, vaikka lapsella olisi suuria ongelmia.
t. puheterapeutti
mutta täälläpäin kaikki sekopäät häiriköt on samoissa luokissa kuin normaalit lapset. Huoh....
minun kokemukseni mukaan pk:ssa ei osata ottaa vanhempien kanssa puheeksi lapsesta herännyttä huolta. Kai se on niin tärkeää pysyä hyvissä väleissä vanhempien kansa, että omia huomiota ei voi kertoa ääneen vaan aina yritetään keksiä jotain positiivista. Neuvolaan ja erityistyöntekijöille pk:sta kyllä viestitetään. Sitten ne vanhemmat tulevat esim minun vastaanotolle eivätkä tiedä yhtään että miksi, vaikka lapsella olisi suuria ongelmia.
t. puheterapeutti
Eikä hyvä noinkaan päin. Mutta mitä apua on kielellisestä häiriöstä kärsivälle olla erityisluokalla jossa ei saa mitään tukea ongelmaansa mutta turpaan tulee päivittäin?
Oikeasti erityisopetusta vain vähennetään ja kaikki sekopäätkin pyritään integroimaan tavalliseen luokkaan, oli niillä lapsilla siihen rahkeita tai ei.
Eli: Jos omalle piltille oikeasti suositellaan erityisopetusta poissa normaalista koululuokasta JA kouluviranomaiset vielä ovat siihen valmiita, piltin tilanne on oikeasti HUONO.